Ja tennareissa luki The Kinks

Kuva: Wikipedia

Joskus kuusikymmentäluvun puolivälissä tyttökaverin kanssa lähikaupungin työväentalolla, siellä esiintyi The Islanders!

Ihan huippua, sanoisivat tämän päivän nuoret. Sitähän se meillekin oli.

Päivä siinä meni joutuisasti itseämme tällätessä iltamakuntoon.

Oli pop-housut, ne alhaalta leveälahkeiset, itse ommellut tietenkin vaan, mutta kuitenkin. Ja Beatles fan clubista tilattu sininen fanipaita. Olin mainittuun puljuun jäsen nro 624.
Jalkineitten virkaa toimittivat valkoiset tennarit, joihin oli kuivamustekynällä raapustettu The Beatles ja The Kinks.

Lie sitä jonkun verran silmäripsiinkin sutattu mustaa väriä. Ou nou!

Oli ison maailman tuntua. Kyllähän me Islandersi tiedettiin. Lehtikuvista oli nähty ja joskus radiosta musiikkiakin kuultu jonkun verran. Silloin ei vielä nettiä ja juutuubia ollut! Mutta Suosikkia oli luettu ja niissä olleita keskiaukeaman isoja julisteita seiniin nastoilla kiinnitetty.

Bändistä heti olin noteerannut Pepe Wilbergin ja varannut hänet itselleni ihastuksen kohteeksi.

Jollakin konstilla olin lippurahan konserttiin saanut hommattua. Rohkeammat tytöt ja pojatkin, kaupunkilaiset, olivat tietysti vallanneet lavan edustan. Meille välttivät takarivin paikat. Sitä paitsi sieltä näki paremmin muutakin kuin sen bändin. Poikia katseltiin.

Loppuiltaa kohden muutamat pojat meitäkin maalaistyttöjä piirittelivät. Wilbergin Pertti unohtui.

Saatiin oikein saattajat onnikka-asemalle!

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin isommassa laumassa käveltiin. Vierellä kävelevä poika kysyi ”mitä sulla lukkee tennareissa?” Katteli ja totesi, että ”joo, Kinks, ei paha”. Jotenkin se vain siinä vaiheessa kuulosti paljon enemmältä. Mutta saatolla oli kuitenkin. Onnikalle asti.

Nyt on hyvä vieläkin fanittaa Pepe Wilbergiä.

Tuula







3 comments for “Ja tennareissa luki The Kinks

  1. jore
    10.11.2020 at 8:55

    Hyvän tuulen tarina👍

    Tuosta Tuulan muistuttamasta vaatteisiin kirjoittelusta aktivoitui muisto Lyseon ajoilta.

    Kovat ja varakkaat jäbät kirjoittelivat nahkatakkinsa selkään moottoripyöriensä nimiä.Honda 350 CC,Ariel 350 CC tai Norton

    Meidän luokalla oli tosi mukava kaveri Lars.
    Larssi oli oman tiensä kulkija.Sitä suututti nämä
    Prätkäjätkät nahkatakkeineen.

    Lars otti äitinsä vanhan navettatakin käyttöönsä
    ja kirjoitti takin selkään tussilla Massey Ferguson☺️

  2. Tapani Näätänen
    11.11.2020 at 7:08

    Tuulan tarina oli mukava, mutta tuo Lars se vasta “kova” kundi on ollutkin.Miten lie jatkossa käynyt, luulempa että nenä on vähän punertanut.Dollarimaassa nuo Arielit, Triumphit ja Nortonit ovat nykyään kovassa kurssissa.Pikku Massikka on myös haluttu keräilykappale Suomessa.
    Tuulalle vähän Islanderssia Musiikkineuvoksen tahdittamana, onneksi kuvassa on Pepe:

    https://www.youtube.com/watch?v=04frGprapaE

    Värtsilässä ei tuohon aikaan bändejä näkynyt oli vain iltamat.

  3. Tuula
    11.11.2020 at 12:25

    Kiitos. Tapani, hienosta musiikkivalinnasta! Tämä olkoon minulle “viikom viisu”. Tarinan esityksessä Danny ei ollut mukana, mutta tämä oli kyllä aikansa hitti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *