Kokkelipaukku

Kotimökkimme ullakolta löytyi musta, pien lasilevy. Lasi oli murtunut rikki, mutta musta kalvo piti sitä koossa. Sehän oli isäni vanhan kameran negatiivi. Valoa vasten katsomalla erottui yllä oleva kuva, tai oikeastaan sen käänteinen kuva, eli negatiivi. Teuvo Varonen teki siitä sitten valokuvan.

Kuvassa on siskoni Toini venheessä kalakasassa. Näyttäisivät olevan pieniä lahnoja. Paikka on Värtsilän Sääperin järvi ja uskon, että kuvan on ottanut isäni. Jos tyttö tuossa kuvassa on 2-3 vuotta, niin silloin kuva olisi keväältä 1938 tai 39.

Nykyisin noin pieniä lahnoja pidettäisiin roskakaloina, mutta tuolloin ne olivat ihan oikeaa ruokaa. Silloin ei tiedetty, että ne olisi pitänyt fileoida ruodottomiksi.

Olisin ottanut tämän aamun lahnoista kuvan veneen kokassa, mutta ei ollut pikkutyttöä Saman näköisiltä näyttävät lahnan läpyskät vieläkin. Ruutana on lahnoista isompi. Nyvää evästä näistäkin tulee



Tätä kirjoittaessani telkkarissa oli suomalainen elokuva “Takki ja liivit pois,” siinä Aku Korhoselle tuotiin ruoka pöytään. Ruokana oli paistettu lahna, juuri tuollainen hiihtorukkasen kokoinen lituska. Palvelustyttö sai kamalat haukkumiset, kun oli heittänyt lahnan pään pois, joka oli parasta herkkua, tämän äksyilevän herran mielestä.

Tällaisilla rysillä kalastettiin Sääperissä silloin ennen, kun oli paljon kalaa.
Tämä oli meidän suurin rysä

Sitten hypätään ajassa 1940 luvulle

Siihen aikaan Sääperi oli hyvä kalavesi, koska se oli yhteydessä Jänisjokeen ja sitä kautta laajalle alueelle. Luultavasti Jänisjoen, ehkä Jänisjärvenkin kalojen kutupaikka.

Kalaa pyydettiin rysillä, joista jotkut olivat varsin suuria. Näin keväällä kutuaikaan kalaa tuli todella paljon. Olen kuullut tarinoita isästäni. Kerron tässä erään niistä ja annan annan nimeksi Kokkelipaukku.

Hänellä oli rysä Sääperissä, mutta vaikka oli kutuaika niin aamuvarhaisella rysä on ollut tyhjä vaikka riimuverkossa oli lahnoja. Miten se on mahdollista? Se oli selvä merkki siitä, että joku muu oli käynyt rysällä ennen häntä ja varastanut kalat.

Eräänä aamuna

Isä oli mennyt ennen auringon nousua venerantaan ja piiloutunut meidän verkkolatoon odottamaan tulisiko kalarosvo sinä aamuna. Veneranta oli yhteinen ja muillakin oli veneitä tässä (nykyisen Laamasen) rannassa.

Tuttu mies meni järvelle. Saattoi käydä omalla katiskallaan, mutta meni sitten suoraan isän rysälle eikä käynyt muualla. Kun mies tuli rantaan oli isä vastassa haulikon kanssa. Isä käski miehen kantamaan kalat meille, itse kulkien perässä haulikko ojossa. Lahnoja oli ollut suuri haavillinen. Miestä epäiltiin muistakin vastaavanlaisista omavaltaisuuksista. Siinä matkan varrella kerittiin niistä “synneistä” jo joitakin selvittää.

Housut pois !

Perille päästyä isä oli käskenyt laskea housut kinttuihin pyllistää.. Ampui sitten haulikolla paljaalle ahterille ja asia oli loppuun käsitelty. Sen jälkeen ei kaloja kadonnutkaan. Se oli sitä aikaa

Isä oli tehnyt tätä “palkanmaksua varten” erityispatruunat laittamalla haulien tilalle pirtteytettyä kokkelia, eli sitä mitä pirtteytettiin hellan perällä tai uunin päällä kurrista kokkelipiimää varten. Muistaakseni siitä tuli sellaisia hiukan pureskeltavia sattumia piimään. Muistuttaa hiukan nykyistä rasvatonta raejuustoa. Miltä lie tuntunut persauksilla.

