Istumme kylätalon kirjastohuoneessa. Vastapäätäni tuolissa istuu eläväinen Paula. Puhetta pulppuaa niin etten tunnetusti hyvästä pikakirjoitustaidostanikaan huolimatta tahdo kestää tarinan tulvassa mukana. Juttua pursuaa vahvalla pääkaupunkiseudun aksentilla, nimiä ja paikkoja vilisee ja kynäni sauhuaa. Mitä kummaa, ihmettelen tätä tarinoiden tulvaa – hän taitaa murteestaan huolimatta kuulua heimoomme!
Tuolissa istuva henkilö on vast´ikään juurensa löytänyt Paula Malleus. Hänen tarinansa on kiehtova, ja oiva esimerkki siitä kuinka vasta aikuisiällä, vuosikymmenten jälkeen voi löytää kadoksissa olleet juurensa.
Paulan Etelä-Suomessa asuva äitinsä ei tiennyt isästään kuin oletetun nimen. 80 -luvulla äiti koetti etsiä isäänsä mm. puhelinluetteloiden avulla, muttei onnistunut etsinnässään.Viime syksynä äiti teki DNA -testin joka johti sitten äidin ja tyttären yhteiseen löytöretkeen isiensä maille tänne Karjalaan. Sukua alkoi löytyä, serkkuja, pikkuserkkuja… Tänä vuonna Kaustajärven Siltajuhlissa he sitten pääsivät tapaamaan näitä ”kadoksissa” olleita sukulaisiaan.
-Tärkeä osa ihmisen kokonaisuutta ja identiteettiä onkin tuntea omat sukujuurensa, Paula sanoo ja jatkaa kertomalla sattumasta joka sittemmin johti siihen että juuri nyt Paula istuu kanssani tässä Kylätalon kirjastohuoneessa. – Äitini oli varannut kesämatkallemme majoituksen aivan muualta. Mutta minulle oli tullut vahva tunne että meidän tulisikin yöpyä toisen majoituspaikan sijaan juuri Värtsilässä ja Majatalo Rajassa. Lähtöaamun aamiaisella jäin sitten suustani kiinni Korhosen Päivin kanssa. Tapahtumat alkoivat sitten vyörymään ja palaset loksahdella paikoilleen… Paula hymyilee.
Hän on koulutukseltaan ompelija- ja mallimestari. Paula on toiminut viisitoista vuotta yrittäjänä. Yritys on tuottanut vuodesta 2007 eko-ompelimo palvelua, joka korjaa, muuntaa ja uusiotuottaa asiakkaille tuotteita kierrätysmateriaaleista. Lisäksi Paula on sukeutunut asiansa asiantuntijaksi ja valmentajaksi. Hän on erikoistunut kierrätysmateriaaleihin. Paula on perheellinen. Hän kuvailee itseään myös ”soft-anarkistiksi sekä yhteisöaktiiviksi” sen kummemmin niitä minulle avaamatta.
Aamiaispöydässä käydyn tarinatuokion aikana Korhosen Päivi oli kertonut että Keski-Karjalassa on alkamassa hanke joka olisi juuri Paulan ominta osaamisaluetta. Kiteen ja Tohmajärven sekä EU:n ESR -rahoituksella pyörivä ToKi -hanke oli käynnistämässä valmennusta kädentaidoista kiinnostuneille pitkäaikaistyöttömille tai uravaihtoa suunnitteleville. Paula innostuikin kovasti tästä hankkeesta ja nakkasi tarjouksensa vetämään. Valmentajan paikka napsahtikin sitten hänelle ja tässä sitä nyt ollaan.
Jo kesällä Paulalle oli tullut vahva tunne siitä että Värtsilään hän palaisi uudelleen. Kysynkin tarinoinnin lomassa että jokos hänelle on syntynyt ajatusta jopa Värtsilään muutolle? Sen hän ikäväksemme tyrmää. Hän kertoo mm. perhesyiden olevan esteenä muuten niin kiehtovalle ajatukselle. Hauskalta kuullostaa myös Paulan toteamus siitä että asiat jotka Helsingissä monista kummallisilta tuntuvat, ovatkin täällä ihan arkipäivää. Hän tarkoittaa meidän karjalaisten puheliaisuutta, välillä jopa ventovieraidenkin kanssa. Myös meidän välittömyyttä sekä avoimuutta.
