Suomen sukututkimusseuran Vuoden sukukirja- kilpailun
voiton vei Iso Kakkonen. 1.
Kunniamaininnalla on palkittu Päivi Jaatisen teos
Tohmajärven Varosia.
Onnittelut voittajille!
Molemmat voitokkaat sukukirjat käsittelevät itäsuomalaisia ja pohjoiskarjalaisia
sukuja, jotka ovat kauan eläneet myös samojen asuinkuntien alueella.
(Karjalainen 17.3. 2015)
Hieno uutinen Maijalta koskien Vuoden sukukirja-kilpailua. Kilpailuun osallistui 61 viime vuoden aikana ilmestynyttä sukukirjaa. Onnittelut voittajille!
Kopioin tähän molempien Maijan kommentissa mainittujen kirjojen tiedot Sukututkimusseuran tiedotteesta:
Vuoden sukukirja 2014 –kilpailun voittajaksi raati valitsi Jouni Kakkosen ja Matti J. Kankaanpään toimittaman IsoKakkonen. I. Pyhäselän Hammaslahdessa eläneen Yrjö Kakkosen jälkeläisiä 1600-luvun lopulta nykypäivään. Teos on päärakenteiltaan perinteinen sukukirja, jonka erityisvahvuus on lähdekriittinen tutkimusote sekä looginen rakenne ja havainnollistava kuvitus. Kirjoittajat ovat myös huomioineet Suomen ulkopuolella asuvat suvun jäsenet varustaessaan kirjan englanninkielisellä johdannolla ja suomi-englanti – sukututkimussanastolla.
Päivi Jaatinen, Tohmajärven Varosia. Itäsuomalaisia sukuja tutkittaessa lähdemateriaalin niukkuus ja katkelmallisuus ovat usein erityishaasteena. Tästä huolimatta Päivi Jaatinen on kirjassaan onnistunut luomaan kattavan ja monipuolisen kuvan Tohmajärven Varosten levinneisyydestä, suvun rakenteesta ja ominaisluonteesta.
Sain juuri luettua Arkkipiispa Leon viime vuonna ilmestyneen ihastuttavan muistelmakirjan Mustelmia.
Kirja kertoo arkkipiispan lapsuudesta ja elämästä sekä hänen sukunsa vaiheista. Koska teksti on sekä karjalan- että suomenkielinen, kirja käy myös karjalan kielen oppikirjasta. Kirja toi mieleen monia muistoja omasta lapsuudesta 1950-luvulla.
”1950- ja -60-luvuilla olivat
mesimarjoja täynnä pelto-ojat
menin vain astia kädessä
pitkin ojan pohjaa ja
poimin kahta puolta sen reunaa
ei tarvinnut montakaan metriä edetä
kun marjoja
oli täysi astia
nuo marjat olivat mesikoita
Suomessa ja maailmassa hyvin harvinaisia
isoja, mehukkaita, aromiltaan ainutlaatuisia
Enää eivät mesimarjat kasva
noilla alueilla
kalkituilla pelloilla
salaojitetuilla mailla
muuttuneessa maailmassa.
Ja vielä muistelma sivulta 161:
Lähisuo tuotti ennen kesäisin
suon keltaista kultaa
suomuuraimia, lakkaa
äiti keitti niistä hilloa
sitä sai vähän maistella
hän sanoi että on vaarana
että kieli voi mennä mukana
minne se ehkä olisi mennytkään
sitä piti pohtia ja pelätä
siksi lakkahilloa syödessä
sai vain vähän maistella.
Viikon puheenaiheita löytyy myös radion aamu- ja iltahartauksista. Tämänaamuinen yrittäjä Jukka Sariolan hengityslaitteen avulla pitämä
puhe ansaitsee erityisen huomion. Jos kuka osaa, niin kannattaa kuunnella se netin kautta.
Puheen jälkeen laulettu virsi 511 lähetti elämäntielle kulkemaan nykyisen kaikenmaailman kohelluksen keskelle: ”Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien. On koottu sirpaleenikin kämmeneen Herran, pieninkin.”
”Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen.”
Uutiset kertoivat että mahtavia revontulia oli nähty viime yönä eri puolilla Suomea.
Tanssivatko tulet myös Värtsilän laaksossa.Pikkupoikana muistan niitä ihailleeni ratavartion pihalla.
Ottakaahan kamera iltakävelylle mukaan jos mekin saisimme ihailla hienoista kuvista.
Meillä täällä kaupungissa on niin paljon valosaastetta ettei revontulet näy.
”Vain pimeässä näkyvät tähdet”. Sen tulin huomaamaan
kun vietimme viisi yötä Kaustajärvellä. Hienoja auringon-
laskuja ja koska minkään sortin valosaastetta ei ollut,
myös tähdet näkyivät kirkkaina. Iltahämärissä Merkurius
on loistanut muita kirkkaampana.
