Kävin tänään kuvaamassa Haponojaa. Haponojan silta sijaitsee Kososen Sepon ja Kirstin talon kohdalla Hiidenvaarantiellä.
Isälläni oli soutuvene Haponojalla, lähellä Sääperinjärveä. Kävin joskus ongella isän veneellä.
Mistähän lienee nimensä saanut Haponoja?
Löysin Värtsin arkistosta jutun jossa oli kuva hienosta kivisillasta. Muistaako tai tietääkö joku milloin kivisilta särkynyt?
Linkki kuvan juttuun Värtsi verkkolehdessä 11.2.2011 Lahnankutuun
Jo 1950-luvulla oli Haponojan rannoilla paikoin runsaastikin pöheikköä, mutta soutamaan mahtui ihan hyvin.
Kuvaa katsoen näyttää, ettei soutaminen enää tänä päivänä onnistuisi padon ja Sääperin välillä. Niin on tukkoisen näköistä. Ehkä kuitenkin melomalla ja varsinkin kanootilla.
Hämärästi muistelen, että Hiidenvaarantie meni vielä 1950-luvulla suoraan Haponojan yli eli siis vanhan sillan yli. Kiertotie saattoi tulla nykyisen sillan tai paremminkin rummun yli jo hyvinkin 1960-luvun alussa. Tai sitten ei. Suuri on nyt epävarmuuteni omaa muistiani kohtaan.
Tuttu lapsuuden paikka. Siellä tuli opittua uimataito. Penkalta vastarannalle sukellettiin noin 5 metrin matka . Jos vauhti oli liian hiljainen, piti jollain tavoin räpiköidä rannalle .
Haponojan suu oli mahtava onkipaikka keväisin. Jänijokea pitkin nousi patsiparvet, osa kääntyi Sääperille, osa jatkoi Uudenkylän lammelle. Kiivaimman kudun aikaan saattoi olla parisenkymmentäkin onkijaa rantapenkoilla. Paras saamamies oli Väyrysen Antero pitkällä vavallaan , samoin Lipposen Matti Tervavaarasta. Oli siellä aikuisiakin, mm Parkkosen Onni.
Repullinen niitä parhaimmillaan tuli, meillä kotona isommat syötiin paistettuna, pienet patsit kuivattiin kananrehuksi.
PS. Maantie ja silta menivät suoraan Haponojan yli.
Lehtileike Karjalaisesta 1.10.1938
Linkki lehti-ilmoituksen.
Karjalainen 21.10.1965
Sääperin säännöstely toteutuu lopultakin
Parikymmentä vuotta hankkeissa ollut Sääperinjärven tulvavesien säännöstely on lopultakin toteutumassa. Järvi sijaitsee noin 2 km Värtsilän kirkolta koilliseen. Itäpäähän laskee Onkilammen puro, joka monien lampien kautta kuljettuaan tuo runsaasti tulvavesia tullessaan, poikkeaa välillä jopa Venäjän puolella tuoden nekin vedet Suomen puoleiseen Sääperiin. Lisäksi tuo vesiä Kukkolanpuro ja kaivamalla aikaansaatu Mutalammen viemäri. Sääperin pinta-ala on 15 ha. Haponoja johtaa järvestä Jänisjokeen. Virtaus on tapahtunut veden korkeuden mukaan puoleen ja toiseen. Venäjän rajan yli johtaa Jänisjoki noin 3 km päässä.
Sotien jälkeen on erittäin hyvien Sääperin rantamaitten viljely ollut hankala, jopa ylivoimainen tehtävä. Tämän ongelman sai Värtsilän kunta muiden lisäksi sotien jälkeen, jolloin tulvaveden korkeus jäi kokonaan luontoäidin varaan, kertoi agronomi Erkki Kosonen.
Ennen sotia hoiti Wärtsilä-yhtymä säännöstelyn kiitettävällä tavalla siten, että se luovutetulla alueella Hämekoskella olevilla voimalaitoksillaan laski tulvavesiä alas tarpeen mukaan ja yhteistyö oli moitteetonta. Venäläisten kanssa ei ole sopimusta vedenkorkeudesta täällä, eikä näinollen voida entistä käytäntöä jatkaa.
Niinpä lähti liikkeelle hanke Sääperinjärven ja Uudenkylänlammen vedenkorkeuden säännöstelemiseksi, mikä viimemainitun kohdalta toteutui puolenkymmentä vuotta sitten. Nyt meneillään oleva työ järven kurissapitämiseksi on erittäin tervetullut ja oikeaan osunut toimenpide. Luonnollisesti on syntynyt myös haittavaikutuksia siitä, että valmiita peltoja on halkaistu ja jopa katkaistu kanavilla, mutta rannalta saatava maa hyvittää osittain tämän.