Tavallisesti kalat kannettiin tällaisessa tuohikontissa, vaikka tarinassa ne kannettiinkin haavilla. Kuvassa on isäni Tauno Rummukaisen kontti. Kontti oli tänään, isäni kuolinpäivän (29.4.1948) muistona kalareissulla mukana. Tuohon aikaan kontti vastasi reppua.
Share

21 comments for “Kokkelipaukku

  1. jore
    30.4.2020 at 8:13

    Huikea tarina👍

    Minäkin muistan tarinat Sääperin kalaisuudesta.
    Jänisjoki oli yllättävän ”tyhjä”-60 luvulla jolloin
    vietin paljon aikaani sen rannoilla.
    Rapuja kyllä oli runsaasti.

    Minua kyllä motivoitiin kovasti Jänisjoen kalajutuilla.
    Uittojen aikaan,heti sotien jälkeen oli joesta
    noussut hyvin kalaa.
    Ihan ns arvokalojakin.🐟

  2. Sakari H
    30.4.2020 at 8:31

    Loistojuttu.

    Osaako joku kertoa, mitä vaaroja ja taloja näkyy hyvän venekuvan horisontissa?

  3. Alpo
    1.5.2020 at 9:31

    Ei ole Värtsin verkkolehti entisensä..
    Joku vuosi sitten tässä vaiheessa olisi jo esitetty monta kiukkuisaa kommenttia siitä, miten barbaarista touhua on tuollainen pyssyllä uhkailu ja linnatuomiolla rangaistavaa tuollainen ammuskelu.. Niinpä, tottahan se olisi nykyään. Paitsi, että nyt ei olisi tuollaisia rikollisia, ne olisivat korkeintaan epäiltyjä, ja näytön puuttuessa eipäillyiksi jäisivät. Tuskin tuokaan “epäilty” lienee kylän poliisille mitään kertonut

  4. Alpo
    1.5.2020 at 16:02

    Olen yrittänyt Sakarin lailla miettiä, mihin suuntaan tämä kuva olisi otettu ja mitä olisivat nuo talot taustalla. Ainakin periaatteessa taustalla voisi olla vaikka nykyinen Venäjän puoli. Emmehän tiedä miltä se näyttäisi ilman sen puolen nykyistä pöheikköä. Taustalla näyttää olevan taloja kuin pienessä kylässä. Rantapelloilla oli runsaasti heinälatoja. Tuohan ei selviä, ennenkuin käy katsomassa.
    Tässäpä pieni pähkinä pähkäiltäväksi. Mihin päin venhe olisi silloin, kun aurinko paistaa tuohon tytön oikealle poskelle

  5. Esko Tarvainen
    1.5.2020 at 17:49

    Aikanaan ne pelto aukeat joita tieltä katselemme olivat paikallista järveä. Peltoa tarvittiin omavaraisuuden turvaksi. Kun kuljen ranta maisemissa voin nähdä vesirajat ja aina mietin mitä niiden muutos on vaikutanut ympäröivään yhteisöön.

  6. Esko Tarvainen
    1.5.2020 at 18:25

    Näitä veden vaihteluja olen seurannut kotiseutuni lisäksi Höytiäisellä, Saimaalla ja Kivijärvellä. Myös Eestin avalilla mailla.

  7. Sakari H
    1.5.2020 at 18:30

    Jospa venekuvassa soudellaan puolen päivän paikkeilla kohti Laamasen rantaa eli kotisatamaan, keulan osoittaessa kutakuinkin kohti pohjoista. Tyttö nostelee lahnanlisuja pärekoppaan veneen pohjalla istuen.

    Mäen harjanteet voisivat näin ollen olla vasemmalta alkaen Piilovaara, Ryhävaara ja Kukkovaara.

    Tein mallin kasvoilla ja taskulampulla auringonsuunta-kokeen. Korkealta paistaa ja etelästä, tytön kasvot on valaistu, vain nenä jättää kasvoille pikkuvarjon.

  8. Eero-Matti
    1.5.2020 at 19:31

    Hienoja ja arvokkaita muisteloja. Kiitos Alpo!

  9. Alpo
    1.5.2020 at 20:29

    Samanlaiset muistikuvat minullakin on noista vaaroista. Kukkovaara on pohjoisessa ja Piilovaara luoteessa. Jos vene menee pohjoista kohti puolilta päivin niin aurinko paistaisi suoraan tytön kasvoihin ja varjo olisi niskassa. Joten tinkisin kelloaikaa jonkun verran aikaisemmaksi, mutta voisin siirtää keskemmälle kesää, että saisin auringon ylemmäs. Pyydettiinhän kalaa muulloinkin kuin keväällä kutuaikaan. Tuohon aikaan Sääperi oli vielä kirkasvetinen ja kalat syötäviä kesälläkin.

  10. Sakari H
    1.5.2020 at 20:51

    Mielestäni kuvassa ollaan keskikesässä ja keskipäivässä eli aurinko osapuilleen etelässä. Aurinko on tosi korkealla, sillä varjo jää nenän alle. Näin sanoi kirkas taskulamppumallinnus.

  11. Jussi Raerinne
    2.5.2020 at 11:06

    Alpolle ja samalla tietysti muillekin lukijoille tiedoksi, että Sääperi – vaikka ei lienekään aivan entisessä loistossaan – on nykyisinkin kirkasvetinen ja kalat syötäviä ympäri vuoden. Olen itsekin jo kalastanut siellä näihin päiviin saakka yli 40 vuoden ajan; mainitsemiasi makuhaittoja en ole koskaan erityisesti huomannut mutta veden laadussa ja hapekkuudessa oli kieltämättä tiettyjä ongelmia erityisesti talviaikaan vielä jopa 80 – luvulla.
    Järveen tulevien valumavesien koostumus ja sitä kautta sen koko tila on parantunut mainitun aikajakson jälkeen huomattavasti eikä suinkaan vähiten paljon parjatun EU:n toimesta. Muuta hyväähän Unionin jäsenyys ei ole juuri tuonutkaan, mutta ympäristöasioissa on otettu kieltämättä merkittävä loikka positiiviseen suuntaan!

  12. Tapani Näätänen
    2.5.2020 at 11:46

    Olen kuullut huhuja,että Uudenkylän lampi oltais saattamassa luonnontilaan eli pumppaamo poistettaisiin.Tietääkö Jussi tai joku asiasta?Etukäteen tuntuisi mahtavalta idealta,mutta mitä sanoo ympärillä asujat.Tänä vuonna ei Jänisjoki näytä tulvivan.

  13. Eero-Matti
    2.5.2020 at 14:13

    Jussi jo tuossa sanoikin myös minun kantani järven kuntoon! Ihmeen tiukassa on silti edelleen uskomus siitä että keskikesän kalaa ei voisi syödä. Vedenlaatu on muuttunut melkoisesti sen 21 vuoden aikana mitä tässä rannalla olen asunut. Parempaan. Ja jos vielä vanhat laskupurot Onki- ja Kukkolammelta saataisiin läpi virtaamaan Sääperin kautta, tämähän olisi täydellistä!

  14. Sakari H
    2.5.2020 at 18:18

    Taisin tehdä itselleni ja toisillekin liian vaikean kysymyksen veneen taustamaisemista. Tuli vielä mieleeni, että jospa lasilevynegatiivista tehty valokuva onkin nyt sattumalta peilikuva.

    Nykykuvan peilikuvana varjojen ja veneen suunta vaihtuisi jonkun verran. Taustan talojen ja vaarojen paikat muuttuisivat päinvastaiseksi, eikä Toini-tyttökään nostelisi lahnoja vasemmalla vaan oikealla kädellään.

    Jään odottamaan hyviä, jopa tyrmääviä näkemyksiänne.

  15. Raerinne Jussi
    2.5.2020 at 19:12

    Uudenkylänlammen osalta on “luonnontilan” palauttamiseen olemassa valmiit suunnitelmat. Ongelma-alue tulva-aikaiselle vedennousulle on lähinnä lammen länsireunalla sijaitseva alavampi Kalliontien seutu, joka pitäisikin varmuuden vuoksi ehdottomasti rajata riittävän lujasta maa-aineksesta laaditulla suojapenkereellä. Tämä on toki mahdollista rakentaa mutta se onkin tämän projektin ylivoimaisesti hinnakkain yksityiskohta, joka ei onnistu ilman huomattavaa ulkopuolista rahoitusta. Maanomistajat ovat sinänsä myötämielisiä hankkeelle.