Revontulia emme ehtineet näkemään koska palailimme
eilen kaupunkiin. Saarivaaraliselta tutulta kuulin, että
mahtavat on nuo ”taivaantulet” olleet eilen siellä itärajan
pinnassakin.
Kun luin arkkipiispa Leon runon,niin siinä pulpahti mieleen toisen hengenmiehen pastori Uskin lausuma pikku runo, se tapahtui rippikoulun oppitunnilla.
Tuolloin Uski kertoi joskus edellisinä vuosina pyytäneensä kerran rippikoulutytöltä siihen aikaan kovasti suosiossa ollutta muistovihkoa. Selaillessaan sitä sieltä löytyi nimikijoituksia,piirroksia,mietelmiä,runonpätkiä ym…
Yksi runo oli tarttunut hänen muistiinsa, jonka lausuessaan se tarttui myös minun muistiin.
Se kuului seuraavasti: Kerran lempii elämässään nainen
kerran mustalainen
vaan kuinka monta kertaa kukaties
lempii tykkimies.
Voi että meitä se nauratti,niin niin, tyynytteli pastori meitä mutta se oli hänen mielestään kaunis runo. Niin se varmaan oli hänen mielestään kaunis runo ,vai voiko sen joku kiistää.
Revontulet näkyivät eilen illalla myös täällä Itä-Helsingissä. Menin kymmenen jälkeen tuohon rannalle ja tuijottelin toista tuntia revontulia ja upeaa tähtitaivasta. Mahtava kokemus!
Edellisen kerran olin nähnyt revontulet Tohmajärvellä15 vuotta sitten isän hautajaisia edeltävänä iltana.
Laittakaapa yks ylös ja kaks muistiin:
Tiistaina 24.3. klo 10 on Carelicumin aulassa
perinteinen Virpomajuhla. Tällä kertaa virvottavina ovat
Karjalaisen päätoimittaja, Heilin päätoimittaja ja Karjala-lehden
päätoimittaja.
Perjantaina 27.3. klo 13 ortodoksisella seminaarilla on uuden
julkaisun Virpomaperinne- ja virpomaloruja -kirjan julkaisu-
tilaisuus.
Molemmissa tilaisuuksissa on muutakin ohjelmaa, esim
lasten esiintymisiä. Tiedot on saatu Karjalais-seurojen Pohjois-
Karjalan piiriltä. Lukekaahan meno-palstoja!
Auringonpimennys oli tänään ja hitsarinmaski päässä sitä voi katsella. Täytyy varmaan ravinteita pistää suusta sisään, että seuraavan pimennon voi maskinläpi nähdä. Oli kiva katsella ja kokea kun ilma viileni hetkeksi. Myös tuli kylmä tuulenpuuska Saimaan rannalla. Panee miettimään mitä nämä pienet maailman johtajat uskovat olevansa. Terhistelevät toisia ihmisiä vastaan, mutta ovat aika pieniä maailman kaikkeudessa. Vanha slogani pitää paikkansa: Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata ja tyranni saa aina palkkansa.
Kävinpä tankkaamassa Venäjällä. Kurssi 63.5 ruplaa, jos nyt oikein muistan. Mutta sitten mielenkiintoinen kokemus. Huomasin tien varrelta mainoksen, että voisi pesettää autonsa. Poikkesin pihaan. Pienen mökin takana pihassa oli ulkorakennus ja sen lähellä pikkuinen huussikin. Keski-ikäiseltä vaikuttava mies, yrittäjä, tuli mökistä ja tarjosi palveluaan. Kysyin, skolga toi. Hän vastasi suomeksi:200 ruplaa. Sanoin: harasoo, ja ajoin auton ulkorakennukseen, jonne oli laitettu auton pesula. Kohta alkoi kuulua suihkun ääntä. Noin 15 minuutin kuluttua peruutin puhtaan auton ulos. Kuivattu sitä ei oltu. Mutta aurinko alkoi kuivata ilmaiseksi. Maksoin ruplilla 200 eli noin 3 euroa. Kättelin: Spasibo balshoi! Yrittäjä kertoi, että perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Ehkä sitten toisen kerran menen myös mökin sisälle, jos siellä olisi silloinki lohen mätiä myytävänä. Nyt jätin sen ostamatta.
Meillä Helsingissä paistaa aurinko, mutta Latviassa sataa räntää. Merikotka siellä hautoo tuulessa ja tuiskussa.
Suomen sukututkimusseuran Vuoden sukukirja- kilpailun
voiton vei Iso Kakkonen. 1.
Kunniamaininnalla on palkittu Päivi Jaatisen teos
Tohmajärven Varosia.
Onnittelut voittajille!
Molemmat voitokkaat sukukirjat käsittelevät itäsuomalaisia ja pohjoiskarjalaisia
sukuja, jotka ovat kauan eläneet myös samojen asuinkuntien alueella.
(Karjalainen 17.3. 2015)
Hieno uutinen Maijalta koskien Vuoden sukukirja-kilpailua. Kilpailuun osallistui 61 viime vuoden aikana ilmestynyttä sukukirjaa. Onnittelut voittajille!
Kopioin tähän molempien Maijan kommentissa mainittujen kirjojen tiedot Sukututkimusseuran tiedotteesta:
Vuoden sukukirja 2014 –kilpailun voittajaksi raati valitsi Jouni Kakkosen ja Matti J. Kankaanpään toimittaman IsoKakkonen. I. Pyhäselän Hammaslahdessa eläneen Yrjö Kakkosen jälkeläisiä 1600-luvun lopulta nykypäivään. Teos on päärakenteiltaan perinteinen sukukirja, jonka erityisvahvuus on lähdekriittinen tutkimusote sekä looginen rakenne ja havainnollistava kuvitus. Kirjoittajat ovat myös huomioineet Suomen ulkopuolella asuvat suvun jäsenet varustaessaan kirjan englanninkielisellä johdannolla ja suomi-englanti – sukututkimussanastolla.
Päivi Jaatinen, Tohmajärven Varosia. Itäsuomalaisia sukuja tutkittaessa lähdemateriaalin niukkuus ja katkelmallisuus ovat usein erityishaasteena. Tästä huolimatta Päivi Jaatinen on kirjassaan onnistunut luomaan kattavan ja monipuolisen kuvan Tohmajärven Varosten levinneisyydestä, suvun rakenteesta ja ominaisluonteesta.
Sain juuri luettua Arkkipiispa Leon viime vuonna ilmestyneen ihastuttavan muistelmakirjan Mustelmia.
Kirja kertoo arkkipiispan lapsuudesta ja elämästä sekä hänen sukunsa vaiheista. Koska teksti on sekä karjalan- että suomenkielinen, kirja käy myös karjalan kielen oppikirjasta. Kirja toi mieleen monia muistoja omasta lapsuudesta 1950-luvulla.
http://yle.fi/uutiset/arkkipiispa_leo_uskoo_muistelmateoksensa_yllattavan_monet/7395132
Tässä maistiaisiksi muistelma sivulta 159:
”1950- ja -60-luvuilla olivat
mesimarjoja täynnä pelto-ojat
menin vain astia kädessä
pitkin ojan pohjaa ja
poimin kahta puolta sen reunaa
ei tarvinnut montakaan metriä edetä
kun marjoja
oli täysi astia
nuo marjat olivat mesikoita
Suomessa ja maailmassa hyvin harvinaisia
isoja, mehukkaita, aromiltaan ainutlaatuisia
Enää eivät mesimarjat kasva
noilla alueilla
kalkituilla pelloilla
salaojitetuilla mailla
muuttuneessa maailmassa.
Ja vielä muistelma sivulta 161:
Lähisuo tuotti ennen kesäisin
suon keltaista kultaa
suomuuraimia, lakkaa
äiti keitti niistä hilloa
sitä sai vähän maistella
hän sanoi että on vaarana
että kieli voi mennä mukana
minne se ehkä olisi mennytkään
sitä piti pohtia ja pelätä
siksi lakkahilloa syödessä
sai vain vähän maistella.
Viikon puheenaiheita löytyy myös radion aamu- ja iltahartauksista. Tämänaamuinen yrittäjä Jukka Sariolan hengityslaitteen avulla pitämä
puhe ansaitsee erityisen huomion. Jos kuka osaa, niin kannattaa kuunnella se netin kautta.
Puheen jälkeen laulettu virsi 511 lähetti elämäntielle kulkemaan nykyisen kaikenmaailman kohelluksen keskelle: ”Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien. On koottu sirpaleenikin kämmeneen Herran, pieninkin.”
”Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen ylistää tietä Kristuksen.”
Uutiset kertoivat että mahtavia revontulia oli nähty viime yönä eri puolilla Suomea.
Tanssivatko tulet myös Värtsilän laaksossa.Pikkupoikana muistan niitä ihailleeni ratavartion pihalla.
Ottakaahan kamera iltakävelylle mukaan jos mekin saisimme ihailla hienoista kuvista.
Meillä täällä kaupungissa on niin paljon valosaastetta ettei revontulet näy.