Pahiten tulvasta kärsinyt maanviljelijä Eino Kontiainen lähti Kaustajärveltä kiviseltä tilaltaan vuonna 1954 ja rakensi uuden talon Sääperin rantaan. Muuttaessaan ei mies arvannut, että tulvavesi on joskus kiviäkin pahempi. Muutamina vuosina on 13 ha:n pelloista vain vajaata puolenkymmentä voitu viljellä. 700 metrin pituiset kappaleet olinpaikasta Sääperin rantaan ovat joskus tulvan aikaan olleet veneellä soudettavaa yhtä järveä ja jääneet viljelemättä. Maat ovat erittäin hyvää järvenpohjamaata. Kontiaisen lisäksi monelle muulle rantaeläjälle on tulvavesien säännöstely suorastaan elinkysymys.
Työn toteuttaa maanviljelysinsinööripiiri. Paikallisen rakennusmestarin tointa hoitelee rak.mest. Pauli Patovaara. Hän kertoi työn tulevan valmiiksi tämän vuoden kuluessa ja se antaa mahdollisuuden viljellä tulvia pelkäämättä noi 100 ha maata. Valtio rahoittaa työn kokonaan. Laitteiden ylläpito ja huolto jäävät maanomaistajain huoleksi. Sääperiin aikaisemmin virranneet purot on katkaistu ennen järveä ja johdettu kaivetuilla kanavilla suoraan Jänisjokeen. Näin järvi etsii oman luonnollisen korkeutensa, joskin tulva-aikana on käytettävä Haponojaan rakennettavaa 11 kw pumppuasemaa, joka pumppuaa vettä 200 ltr sekunnissa. Lisäksi on mainitussa ojassa automaattiset sulut, jotka laskevat liikavettä järvestä Jänisjokeen, mutta sulkeutuvat joen ollessa korkeammalla. Työtä on vaikeuttanut helposti lankeava savimaa. Sentähden piti rakentaa rajalinjan läheistyyteen 120 metrin pituinen salaoja metrin läpimittaisilla betonirenkailla. Työssä on ollut kymmenisen miestä koneiden lisäksi ja työ tulee maksamaan kaikkiaan 125.000 mk.
Karjalaisen sivu jossa em. juttu. Klikkaamalla tästä suuremmaksi.
ps. Tapani Näätäselle kiitos em. jutun löytämisestä vuoden -65 Karjalaisesta ja sen toimittamisesta tähän Haponojan jutun yhteyteen julkaistavaksi. t:Eira
Tuo alkuperäinen kivisilta on käytännössä ikuinen, mutta arvelisin että tukipenkat päädyissä ovat ajan myötä antaneet periksi jolloin kivisaumat ovat levinneet. Olishan ne voitu korjata mutta silloin betonisillat edusti sitä modernia aikaa. Liekö Värtsilässä säilynyt yhtään vanhan liiton kivisiltaa? Arvelisin jonkun säilyneen.
Kiitos kovasti asian puolesta pyyteettömästi vaivaa nähneille. Mielestäni tuloksena on syntynyt hyvinkin kiintoisaa lueskeltavaa, toki Värtsissä muutkin aiheet ovat mieluisia.
Vieläköhän löytyisi sivukuvaa tai muuta täsmätietoa nykyisestä Haponojan ylityksestä. Jutun tiekuvassa (ylin kuva eli ensimmäinen) olevat kaiteet näyttävät ns. pengerkaiteilta, eivät siltakaiteilta. Haponojan vesi voisi siis virrata Hiidenvaarantien alitse vaikkapa aaltopeltirummussa. Niin tai näin.
Karjalaisen -65 artikkelissa todetaan, että ”Sääperiin aikaisemmin virranneet purot on katkaistu ennen järveä ja johdettu kaivetuilla kanavilla suoraan Jänisjokeen.”
Siis Onkilammen ja Kukkolan purojen koko valumat on leikattu pois Sääperistä. Lisäksi Patsolan suunnan valumat pysähtynevät ”kaivettuun kanavaan”. Sääperin veden vaihtuvuudesta on em. toimilla leikattu pois suuri valtaosa. Näin monesti syntyy uusi lintujärvi eli ajan saatossa umpeutuva järvi.
Ymmärrän hyvin tarpeet ja toimenpiteet tulvavesien rajoittamiseksi eli vaikkapa keväiset Sääperin tulopurojen ohijuoksutukset. Nyt tulovedet on lehtiartikkelin mukaan estetty täysin, pysyvästi ja ympärivuotisesti. Jälkiviisaasti sopii ainakin minun ihmetellä, jos ja kun mitään järven veden vähimmäisvaihtuvuutta turvaavaa putkijärjestelyä tms. ei tulopurojen yhteyteen ole toteutettu. Sääperin järvi ja järviluonto saattavatkin kipeästi kaivata muutoksen tuulia.
