Puutarhasta sisäpuutarhaan
Opas sisäpuutarhan perustamisesta
Elizabeth Millard: Tuottoisa sisäpuutarha, kasvata kotona tuoreita kasviksia, yrttejä ja sieniä ympäri vuoden, Valitut Palat 2015
Maalaispoikana en oikein innostunut siirtolapuutarhapalstan hankkimisesta. Mutta kun kuulin hinnan, 15 e olin tietysti mukana tuumassa, etenkin kun vaimosta tuli palstan myötä innokas puutarhuri.
Tietysti kasveja piti idättää ikkunalaudalla ja ulkotiloissa, kun se joudutti niiden kasvua tuottaviksi tomaateiksi, herneiksi, kurkuiksi, perunoiksi, jne…
Tästäpä ei ollutkaan pitkä matka sisäpuutarha-ajatukseen ja tietysti alaa oli tullut harjoiteltua kukkien hoidolla. Huomattiin sekin, että orkidea ja ruukkuruusu kukkivat kerta toisensa jälkeen hyvällä hoidolla ja kesäisellä ulkoiluttamisella. Itu-buumia tuli harjoiteltua ja tietysti idut olivat kivoja naposteltavia vaikka voileivän päällä. Tomaattikin rönsyili keväällä olohuoneen ikkunaseinällä.
Millard, kirjan kirjoittaja, eleli lapsuutensa tuolla Minnesotan puolessa, Yhdysvalloissa ja ihmetteli koulun ikkunan takana leviäviä maissipeltoja. Mutta vartuttuaan nelikymppiseksi, hän tapasi tulevan puolisonsa kirjaimellisesti sanoen ”kädet mullassa” vapaaehtoistyössä Sambiassa. Vaikka työtä ei monta kuukautta kestänyt, jäi siitä innostus puutarhanhoitoon ja vieläpä sisätiloissa.
Sisäpuutarhan viljelylle on hyvä tehdä suunnitelma, johon sisältyy selvittää mikä on viljelyn tavoite. Halutaanko saada ruokiin mausteita, vai maukasta ja terveellistä, kuten minikasviksia, herneitä, jne… Yleensä on huomioitava, että kasvi ei vie ylettömästi tilaa ja sopii kasvamaan vaikka seinälle asennettuun kasvikaappiin. Joitakin kasveja voi siirtää myös ulos, ja tämäkin on huomioitava, samoin kuin perheen mieltymys lomailuun, joka merkitsee asiantuntevan avun hankkimista puutarhan hoitoon.
Kirja on harvinaisen selkeä esitys sisäpuutarhan hoidosta, kasveista ja jopa ruuista, joissa niitä voi käyttää. Itse lueskelin lupaavana puutarhavijelijänä sitä innoissani. En nyt kuitenkaan ensi hätään käy perustamaan vaikeahoitoista sitruspuutarhaa.
Jouko Varonen
Tuosta jutun otsikosta ”Puutarhan hoito poistaa stressiä” tuli heti mieleen, että pötypuhetta tuollainen.. Minusta se lisää stressiä, ainakin kun tuota hoidettavaa tulee aina laitettua liikaa. Keväällä kun on niin kiva laittaa yhtä ja toista hoidettavaa, aina liikaa. Sitten syksyllä huomaa kesän menneen huomaamatta.
Kirjahan puhuukin ihan eri asiasta. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Pitääpä lainata kirjastosta. . (jos vaikka saisi ideoita lisäkiireille)
Puutarhan katselu ainakin poistaa stressiä.
Kautta aikain on naisimmeiset kesäaikaan kylästä
lähtiessään tutkailleet toistensa kukkapenkit, kasvimaat kuin
myös ruukkukasvitkin. Siinä on vaihdettu pistokkaita
ja perennoja. Kiitostahan niistä ei saa sanoa.
Oivallinen juttu, että on taas ryhdytty kasvattamaan
”vihreää” vaikka kuinka pienissä tiloissa. Luulenpa, että
pelkästään tämän Joukon esittelemän kirjan selailukin
poistaa stressiä, ainakin hetkellisesti.
Toisten ihmisten hyvin hoidettujen puutarhojen katselu poistaa minun stressiä,
mutta tämän omani sitä vastoin lisää sitä.
Sain keväällä kaksi orkideaa, joita nyt jännitän, että saanko ne uudelleen
kukkimaan vai kuolevatko pois?
Televisiossa on ollut kilpailu kauneimmasta puutarhasta vai olikohan se kaunein piha..
Kyllä ne olivatkin kauniita. Minusta tuollaisten piha-alueiden hoito vaatii täysi päiväisen hoitajan.
Kyllä minäkin tykkään katsella kukkia kaikkialla. Ja siinä sielu lepää. Mutta katsellessaan kirvan tai etanan pilalle syömiä kurttulehtikaaleja ym ym turhaan tehtyä työtä, siinä palaa taas vähäksi aikaa maan pinnalle.
Minä olen myös katsellut tuota Alpon mainitsemaa ohjemaa
telkkarista. Valtava työmäärä varmaan tarvitaan sellaisten
näkymien luomiseen.
Täytyy sanoa, että minulla onnistui risusavotta yhdessä lapsenlapsen
kanssa tuossa tontin kulmalla hyvin. Suureksi huomasin pojan varttuneen,
hänestä oli valtava apu.
Tänään on Suomen Luonnon päivä, johon kaikki sinänsä
hankalat ötökät ja etanatkin kuuluvat.
Kukat ovat voimavara. Joskus voi kuitenkin pitää lomakesän. Tänä kesänä jätin kaiken ylimääräisen pois ja satsasin vain kukkapatoihin. ja onpa ollut elämäni mukavin kesä. Ei mitään stressiä….pihan padat ovat upeita. Kasvimaa kesannoi.
Myös marjanpoiminnan tein kevyemmäksi. Ja niin teen jatkossakin. Poimin vain yhden talven marjat. Kuulin kun tuttavani puhui miten monta ämpäriä mitäkin on poimittu…pakastimet täynnä. Mutta nyt syödään vasta kaksi vuotta sitten poimittuja marjoja ..nämä tuoreet syödään siis kahden vuoden päästä…
Kyllä vitamiinit vähenee…ja tuskin montaa marjatonta vuotta tulee peräkkäin.
Kesästä täytyy myös nauttia….ehtiä nukkua. Juoda pitkiä päiväkahveja…käydä torilla ja kylässä. Tai olla vaan.
Marjoja voi poimia miten paljon vaan….mutta itselläni nousee karvat pystyyn kun joku retostelee saaliin määrällä.
Ja parasta kun ostaa tai poimii litran mansikoita…ja vaniljajäätelöä. Sitten vain nauttii…kulutin mansikoihin rahaa enempi kuin ikinä mutta se kannatti. Tämä kesä maistui mansikalle..satoi tai paistoi. Nauttikaa kesän kauneudesta..unohtakaa raataminen.
Meidän puutarhassa omenapuut kukkivat keväällä kyllä kauniisti ja raakileitakin tuli paljon. Mutta voi harmitus kun omenat ovat toukkien syömiä. Liekkö pihlajanmarjakoi asialla? Toinen harmitus on muumiotauti, jota on erittäin vaikea saada torjutuksi kotipuutarhassa. Tällaista se on välillä tämä puutarhan hoito.