Riikku

Vanhasta aitasta löytyi asiakirjoja...

Menneinä aikoina kenenkään ei tarvinnut pukeutua noidaksi, hän saattoi saada kyseisen ”arvonimen”, jos hänellä sattui olemaan kykyjä, joiden arveltiin liittyvän jollakin tavalla taikuuteen. Tässä tarinassa kerron Ulriikka Kassisesta aivan hänen omalla nimellään, en tiedä oliko hän mitään sukua selvännäkijä Aino Kassiselle, josta eräs viikkolehti teki montakin juttua ajallaan.

Nauhoja navetassa

Vanhat ihmiset käyttivät eräästä Kaustajärven rannalla sijaitsevasta paikasta nimitystä Riikunniemi, koska siellä oli muistitietojen mukaan asunut ”noita”, jota Riikuksi kutsuttiin. Kuuntelin mielelläni tarinoita Riikusta, koska tiedän, missä hänen mökkinsä ja navettansa ovat sijainneet 1800-luvulla. Aluksi luulin, että Riikku on ollut miespuolinen henkilö. Jo edesmenneeltä Toivo Mieloselta kuulin muutaman tarinan, jotka hän oli kuullut omalta äidiltään.

Ilmeisesti karjanonni oli tuolloin tärkeää, koska Riikku oli tehnyt seuraavanlaisen taian. Hän oli laittanut navettaansa punaisia lankoja ja nauhoja, joiden tarkoituksena oli, ettei kenenkään muun karja menestyisi samalla paikalla. Riikku lienee omannut myös ihmisten ja eläinten parantamiseen käytettyjä taitoja ja loitsuja, joten häntä voisi kutsua kansanparantajaksikin. Toivo Mielonen kertoi myös Riikun surreen sitä, että hänen tietonsa ja taitonsa menevät hänen mukanaan maanrakoon, eikä kukaan häntä muista myöhemmin. Siinä siis syy, miksi kerron tämän tarinan Riikun omalla nimellä.

Aarre aitan arkussa

Teimme yhdeksänkymmentäluvun alussa vanhassa aitassamme remonttia ja silloin löysin eräästä arkusta nipun vanhoja asiakirjoja. Nyt selvisi, että Riikku onkin ollut nainen nimeltään Ulriikka Kassinen (1838 – 1904). Hän oli Pekka Käihkön leski, joka avioitui myöhemmin Antti Partasen kanssa. Antti Partanen oli vaimoaan 14 vuotta nuorempi, mutta kuoli jo 37 vuotiaana, kuusi kuukautta Riikunniemeen muuton jälkeen.

Puumerkillä vahvistetussa kauppakirjasta käy selville, että Ulriikka on asunut paikalla vielä kuusi vuotta miehensä kuoleman jälkeen ja sitten myynyt tilansa vävylleen Kalle Niiraselle ja muuttanut itse Soanlahdelle. Ulriikan jäljet häviävät tähän, mutta olen itse päätellyt, ettei Ulriikan tarvinnut muuttaa kuin naapurikylään Saarivaaraan (kuului Soanlahteen), siellä nimittäin on paikka, jota kutsutaan Riikunpelloksi!

Ulriikan puumerkki

Toisin kuin Riikku oli aikoinaan pelännyt, ei hänen muistonsa ole suinkaan painunut maanrakoon. Yhtenä esimerkkinä on tienviitta, jossa lukee Ulriikantie. Puumerkillä U. K. on 11.11.1895 päivätty kauppakirja, jossa Ulriikka möi tilansa vävylleen. Päivälleen 102 vuotta myöhemmin, 11.11.1997, eräs Kaustajärvellä rajanpinnassa kulkeva tie sai nimekseen Ulriikantie. Päivä ja kuukausi olivat aivan sattumoisin samat. Vahvoja vaikuttajia nuo entisajan naiset; Ulriikka Kassisenkin muisto elää vielä toistasataa vuotta myöhemmin!

Tellervo