”Vain pimeässä näkyvät tähdet”. Sen tulin huomaamaan
kun vietimme viisi yötä Kaustajärvellä. Hienoja auringon-
laskuja ja koska minkään sortin valosaastetta ei ollut,
myös tähdet näkyivät kirkkaina. Iltahämärissä Merkurius
on loistanut muita kirkkaampana.
Revontulia emme ehtineet näkemään koska palailimme
eilen kaupunkiin. Saarivaaraliselta tutulta kuulin, että
mahtavat on nuo ”taivaantulet” olleet eilen siellä itärajan
pinnassakin.
Kun luin arkkipiispa Leon runon,niin siinä pulpahti mieleen toisen hengenmiehen pastori Uskin lausuma pikku runo, se tapahtui rippikoulun oppitunnilla.
Tuolloin Uski kertoi joskus edellisinä vuosina pyytäneensä kerran rippikoulutytöltä siihen aikaan kovasti suosiossa ollutta muistovihkoa. Selaillessaan sitä sieltä löytyi nimikijoituksia,piirroksia,mietelmiä,runonpätkiä ym…
Yksi runo oli tarttunut hänen muistiinsa, jonka lausuessaan se tarttui myös minun muistiin.
Se kuului seuraavasti: Kerran lempii elämässään nainen
kerran mustalainen
vaan kuinka monta kertaa kukaties
lempii tykkimies.
Voi että meitä se nauratti,niin niin, tyynytteli pastori meitä mutta se oli hänen mielestään kaunis runo. Niin se varmaan oli hänen mielestään kaunis runo ,vai voiko sen joku kiistää.
Revontulet näkyivät eilen illalla myös täällä Itä-Helsingissä. Menin kymmenen jälkeen tuohon rannalle ja tuijottelin toista tuntia revontulia ja upeaa tähtitaivasta. Mahtava kokemus!
Edellisen kerran olin nähnyt revontulet Tohmajärvellä15 vuotta sitten isän hautajaisia edeltävänä iltana.
Laittakaapa yks ylös ja kaks muistiin:
Tiistaina 24.3. klo 10 on Carelicumin aulassa
perinteinen Virpomajuhla. Tällä kertaa virvottavina ovat
Karjalaisen päätoimittaja, Heilin päätoimittaja ja Karjala-lehden
päätoimittaja.
Perjantaina 27.3. klo 13 ortodoksisella seminaarilla on uuden
julkaisun Virpomaperinne- ja virpomaloruja -kirjan julkaisu-
tilaisuus.
Molemmissa tilaisuuksissa on muutakin ohjelmaa, esim
lasten esiintymisiä. Tiedot on saatu Karjalais-seurojen Pohjois-
Karjalan piiriltä. Lukekaahan meno-palstoja!
Auringonpimennys oli tänään ja hitsarinmaski päässä sitä voi katsella. Täytyy varmaan ravinteita pistää suusta sisään, että seuraavan pimennon voi maskinläpi nähdä. Oli kiva katsella ja kokea kun ilma viileni hetkeksi. Myös tuli kylmä tuulenpuuska Saimaan rannalla. Panee miettimään mitä nämä pienet maailman johtajat uskovat olevansa. Terhistelevät toisia ihmisiä vastaan, mutta ovat aika pieniä maailman kaikkeudessa. Vanha slogani pitää paikkansa: Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata ja tyranni saa aina palkkansa.
Kävinpä tankkaamassa Venäjällä. Kurssi 63.5 ruplaa, jos nyt oikein muistan. Mutta sitten mielenkiintoinen kokemus. Huomasin tien varrelta mainoksen, että voisi pesettää autonsa. Poikkesin pihaan. Pienen mökin takana pihassa oli ulkorakennus ja sen lähellä pikkuinen huussikin. Keski-ikäiseltä vaikuttava mies, yrittäjä, tuli mökistä ja tarjosi palveluaan. Kysyin, skolga toi. Hän vastasi suomeksi:200 ruplaa. Sanoin: harasoo, ja ajoin auton ulkorakennukseen, jonne oli laitettu auton pesula. Kohta alkoi kuulua suihkun ääntä. Noin 15 minuutin kuluttua peruutin puhtaan auton ulos. Kuivattu sitä ei oltu. Mutta aurinko alkoi kuivata ilmaiseksi. Maksoin ruplilla 200 eli noin 3 euroa. Kättelin: Spasibo balshoi! Yrittäjä kertoi, että perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Ehkä sitten toisen kerran menen myös mökin sisälle, jos siellä olisi silloinki lohen mätiä myytävänä. Nyt jätin sen ostamatta.
Meillä Helsingissä paistaa aurinko, mutta Latviassa sataa räntää. Merikotka siellä hautoo tuulessa ja tuiskussa.
http://www.eenet.ee/EENet/juras-erglis