Äitienpäivämuistoja

Eräs äitienpäivämuisto. Kalareissu

Sama juttu ollut Värtsissä 13.5.2012

Kuvassa Sääperin järvi. Venevalkama oli kuvan vasemmassa laidassa ja verkkomme oli oikeassa laidassa Sallisen talon suunnalla. Nyt järveä ei näy rannan metsittymisen vuoksi.

Läksimme vanhemman Anja-siskoni kanssa Sääperin järvelle kokemaan kalaverkkoa. Minä oli noin 10 vuotta ja siskoni kaksi vuotta vanhempi. Meillä oli särkiverkko vedessä siinä nykyisen lintutornin edustalla. Vesi oli korkealla, koska Sääperiä ei ollut vielä padottu. Veneranta oli Laamasen talon kohdalla. Myös meidän veneemme oli siinä sekä meidän verkkolato. Siin oli pieni uimapaikan tapainenkin.

Oli pohjoistuuli joten pääsimme laitamyötäisessä tuulessa hyvin verkolle. Siskoni souti ja minä yritin kokea verkkoa. Verkossa oli paljon särkiä ja ahvenia ja olimme iloisia kun saadaan äidille paljon kalaa. Ajateltiin, että kyllä hän varmaan nyt ilostuu. Sivutuuli painoi kuitenkin venettä ja verkko sotkeutui kortteikkoon sekä pohjarisuihin enkä saanut verkkoa kiskotuksi irti. Lopulta minun piti jättää verkko järveen kaikkine kaloineen. Oltiin pahasti pettyneitä kun ei saatu äidille kaloja äitienpäivälahjaksi, niinkuin toivoimme. Yritettiin lähteä pois järveltä, mutta tuuli oli kuitenkin niin voimakas, että emme päässeet takaisin venerantaan, vaan tuuli painoi meitä Venäjälle päin.

Päästiin Hapo-ojaa pitkin maihin ja jätettiin vene Airolan huvilan rantaan. Päätettiin mennä tietä myöten kotiin Savikolle ja hakea vene joskus tyynellä ilmalla.

Poikettiin vähäksi aikaa Airolaan. Siellä oli varmaankin meidan tuttuja koska uskallettiin mennä käymään siellä. Kiire unohtui ja siellä meni kylätellessä useampi tunti. En muista oliko talossa lapsia, mutta mukavasti siellä aika kului.

Aikanaan tultiin kotiin ja saatiin kamalat sapiskat kun oltiin “koko päivä” kateissa.. Äidillä oli ollut hirveä hätä kun tiesi millainen tuuli järvellä oli eikä venettä näkynyt missään. Luuli että vene oli kaatunut ja me oltiin hukuttu. Meille ei edes tullut mieleen, että niin olisi voinut todellakin käydä.

Toivottavasti hänellä ei ollut enää koskaan niin hirveää äitienpäivää.

Alpo Rummukainen

Share

2 comments for “Äitienpäivämuistoja

  1. Jos ehditte niin vilkaiskaapa Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuja.
    Siellä on framilla juttuni “Orvokkeja äidille”. Mutta en mainosta
    tarinaa sen takia, vaan että esillepanon lopussa on äänikirje, jossa
    eräs pälkjärveläinen Ikä Nestori kertoo omasta “hirveästä” äitienpäivästään.
    Tuolloinkin on ollut maa valkoisena.

    Mukana myös linkki vanhoihin äitienpäiväkuviin.

  2. Äitienpäivä onnittelut äideille. Martta äitini oli hellä, mutta voimakas vaikuttaja. Aina positiivisesti opetti katsomaan tulevaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *