Oulunseudullakin osataan opasteiden kanssa hölmöily kuten oheisesta Kalevan uutisesta näkyy. Tiedotusvälineen tehtävä on osoittaa selviä epäkohtia. Puro-kyltti osoittaa paikkakuntaan, jota ei ole olemassa ja todelliset kohteet jäävät opastamatta. Päättäjien logiikka on silti pettämätön: Puron on jopa Google Maps ”sertifioinut”.
Vaikka Kaustajärvi-kylttijupakka onkin menneiden talvien lumia, niin edelleenkin Värtsilästä Kaustajärvelle tultaessa harhaanjohtava Mökkivaara-kyltti muistuttaa, ettei ELY-keskuksessa haluttu hoitaa asiaa kunnialla loppuun saakka ja poistaa olematonta Mökkivaaraa maailmankartalta.
Seutuja ennestään tuntematonta ja Kaustajärveä etsivää*) Mökkivaara-opaste saattaa harhauttaa. Olisi kohtuullista että paikallinen ELY-keskus korjaisi virheen.
– Leksa
*) Ja viimeistään Kaustajärvi -kirjan julkaisemisen jälkeenhän universumin koko sivistyneistö haluaa pistäytyä Kaustajärvellä.
Linkki kuvaan kaustajärven facebook rymässä: tässä
Semmoista se on , kun kaikki päätetään byrokraattien pöytien takana. Miksei päätösvaltaa voisi siirtää lähemmäs hallintoalamaisia,. Susiasia olisi sellainen.
Jos Suomessa olisi maakunnallinen itsehallinto, niin Puron ja Mökkivaaran viittojen kaltaisia hölmöilyjä ei tapahtuisi. Kirjoitan kokemuksesta. Ihmettelin Kuopiossa – ELY-keskuksessa, miksi Saariva on merkitty tien varteen kylteillä. Vastaus: Se oli sitä aikaa, kun olivat ne tiemestarit. Joopa, joo. Nyt ovat byrokraatit, jotka istuvat satojen kilometrien päässä lukemassa ohjeistuksia, joilla vain osittain on käytännön kosketuspintaa todellisiin tarpeisiin.
Mökkivaarantien viitta (neljänä kappaleena!!!!) on esimerkki tyhmästä jääräpäisyydestä ohjeistusten paperipinkan äärellä. Olisivat edes kuunnelleet Tohmajärven kunnanhallituksen esitystä, ennen kuin käyttivät verovaroja niin typerästi. Kaustajärven asukkaat olisivat keksineet paremman nimen, jos olisi kysytty. Ja olisi voinut kysyä, jos olisi tehty, niinkuin kunnanhallitus esitti.
Maakuntahallinto on ollut kauan esillä Suomessa. Ensimmäisen merran 1920-luvulla Ståhlbergin toimesta. Mutta sitten sekoiltiin monella tavalla. Läänit lakkautettiin ja luotiin kummalliseen aluejakoon rakennettu valtion aluehallintoverkosto. Nyt siis maakuntiin – ja päätöksentekoa lähemmä ihmisten asuinpaikkoja. Toivottavasti poliittinen konservatismi ei pane vastaan.
Mielenkiintoinen artikkeli Leksalta.
Toivoa sopii, että ainutlaatuinen Kaustakirja
hanke herättää mielnekiintoa muutenkin
kuin tämän moneen kertaan vatuloidun
vitta-asian tiimoilta.
Sielläkin voisi esittää tienviitan muuttamista Myllyrannantieksi. Ja kun esitykset eivät kuitenkaan etene niin alettaisiin vaatia. Olisihan siinä kansalla hupia muutamaksi vuodeksi.
Tällaisilla harhaanjohtavilla opasteilla ei ole sen enempää virkaa kuin virkamiehilläkään, jotka eivät hoida kansalaisia palvellen heille uskottuja tehtäviä. Terveesti vastuunsa tuntevat virkamiehet korjaisivat ilmiselvät epäkohdat siltä istumalta, vaikka vastoin ylempiensä laatimia manuaaleja.
Tällainen tsaarinaikainen asioidenhoito ns. pienissä asioissa murentaa oikeudentajuisten ”tavallisten” kansalaisten luottamusta hallintoon isompienkin ongelmien hoitamisessa – joita taatusti tulee olemaan riittämiin.
Toivon, ettei Kaustajärven viitta-asiasta vatuloimista kirjata Kaustajärvi-kirjaan ollenkaan. Kirjasta tulee mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen. Sekin vähä mitä esimerkiksi minä pienellä osuudella nyt vatuloin arkistoissa, on jo sinänsä kiinnostavaa. Se kertoo muutamasta näkökulmasta, millaista elämä järven kahden puolen oli esimerkiksi sotien jälkeen – kunnes kylä alkoi tyhjentyä ja muuttua suosituksi lomakyläksi.
Oikein Erkki. Toisenlaiset ”taistelut” kirjan aiheiksi kuuluvat.
Jos Värtsilä olisi vielä itsenäinen kunta ei tämäntyyppistä vatulointia olisi tarvinnut käydä. Isäni ja Aimo Mylläri eturintamasotilaat kunnanvaltuustoon mennessään hevosen kärrissä ja talvella ajoreessä tarinoidessaan olisivat olleet samaa mieltä, että kyltit pysyvät paikoillaan.
Esko T. Mitkä kyltit ”pysyvät paikoilllaan”?
Kaustajärvi oli ennen sotia ja sodanjälkeen eläväkylä. Mökkivaara metsän keskellä oleva mäki, jolla ei ole mitään merkitystä ihmisten ajatuksissa asuinpaikkana. Aluekyltti Kaustajärvi on ihan ok. Kaustajärventie oli minun kotini osoite lapsena ja pienen mökkini osoitteen haluan kirjoittaa aloittamalla Kaustajärventie.
Pitäähän ne paikannimet olla. Sattuu esimerkiksi metsäpalo….niin tietää missä palaa ja minne pitää mennä sammuttamaan. Onhan suotkin merkattu. Ynnä muut luonnon paikat.
Mökkivaarantietä on ajeltu jo pitemmän aikaa. Eikä sen muuttamisesta muuksi ole ollut kysymys, vaan siitä, että kolme Kaustajärvi-kylttiä kertovat NYT siitä, että KAUSTAJÄRVEN KYLÄ on laajemmalla alueella kuin järven eteläpuoli.
Esko T. voi edelleen ajella pienelle mökilleen Mökkivaarantietä myöten ja kertoa maailmalle, että asuu Kautajärvellä, universumin Helemessä liki rajaa Suomen puolella. Mi9nä asun Ulriikantiellä Kaustajärven kylässä eikä tule mieleenkään, että Halkolahdentie ja Ulriikantie olisi muutettava Kaustajärventieksi.
Miten tämän älyäminen on niin vaikeaa? Jo kansakoulussakin opetettiin kartan lukemisen taitoa. Asia on nyt kunnossa. Mökkivaarantien nimen voi tietysti muuttaa paremmaksi. Mutta Kaustajärven KYLÄ on merkitty Via Karelian varrelle riittävän selvästi.