Juhani Suomi: Lohen sukua, Otava 2010
Juhani Suomi mainitsee, että entisten Kekkos-kirjojen painolasti oli niin suuri, että kokonaisteoksen tekemiseen ei oikein riittänyt paukkuja. Mutta hetki teoksen syntymiseen koitti kuitenkin varsin pian. Teokseen Suomi on koonnut pikakatsauksen Kekkosen vaiheista poliitikkona ja yksityishenkilönä.
Suomi paljastaa kirjassaan myös Sylvi Kekkosen dominoineen miestään ja lapsiaan melkoisen suvereenisti. Sairautensa vuoksi hän ei pystynyt normaaliin avioelämään, mutta seurasi hyvin tarkkaan miehensä ja lapsiensa elämää ja otti kantaa.
Kirjassa on myös melkoisen maukasta kuva-antia, käsittääkseni ennen julkaisematonta materiaalia. Kekkonen nousi politiikan huipulle nopsasti ja pysyi siellä. Hänen merkityksensä oli suuri sodanjälkeisten idänsuhteiden hoitajana. Niinpä on sanottu, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet hoidettiin paljolti henkilökohtaisella tasolla. Näin oli esim. tilanne Nikita Hrutshevin ollessa vallan kahvassa.
Suomen kansaan ja etenkin köyhään Kainuun väkeen Kekkosella oli lämpimät suhteet. Niinpä tiettömään Kuhmon korpeen raivattiin teitä ja muutenkin helpotettiin työttömyydestä kärsivän kansanosan elämää. Kerrotaan, että Hrutshev antoi mm. Kostamus-urakan lahjana Kekkoselle. Kostamuksen kaupunki nousi suunnitelmien mukaan kainuulaistyövoimalla. Tämä ruiske oli todella tärkeä kainuulaisille.
Kirja kertoo pelkistetysti samat asiat, joita Suomi vatvoi moniosaisessa Kekkos-sarjassaan. Suomi on Kekkosen mies ja monet sensaatiohakuiset vaalikirjat, joissa Kekkosta tölväistään haettaessa myyntilukuja, jäävät Suomen harrastaman historiankirjoituksen varjoon.
