Evakkopoika kivikirkossa
Tämä lehtileike on löytynyt tärkeän kirjan välistä Värtsilässä. Tiedossa ei ole kuka on kirjoittanut ja milloin, eikä sitä mistä lehdestä leike on saksittu.
Tiedossa on kuitenkin, että Patsolan koulun opettaja, kanttori Teuvo Tikka kirjoitti Tikan teema- nimellä tarinoita paikallislehtiin.
Pälkjärven pitäjäseuran johtokunta vei eilen
Joensuun hautausmaalle muistokynttilät. Ne laitettiin
Pälkjärveläisten, ruskealaisten kuin myös Karjalaan
jääneiden vainajien muistomerkeille.
Hetken tunnelmiin pääset Pälkjärven pitäjäseuran
kotisivuilta. Sieltä löytyy lyhyt video tilaisuudesta.
Näille kotisivuille pääsee kätevimmin tuosta Värtsin
reunaman linkkijonosta.
Jatkan vielä edellistä kommenttiani.
Kyse on siis sankarivainajista.
Lisää teemoja Teuvo Tikkaan päin:
https://vartsi.net/2010/08/21/terava-kyna/
Tässä suora linkki Tellen tarkoittamaan videoon:
https://youtu.be/CnxMKU-pOHE
Noista Tikan Teemoista tulee mieleen pari juttua. Eräässä kirjoituksessaan hän kertoo kirkkokuorosta tähän tapaan: ”Kirkkokuoro koostuu toinen toistaan paremmista soololaulajista” Kuka ei tunne asiaa niin selvennän Teuvon pientä naljailua.. Nimittäin kuoron tavoitteena on laulaa kuorona, eikä kenenkään ääni saisi kuulua sieltä läpi, kukaan ei siis saisi ”sooloilloa” ellei sitten esitä jotain sooloa erikseen. Teuvo osasi niin hienosti naljailla, ettei siitä voinut loukkaantua.
Miksi käymme kirkkokuorossa? Siihen Teuvolla oli monta vastausta, joista yksi jäi mieleen: Se on hyväksyttävissä oleva syy päästä pois kotoa vähäksi aikaa. Tuo syy pätee moniin muihinkin harrastuksiin
TIKAN TEEMAT
Luettuani Sakari H:n kirjoituksen Värtsistä etsin
kirjakaapista Teuvon lähettämän lahjakirjan
TIKAN TEEMAT, jonka olemme saaneet jouluna
1992.
Kirjassa Teuvo kiittää Koti-Karjala -lehden
toimitusta, joka on auliisti antanut palstatilaa
hänen pakinoilleen ja auttanut myöskin sen
kokoamisessa. Kyseistä pakinaa en kyllä kirjasta
löytänyt, mutta olen ihan varma, että teksti on
Teuvon ”kynästä.” Hänhän julkaisi myöhemmin
kirjan LAULUN JA LIIDUN VUODET, joka ilmestyi
vuosituhannen ”viimeisenä syksynä.” Me saimme
sen ystävänpäivänä seuraavalla vuosituhannella.
Ystävyys alkoi kämppäkaveruudesta Raumalla ja
jatkui Teuvon kuolemaan saakka. Olimme melkein
viikottain puhelinyhteydessä. Teuvo oli niitä tosi
huumorimiehiä, joka lopetti puhelun hauskaan
tarinaan ”elävästä elämästä,” Kaipaan vieläkin
niitä puheluita.
Martti Törrönen
Kyllä tuo teema on Teuvo-apen kynästä syntynyt , myöhemmin kun ikää karttui otsake muuttu ”Harmaapäätikan teemoiksi”.