Kävin alle kouluikäisenä, vai oliko ensimmäisen luokan kesällä, uimakoulun Uudessakylässä. Tuolloin elettiin 50-luvun puolivälin kesäkuuta. Opetuspaikkana oli Terveystalon takana sijaitseva laituriranta Jänisjoessa. Ranta oli syvä, vesi melko kylmää ja tummaa, ainakin Sääperin matalaan ja lämpimään järviveteen verrattuna.
Hyvinhän se noinkin luonnistui. Opeteltiin potkuttelemaan laiturista kiinni pitäen, pidättelemään hengitystä veden alla, sukeltamaan ja uimaan. Jotakin opetusta, lämmittely- ja evästaukoja pidettiin joen ja talon välisellä nurmikolla. Koulutus oli hoidettu muistaakseni viikossa. Oppilaita oli ainakin tusinan verran, eikä juuri tuttuja. Olivat varmaan lähitalojen lapsia.
Itse tulin paikalle kauempaa, joka päivä kävellen useamman kilometrin suuntaansa. Pidin kortteeria Patsolassa, Sääperiin verrattuna lyhyemmän matkan takia. Terveystalolta jalkamatka suuntautui maantien, nykyisen Värtsiläntien yli ja pitkin nykyistä Kaurilantietä kohti Selkäkylää, siitä ennen kirkkoa oikealla pikkutietä, nykyisen Selänteentien seutuja myötäillen kohti Majoista ja Kalliota sekä edelleen hiekkatietä, nykyistä Lampitietä Karviseen.
Uimakoulussa kuulin ihmeellisen sankaritarinan. Joku Lintusen pojista oli niin hyvä uimaan, että oli ihan uimamaisteri. Sitä jaksoin ihmetellä pienessä mielessäni. Uskalsin jopa haaveilla, että josko minustakin, mutta kun ei edes selvinnyt, montako kilometriä pitää osata sukeltaa maisteriksi päästäkseen. Toivotaan, että vaikkapa Värtsin kommenteissa ilmoittautuu joku uimamaisteri tai läheisensä ja selventää asiaa.
Paljon tuli sittemmin uitua Sääperissä, Onkilammella ja ehkä enimmäkseen Patsolan Harkkolammella. Silloin Harkon uintipaikka ja laituri olivat lammen eteläreunalla, nykyisen uimapaikan vastapäätä. Se vesi todella virkisti muutaman tunnin uinnin päälle ja oli kirkasta.
Myöhemmin uimakouluja taidettiinkin pitää voittopuolisesti Harkkolammella. Minulla oli niin hyvä uimakoulu, että vieläkin osaan, vaikka henkilökohtainen uppouma oli silloin kovin vaatimaton nykyiseen verrattuna. Kuinka itse opit uimaan, vai etkö?
Sakari H
Se Lintusen poika – siis se uimamaisteri – en ollut minä, koska en halustani huolimatta päässyt uimakouluun. Piti olla töissä, esimerkiksi haravakoneen päällä ja – erään sellaisen työpäivän jälkeen, kun jalka jäi kantapäästä koneen puristukseen piikkien ylös polkemisen jälkeen. Sitä seurasi rätti jalassa oleskelua, mutta ei uimaan menosta kysymystäkään. Uimaan opettelin Lintulan laiturin edessä samalla tavalla kuin Sakari siellä uimakoulussa.
Vuosien päästä minusta kyllä tuli teologian maisteri Suomenlahden rannalla Helsingissä.
Ehkä näistä muisteloista löytyy syy, miksi etsiydyin asumaan rannalle Lemillä ja Värtsilässä (Jänisjoen rannalle pappilaan ja Kaustajärven rannalle Ullukkaan). Ranta ja sen vesi ovat niin tärkeitä, että pitää pitää talvella avantoa auki laiturin päässä. Kyllä unet karisee, kun klo 6-7 painuu leukaa myöten veteen. Huh, miten suloista!?! Ierikka
enpä oikein tarkkaan muista missä ja milloin se tapahtui,
mutta kovasti uin Ilosaarella, missä vasta kävimme Sepon kanssa muistelemassa nuoruutta ja ruokailemassa Kerubissa – paljon siellä oli nuoria.
Minä suoritin uimakandin tutkinnon Ilosaaressa – vaatteet päällä
piti uida ja riisua ne siellä vedessä – en muista oliko kengät
ja hyppääminen kolmannelta tasanteelta jalat edellä (käteen kyllä koski) eikä tullut sitten enää yritettyä maisterin merkkiä mutta paljon uitiin ja mikä ihmeellistä Niinivaaran Soldanin eli Varaslammessa myöskin käytiin pulikoimassa salaa
Tuskin se vesi oli edes hyvää – ruskeelta näytti , mutta ei tullut ihottumaa.
Noss sitten täällä Värtsilässä uimme kovasti Harkolla ja varsinkin meidän lapset. Tarja taisi pitää siellä uimakouluakin Peuhkurisen Tuovin kanssa ja kenties siellä oli muitakin opettajia.Jos joku muistaa paremmin.Taitaa meilläkin olla valokuvia.
Joskus pelotti, kun se Harkko oli niin syvä ja vesi kylmää ja vesi näytti vihreeltä. Hyvää se varmasti oli.
Terv. Mike (Mirja Pusa)
Lapsilla oli aidattu alue (jonniinmoinen)
Milloinkahan Harkkolammelle saadaan opasteviitat? Me sisäpiiriläiset sinne osaamme, mutta ulkopuolinen ei ainakaan ekakerralla. Saattaa tietysti kunta mennä moisesta investoinnista konkurssiin.
Minä sitä olin varmaankin Sakarin kanssa samassa uimakoulussa. Meinasin hukkua kun joki syveni niin äkkiä ja pahaksi onneksi vielä oli joku kuoppa mutaisessa kohdassa johon jalkani vajosi ja pää pinnan alle! Onneksi oli jotain risuja ranta vedessä tai heinikko tupsu josta sain kiinni ja pääsin päristelemään ylös,- ja kotiin! Uimakoulun käynti loppui siihen enkä ole mestari uimaan vieläkään. Terveisiä vaan ”sakulle?” Joka näyttää paremmin onnistuneen uimakoulussa. Muistatko Sakari kuka oli opettajana uimakoulussa?
Tämähän kivaa, että joku aikalaisista tutuistakin lukee Värtsiä. Ehdin jo ajatella, että meidän ikäluokasta moni saattaa viitata kintaalla koko nettitouhulle.
Ihan oikein muotoilit kutsumanimeni, Sakuksi minua taidettiin pelkästään kutsua Värtsilän aikoina. Vaikka on paljon mukavia muistoja ja tapahtumia jäänyt mieleeni, niin nimet ovat huonosti muistissani. Valitettavasti. En muista esim. opetettajien nimiä kouluistani enkä edes uimakoulun opettajan nimeä.
Luulen ja uskon, että näiden sivujen auetessa yhä useamman lukijan eteen, alkaa täydennystä ja korjauksiakin tulla selostuksiimme, kuten toivottavaa onkin.
Kiitos vain terveisistä, en ole niiden suhteen niin äkkijyrkkä kuin Herkko Päätalo. Samoin terveisiä ja vointitoivotukset minultakin päin kaikille niin Värtsilän kuin Värtsin tutuille.
Meidän uimakoulua pidettiin40-50 luvun taitteessa hovin saunarannassa. Nykyisen kävelysillan vieressä itärannassa oli kunnan sauna. Liukuminen jäi mieleen, mutta tärkein muistoissa on,kun päästiin kotimatkalla Karvosen jeepin kyytiin. Oli vissiin eka auto meidän kulmilla.
Minunkin uimakoulu oli Jänisjoesn rannalla myllyn ja sillan välissä. Siinä oli joku sauna. Muuta ei jäänyt mieleen kuin että vesi oli kylmää ja ilmat olivat myös silloin kylmät ja että veden pohjassa oli jotain teräviä kiviä jotain sulaneen lasin tapaista. Ajateltiin poikien kanssa, että se on kuukiveä. Keräilin niitä kun olivat kauniita. Viihdyin enimmäkseen saunassa enkä oppinut uimaan.
Uimakouluani olen edelleen kovasti muistellut. On tuo pään sisäinen kovalevy umpiluuta, niin hitaasti sieltä tulee asioita esiin. Muistan nyt kuitenkin, että veteen mentiin laiturin alavirran eli Lintusen puolelta. Ylävirran eli sillan puolelta sai uida tai sukeltaa vain laiturin päästä rantaan päin. Paikka oli huono ja vaarallinen uimakoulua varten. Rannalla oli leveyttä ehkä kolme metriä ja riittävän matalaa tuskin kahta metriä rannasta, sekin vain tällä hyvän rannan kohdalla.
Sellainen muistikuva minulla on, että eräs tyttö, Lea siis, tuli veteen aivan ranta-aukon alavirran puolelta, jossa jo sivureunaltakin alkoi syvempi ja pehmeämpi pohja. Sinne humpsahti uimataidoton pikkutyttö veden alle. Onni onnettomuudessa oli, että tuolla kohtaa oli jo rantapusikkoakin, johon tarttua kiinni. Muistelen, että tapauksen jälkeen tunnelmat koulussa olivat pelokkaat, opettajilla varsinkin.
Ehkä se olikin ainoa uimakoulu, joka terveystalon rannassa pidettiin.
Kymmenen vuotta sitten on Saku kirjoittanut Värtsilän uimakoulusta.
Nyt olisi vesi lämmin opiskella vaikka maisteriksi.
Onneksi nyt on kelvollisia uimarantoja ja ymmärretään enemmän eikä tuollaiseen vaaralliseen joen rantaan uimakoulua sallittaisi.
EJ:n kuvan Harkkolammen uimaranta syntyi 60 luvulla melkein vahingossa kun paikalla ollut sorakukkula lapioitiin Pykälävaaran tien materiaaliksi.
Mukavia muistoja on kirjoitettu tähän viestiketjuun. Itse kävin Harkkolammen uimakoulussa. Maisteriksi en edes yrittänyt , pelkkä todistus uimataidosta riitti..Silloisen uimaopettajan nimeä en valitettavasti muista. Hän oli näitä kesäksi palkattuja nuoriso-ohjaajia. Mutta myöhemmin Väänäsen Pirjo (nykyisin Pirjo Rinne ) oli monta kesää Harkkolammella uimakoulujen opettana.
Muistaakseni uimakoulua pitivät Svenskin Tellervo ja enkä myös Lintusen Anna-Liisa.