Puoli tuntinen vierähti niin vauhdikkaasti että valokuvankin unohdin tohkeissani Paulasta ottaa. Ja kun medioiden marssijärjestys oli juuri se niin kuin sen olla pitääkin – Värtsi ensin ja sitten Karjalainen, jäin odottamaan seuraavan haastattelutilaisuuden päättymistä. Odotella sitten sainkin pitkät tovit. Tarinaa tuntui riittävän Paulalla, Suomalaisen Sirpalla (Karjalainen) sekä ToKi hankkeen projektipäälliköllä Miettisen Kirsillä. Kirjastohuoneesta kuului välillä iloisia naurun purskahduksia. Vihdoin heidän juttutuokionsa päättyi ja pääsin nappaamaan sen unohtuneen kuvan. Sopivasti sattui Nils Ludvig Arppe pönöttämään kuvassa Paulan taustalla. Ja kun Miettisen Kirsi sattui myös paikalle, kyselin häneltä lisätietoja tulevasta hankkeesta.
Hankkeen rahoittajat tässä yllä jo mainittiin, kuten myös kohderyhmät eli pitkäaikaistyöttömät sekä uravaihtoa suunnittelevat. Opetus tapahtuu Värtsilän vanhalla koululla ja ryhmä starttaa heti kun minimimäärä osallistujia (7) on kasassa. Tavoitteena olisi käynnistää koulutus marraskuun alussa mutta joustavuutta aloituksen suhteen löytyy. Yksi valmennuksen tavoitteista on luoda osallistujille myös valmiudet oman käsityöyrittäjyyden aloittamiseen tai osuuskunnan muodostamiseen. Vaikka markkinointi on aloitettu vasta hiljattain, valmennuksesta kiinnostuneita jo ollut. Valmennus tulee sisältämään kolme intenssiivijaksoa ja näiden välissä Värtsilän koululle perustettava työpaja on vapaasti kurssilaisten käytössä. Valmennus on maksuton. Ilmoittautuminen tapahtuu hankkeen projektipäällikölle Kirsi Miettiselle, puhelinnumero 040-105 0004.
Paulan sukutarina sinällään antaisi ainekset kokonaan omaan juttuunsa, ehkä sellainen vielä yhdessä tehdäänkin. Ja kun vaivaamaan jäi, saan ehkä myös tarkennuksen siihen mitä ”sorf-anarkisti” Paulan kohdalla tarkoittaa.
Olipas mukava lukea tämmöinen myönteinen juttu! Toivottavasti saatte porukkaa mukaan tarpeellisen määrän!
Menee ehken ohi asian, mutta tätä lukiessa minulle tuli mieleen kreetalainen (?) sananlasku ”Sinun kotisi on siellä, missä on isoisäsi talo”.
Joku vielämuistaa Paulan isoisänisä on Antti Niiranen,
Onko kyseessä Antti Niiranen, joka asui sodan jälkeen Leinola nimisellä tilalla ? Tienhaara tilalle on Kaustajärven suunnasta tullessa muutama sata metriä ennen Ryösiönjokea. Muistan, että kävin vanhempieni kanssa siellä kylässä. Niiraset olivat tuttuja Kaustajärveltä.
Onko kyseessä Antti Niiranen, joka asui sodan jälkeen Leinola nimisellä tilalla ? Tienhaara tilalle on Kaustajärven suunnasta tullessa muutama sata metriä ennen Ryösiönjokea. Muistan, että kävin vanhempieni kanssa siellä kylässä. Niiraset olivat tuttuja Kaustajärveltä.
MATTI – juurikin tämä Pahkavan Antiksi kutsuttu herran ja hänen perheensä Leinolan Salolta!!