Puhelinlangat ei laula

Lennättin 1855-1955. 100-vuotis juhlapostimerkki

Menneenä talvena ilmestyi teiden varsille mustia lakakieppejä sekä puisia pylväitä pieniin kasoihin. Moottorikelkat vetivät näitä pylväitä jostain kauenpaa tien varteen. Joku vahva kone oli ne maasta nyppinyt. Siitä tuli mieleen, että taas yksi aikakausi historiassa on päättynyt. Nimittäin puhelinlankojen laulu.

Mitenkähän kauan siitä on aikaa kun olen nähnyt viimeksi puhelinlankoja. Siis niitä oikeita, “laulavia” puhelinlankoja, joista Katri-Helena lauloi. Nehän olivat puhelintolppien väliin pingotettuja rautalankoja. Langat olivat kiinnitetty posliinisiin “kuppeihin”, joita me tuhmat pojat joskus pidettiin maalitauluina ritsojen tarkkuusammunnoissa. Nyt näitä laulavia puhelinlinjoja näkee vain vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Onneksi edes siellä. Kenties myös itäisessä naapurimaassamme.

Tämä kuva on ehkä Venäjän Värtsilästä, Postin mäeltä Kaustajärvelle päin. Kuva voi olla myös Äänisen Kizin saarelta. Nämä langat eivät ole olleet käytössä enää hoikotvaseen

Olen itsekin ollut rakentamassa rautalankaista puhelinlinjaa, mutta yhtään kuvaa ei tullut otetuksi. Mitäpä niitä kuvaamaan, tavallisia asioita.Yritin etsiä vanhoista valokuvistani löytyisikö mitään aiheeseen liittyviä kuvia, mutta eipä juuri.

Lankojen laulu ennusti lumituiskua

Ei se puhelin-, tai sähkölankojen “laulu” ollut mitään kaunista eikä romanttista kuultavaa. Minun mielestäni se oli ennemminkin karmeaa ulinaa, joka enteili jotain pahaa. Vanhat tiesivät, että nyt alkaa lumituisku sekä tietyt kolotukset. Silloin “puhelinlankojen aikaan” en tiennyt reumaattisista säryistä ja kolotuksista vielä mitään, mutta ennustus lumituiskun alkamisesta piti usein paikkansa. Nyt reilu puoli vuosisataa myöhemmin ymmärrän, ettei siinä ennustuksessa ollut mitään kummallista. Puhelin- ja sähkölangat vain kiristyivät kovalla pakkasella ja ulisivat kuin tiukat viulun kielet. Pakkasen jälkeen tulee aina leudompi sää lumisateineen, sehän on selvä. Kun se Katri-Helenan kulkuri kulki soratietä vihellellen, niin puhelinlankoja seuraamalla voi ennustella itselleen. Jos langat lisääntyivät, niin kylä oli siellä päin. Jos ne vähenivät, niin matka vei syrjäseudulle päin.

Tämä kuva on jostain Sortavalan ja Aunuksen väliltä Laatokan rannalta. Moni suomalainen matkailija on tässä pysähtynyt eväitä syömään ja maisemia ihailemaan. Kuva otettu 90-luvun alussa, muutama viikko sen jälkeen kun raja avattiin Värtsilässä matkailijoille.

Rautalangat vaihdettiin “lakritsiin”
Jossain vaiheessa rautaiset langat poistettiin pylväistä ja sinne menivät myös ne posliiniset pikkupoikien käyttämät maalitaulut. Rautalangan tilalle laitettiin mustaa kaapelia. Sitä oli litteää, niinkuin erään sortin lakritsanauha, tai pyöreää lakrtisipötkyn näköistä pötköä. Jokaiseen torppaan, siis puhelimeen, piti tulla oma “lakunauha”.

Tämä mahtava puhelinlinja on ollut vanhassa Värtsilässä. Kuva on Värtsiläisten seuran julkaiseman kirjan “Muistojen Värtsilä” kannessa

Se oli silloin, mutta nyt…
Nykyiset puhelimet eivät ole tarvinneet rautalankoja eivätkä lakupötkylinjoja enää vuosikausiin. Kaikki puhelumme ovat kulkeneet “hyppysähköllä” ilmojen halki tai kuitukaapeleiden kätköissä. Linjat ovat tulleet tiensä päähän ja joutavat tarpeettomina Kuusakosken metallikeräykseen.

Hyöty ja ongelmajätettä

Täältä Itä-suomen haja-asutusalueilta on tänä talvena poistettu suuret määrät puhelinlinjoja ja kasattu niitä teiden varsiin. Lankakasat pääsevät hyötyjätteinä metallin keräykseen ja pylväät joutuvat ilmeisesti ongelmajätteinä jonnekin.