Tällähetkellä vallitsee kyllä ihmisten mielissä että järvet, joet, purot jne. pitää säilyttää luonnonmukaisessa tilassaan. Jos joku kärsii uudesta muutoksesta luonnontilaan korjaamisesta , pitää hänelle maksaa siitä sopiva korvaus. Edellinen sukupolvi ajatteli esim. tässä Sääperin tapauksessa Karjalaisen jutun mukaisella tavalla . Meidän sukupolvi sai kärsiä seuraamukset. Onneksi on nyt monissa paikoissa esim. P-Karjalassa aloitettu kunnostustöitä.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://vartsi.net/2013/08/28/hoitokalastusta-saaperilla/&ved=2ahUKEwin9cS-ks7yAhV0QvEDHV7eCD4QFnoECAoQAQ&usg=AOvVaw1_-7G2t9bTYrQVw5ArDivJ
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://vartsi.net/2012/05/07/saaperi-ei-enaan-tulvi/&ved=2ahUKEwiykrD1ks7yAhWiR_EDHQiTC6QQFnoECAMQAQ&usg=AOvVaw3M4nKGO-rbgzmi1qGM3Bcz
Ei huolta, kyllä H2O Sääperissä(kin) edelleen liikkuu.
Mm. ylläolevien linkkien kautta avautuvissa jutuissa ja etenkin niiden kommenteissa paneudutaan monen muun yksityiskohdan ohella myös mainittuun vedenvaihtoproblematiikkaan ja siihen liittyviin käytännön ratkaisuihin.
Jutun otsikkoa muutettu jutun sisältöä paremmin kuvaavaksi. Haponoja -> Haponoja ja Sääperin säännöstely
Muistan jotain noista paristakymmenestä vuodesta, joihin Karjalaisen kirjoituksessa viitataan. Paljon siitä puhuttiin. Kaikki lienevät olleet yhtä mieltä siitä, että tulvavedet ei saisi nousta niin korkealle eikä olla pelloilla niin kauan. Sääperin vedenkorkeus oli sama kuin joen, niin ei ollut paljon tehtävissä. Haponojan patoaminen ja veden pumppaaminen pois Sääperistä, sen taisi valtaosa ymmärtää ja hyväksyä. Sen sijaan ojan kaivaminen ja valumavesien ohjaaminen Sääperin ohi suoraan Jänisjokeen tuntui tarpeettomalta ja tyhmältä.
Jossain vaiheesa umpioituva järvi alkoi haista samoin kalat. Puhuttiin, että tämä tyhmä säännöstely pitäisi purkaa. Puhuttiin myös, että koska hankkeen rahoittaja on valtio niin se perisi sijoituksensa pois, mutta keneltä?
En tiedä yritettiinkö todella purkaa tätä säännöstelyä vai jäikö se vain ukkoporukoiden purnaukseksi. Viljelyalaa saatiin, samoin hyvä lintuvesistö, mutta mielestäni hyvä järvi menetettiin. Tulee mieleen, että me suomalaiset ja venäläiset olemme nykyisin puheväleissä. Jospa saataisiin sopimus aikaan, että Jänisjoen vedenkorkeus ei vaihtelisi niin paljon
Savumerkit rajan toiselle puolelle, veden juoksutus päälle!
Vakavasti puhuen: luulisihan tuon onnistuvan jos vain sopisi, naapuri Venäjän kanssa. Onhan meillä vielä YYA (Ystävyys ja avunantosopimus) voimassa?
Ns. kylmänsodan aikaan, (sotien jälkeen) tuollainen yhteydenotto ja avunannon pyyntö ei lienyt tullut edes kysymykseen. Ajat ovat muuttuneet tässäkin suhteessa!
Tietääkseni YYA loppui Jeltsiniin, voin olla väärässsäkin. Tuo keskustelu veden säännöstelystä ei vissiin toteutunut siinä projektissa missä Hemppalkin oli mukana. Asia on varmaan ELY:n listalla. Olisihan se Venäjänkin etu jos veden korkeuden vaihteluväi olisi kohtuullinen
Löydä Jänisjoki projektin yhteydessä oli muutamia erivastuutahojen kokouksia. Eräässä kokouksessa nostin kissan hännän pöydälle, jossa keskusteltiin veden säännöstelyn yhteistyö kuvoista. Mukana mm. PKS :n johtaja ja ELY stä tukija biologeja ja tietysti ympäristö päällikkö.
PKS :n Johtaja lupasi , että he noudattavan niissä kokouksissa hyväksyttyjä tavoitteita ja lupasi tiivistää yhteyden pitoa Venäjän puolen voimaloihin.
Itse olen edelleen aktiivisesti seurannut veden pinnan vaihteluita joessa ja huomannut sen että entis aikojen ylikorkeisiin lukuihin evät ole enää juoksutuksia päästäneet