  16. Hemppa Turunen
    2.5.2020 at 19:38

    Sakarin mainitsema peilikuvaotos. Se voi olla oikein tai väärin päin. Liekö Varosen Teuvoa hoksannut kuvaa tehdessään kääntää negan toisinpäin. Niin silloin kuva olisi maisemaan nähden oikeinpäin.

  17. Alpo
    2.5.2020 at 20:34

    Hyviä havaintoja, lajitoverit.. Minäkin olin täälläitse mielessäni sitä mieltä, että veneen pitäisi mennä kejosen rantaa kohti, niin hyväksyisin varjon. Minäpäs käännän kuvan toisin päin, veikkaillaan sitten..

  18. Sakari H
    3.5.2020 at 8:59

    Uskon venekuvan olevan nyt enempi oikein päin. Varjojen mukaan veneen suunta on nyt kohti luode-pohjoista eli Laamasen rantaa. Siellä taisi Kukkopuron luusuassa olla yhteisranta. Veneen kokkapuun oikealla puolella voisi näin ollen pilkottaa tuon rannan takana ja lähimpänä olevaa mansardikattoista, valkoiseksi rapattua ”Koljosten tyttöjen” taloa (50-lukua, aiemmin Väänänen, myöhemmin Jeskanen).

    Voisiko veneen keulan takana, heti vieressä oikealla häämöttää Kukkovaara, vasemmalla Piilovaara ja oikeassa reunassa ”Miljoonamäki”?

    Peilikuvassa mentiin enempi suuntaan koillis-pohjoinen eli Kejosen ranta. Silloin ei kuvan taustakohteet ja kulkusuunta sovi lainkaan yhteen.

    Jos kuvan tyttönen olisikin jopa 4-vuotias, niin oltaisiin välirauhan kesässä -40. Varsinkin silloin olisi jokainen kalan sintti ollut ravitseva hyötykala.

  19. Sakari H
    3.5.2020 at 9:32

    Mainitsin tuossa edellä virheellisesti sanan Kukkopuron luusua. Se ei tietenkään ole Sääperin järvellä vaan Kukkolammalla.

    Kukkopuron laskukohtaa Sääperiin tarkoitin. Suisto sana lienee kuitenkin liian suuri tähän hätään.

  20. Alpo
    3.5.2020 at 15:37

    Värtsi verkkolehti on tunnettu tarkkuudestaan. Ne on muut “somet” missä saa totena heittää millaista läppää tahansa. Nyt taisi kuitenkin tulla ennätys. Tytön kuva veneen kokassa on kelvannut yli 50 vuotta, mutta heti kun se näytettiin Värtsin valppaalle väelle, niin huomattiin jotain outoa. Aurinko paistoi väärästä suunnasta, eikä taivaan rantakaan ollut kohdallaan.

    Nyt on aurinko laitettu paistamaan sieltä mistä pitää ja taivaanrantakin laitettu paikoilleen taas. Kuva Värtsissä on käännettynä, mutta sukumme albumeissa edelleen peilikuvana.

    Kukkopuron suisto olisi ihan hyvä nimi, kun vielä purosta tulisi vettä. En tiedä miten yhteiset veneenpitopaikat Sääperillä sijoittuivat, mutta tämä kyseinen veneranta ja meidän silloinen uimaranta on hiukan koholla olevassa niemessä ja Kukkopuron suisto tulee siitä järvelle katsottaessa vasemmalle

  21. Alpo
    4.5.2020 at 15:24

    Laitoin eilen kuvan omista lahnan läpysköistä. Ei ne sen kummenpia ole, mutta minun harvemmalla verkolla tulee vähän suurempia läpysköitä. Isän rysään on mennyt kaikki. uskon, että silloinkin on otettu vain ne, mitkä on tarvittu ja mätetty järveen takaisin loput. Tosin ruokaa kunnioitettiin tuopohon aikaan. Muistan hämärästi sellaistakin, että Pirtajärveltä asti joku mummo kävi hakemassa suolattuja lahnan päitä ja kalojen suolavettä (lehmille). Eli mitään ei jäänyt hukkaan. Särkiä ja pasureita keitettiin kanoille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *