Usvaiseen harsoon verhoutuu maa

Aamuinen hernerokkasumu jäätyi hetkeksi ja kaunisti luonnon.
Kuvat 18.10.2014 Alpo Rummukainen

SAM_3087 (1)SAM_3073 (1)SAM_3071 (1)SAM_3062aSAM_3054 (1)SAM_3046a (1)SAM_3041a (1)SAM_3038a (1)SAM_3035a (1)SAM_2972_Sienia (1)

8 ajatusta aiheesta “Usvaiseen harsoon verhoutuu maa”

  1. Levollisen kauniita. Suosikkini on tuo kolmanneksi ylin kuva.

    Jos kuvissa ei olis näkyvissä päivämäärää, olisin luullut, että ne ovat marraskuun lopulta.

    Katsoin omia kuviani vastaavalta ajalta, niin olin poiminut kimpun, jossa oli toistakymmentä erilaista luonnonkukkaa.

    Tänään bongasin reittini varrelta kukkivan valkopeippiesiintymän ja yhden puna-ailakin! Molemmissa oli vielä nuppujakin.

  2. maija varonen

    Kauniita ovat ”Kuurankukat”, mutta talvea tänne odottelen.

    Tänäänkin kylänraitilla ajellessa kura roiskui, vaikka joulukuu
    on jo hyvällä alulla.

  3. Iltasella on hetki,.jota sanotaan siniseksi hetkeksi. En tiedä onko tällä aamun hetkellä omaa nimeä. Lämpötila nollassa tai aavistus pakkasella. Kuura on jäässä ja valoa juuri ja juuri sen verran että saa kuvan. Heti kun aurinko pilkistää niin nämä kuuran koristeet sulavat

  4. martti törrönen

    Alpoaatoksen kuvat toivat mieleeni tapauksen, kun Törrönen meni talveksi viransijaiseksi
    Nakkilan kirkon vaiheille, niin ensimmäisen oppitunnin aiheena oli talven törröttäjät.
    Voiko enää paremmin sattua?

  5. Tuo otsikko tulee tuon nimisestä kauniista laulusta.

    Usvaiseen harsoonsa verhoutuu maa
    hämärä laskeutuu kyliin.
    Uupunut kulkija nukahtaa saa
    ikuisen Jumalan syliin.

    Kesä on mennyt ja vehreys sen
    huokaus käy oksistoissa.
    Meri on kylmä ja yksinäinen
    lintujen laulu on poissa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top