Jokaiseen pylvääseen on kiinnitetty lappu, jossa on asennusvuosi. Vanhimmat pylväät on pystytetty 1950- luvun alussa ja uusimmat muutama vuosi sitten.

Teksti ja kuvat: Alpo Rummukainen

Värtsin toimituksen lisäys:
Katso Ylen dokumentti: Osaatko tilata kaukopuhelun?

Kuva: Ylen Elävä Arkisto ohjelmasta Osaatko tilata kaukopuhelun?

Share

5 comments for “Puhelinlangat ei laula

  1. 26.5.2017 at 8:30

    Onhan noista kokemuksia avojohtolinjoista. Jokaisen ukkosään jälkeen sai vartioaseman lähitolppaan kiivetä vaihtamaan sulakkeet, jotka ukonilman sähköpurkaukset olivat laukaisseet. Hyvässä lykyssä salama jäi näihin sulakkeisiin eikä jatkanut matkaansa rakennukseen. Myrskyn jälkeen korpivartioasemat laittoivat liikkeelle linjapartion, joka korjasi puiden kaatuessa katkenneet puhelinlangat. Vasta sitten kun vartioasemien puhelimet siirtyivät oliko sen nimi Puhelin ja lennätin laitos hallintaan jäivät linjapartiot historiaan. Silloin piti vain saada tieto sinne yhteyksien haltijalle siitä, että olisi korjattavaa ja millä alueella.
    Viimeinen puhelinlankojen uusiokäyttö omalla kohdalla oli siinä kun pätkin käytöstä poistetusta linjasta sopivan pituisia lankoja iskukoukun perukkeeksi. Pehmeä puhelinlanka taipui hyvästi iskukoukun luokin ympärille ja oli kevyt kuljettaa mukana. Vieläkin on nippu lankoja odottamassa käyttöä.

  2. Sakari H
    26.5.2017 at 10:42

    Ehtikö Alpon juttu jo 25€ postimerkkiin.

  3. Alpoaatos
    26.5.2017 at 14:05

    Kiitos Eira tuon puhelin dokumentin lisäyksestä. Aivan mahtava ohjelma.

    Tuolla postimerkillä on juhlittu Suomen ensimmäisen lennätinyhteyden valmistumista. Linja rakennettiin Pietarista Helsinkiin sotilaallisiin tarkoituksiin ja se oli venäjän omaisuutta. Siinä kulki vain sähkeitä, ei puhetta.

    Tuosta venäläisen pylvään kuvasta voi saada kalpean käsityksen eräästä hienosta ominaisuudesta. Nimittäin “vuorottelusta”. Vanhemmat lajitoverit saattavat muistaa kuinka puhelimessa kuului joskus vaimeasti tai selvästi tunnistettavasti joku toinen puhelu yhtä aikaa. Pitkillä linjoilla puhetta todellakin siirtyi viereiseen lankapariin. Mutta kun lankojen järjestystä muutettiin niin ylikuuluminen saatiin vähenemään. Ylläolevassa “vuorottelupylväässä” on orret molemmin puolin pylvästä. Siinä saadaan jotenkuten vaihdettua lankojen paikkoja. Kyllä veli venäläinen osaa. Kaapelilinjoissa tämä ylikuulumisen estäminen tehtiin toisella tavalla.

  4. Jussi Raerinne
    26.5.2017 at 16:40

    Minun pitäisi itse purkaa omilta mailtani metsässä sijaitsevaa puhelinlankalinjaa n. 600 m:n matkalta. Purkuyhtiön mies soitti pari vuotta sitten ja kysyi miten toimitaan, kun nyt täytyisi mennä metsän puolelle ja siellä ei voida välttää puustovaurioita. Lupasin hoitaa homman itse; sopimus laadittiin kahtena kirjallisena kappaleena. Purkamisen takaraja on kyllä jo tainnut mennä umpeen joten palloa jalkaan tässä nyt odotellaan. Hyviä työsuunnitelmia on kyllä tehty, mutta katsotaan nyt kuinka tässä lopulta käy.
    Niinkin voi tietysti ajatella, että jos linja ei ole aiheuttanut vuosikymmenien varrella kenellekään mitään haittaa niin miksi se rupeaisi nyt sitä aiheuttamaan? Mikä merkillisintä; langat ja tolpatkin saan pitää itse, kuinka ongelmajätettä ne sitten lienevätkin?!

  5. 26.5.2017 at 19:40

    Jussi puhelinlangasta, jos se on pehmeää ja galvanoitua se kelpaa moneen käyttöön. Mutta jos se on nuorempaa kovaa ja haurasta ei sillä oikein käyttöä ole. Vai kelpaisiko sähköpaimenlangaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *