Timo Saarto: Vaitelias poika, Karisto 2011.
Yleensä rikosromaanit alkavat rikoksella. Niin tämäkin. Tapahtumissa on mukana poika, joka on häiriintynyt niin pahasti kokemastaan, että ei pysty kommunikoimaan tai puhumaan. Hänellä on kuitenkin tärkeää tietoa tapahtumista.
Poika on laitettu hoitoon poikakotiin, mutta rikoksen uhrien sukulaiset hakevat hänet kotihoitoon, vaikka perheessä eivät kaikki ole yhtä mieltä tästä asiasta. Pojan setä haluaisi hoitaa autistista lasta parhaan kykynsä mukaan, mutta vaimolla on yhtä ja toista tätä tilannetta vastaan.
Rikokset saavat jatkoa ja vähitellen pojan kehityksen seuraileminen muuttuu rikosromaanin tyyliseksi selvittelyksi. Tärkeä kysymys on, että saadaanko poika puhumaan kuulusteluissa. Hänen todistuksensa voisi avata johtolankoja rikoksiin.
Timo Saarto, kirjan kirjoittaja, on teologian maisteri, jolla on myös musiikillisia harrastuksia. Kirjaa hän kirjoitteli Olavi Virran musiikin tahdittamana. Kirja voittikin 1. palkinnon Kariston 110-vuotisjuhlakisassa.
Saarron tapa lähestyä teemojaan on melkoisen viivyttelevä. Joskus lukijasta tuntuu, että juonen kehittely maistuu jo puulle. Tarvittaisiin tyyliä ja jäntevyyttä.
Opusta pitäisin hyvänä harrastajakirjoittajan näyttönä, en missään tapauksessa täysimittaisena kaunokirjallisena tuotteena. Kirjailijan tapana on johdatella tarinaa melkoisen puuduttavasti ja kömpelösti kohti loppuratkaisuja. Ja lopulta koittaa sekin päivä, että autistisen pojan kielen kantimet kirpoavat ja rikoksiin aletaan löytää syy-yhteyksiä.