Värtsilän koululla kuudesluokkalaisten oppilaiden ryhmä on järjestänyt nuoremmille oppilaille Välkkäri- eli Välituntitoimintaa syksystä lähtien.
”Välkkäritoiminnan perusajatus on se, että koulun vanhimmat oppilaat toimivat välitunneilla pelien ja leikkien käynnistäjinä sekä ohjaajina. Välkkäriohjaajat ovat välituntitoiminnan pääroolissa sekä suunnittelussa että toteutuksessa (www.sport.fi).
Alakoulun välkkäri – ohjaajakoulutus on 2 x 1, 5 t ja sen painopiste on alakoululaisille soveltuvien liikuntaleikkien ja pelien yms. ohjaamisessa ja suunnittelussa. Koulutuksen aikana leikitään erilaisia välituntileikkejä, opetellaan ryhmän hallintaa, ohjaamisen taitoja sekä leikin ohjaamisen rakennetta. Kaikille välitunneille ei tarvitse olla ohjattua välituntitoimintaa. Osa välituntitoiminnasta voi myös olla jollekin ikäryhmälle suunnattua tai tyttöjen ja poikien omaa ohjelmaa.”
Netistä kopioiduissa tiedoissa on Välkkäri-toiminta pähkinänkuoressa. Meidän Välkkäri-oppilaita on viisi (kaksi Iidaa, Hilla, Emma ja Emmi) ja he järjestävät ohjattua toimintaa kaksi kertaa viikossa pidemmillä ruokatunneilla, maanantaisin ja perjantaisin. Välkkäri on suosittu ja tyttöjen keskusradion kautta kuuluttamaa Välkkärin alkamisviestiä jo odotetaan ruokailun aikana. Ainakin pienempien oppilaiden kuulee toteavan, että tänään on Välkkäri, syödään nopeasti!
Monenlaisia leikkejä ja pelejä Välkkärit ovat tarjonneet kuluneen talven aikana. Esimerkiksi perinteisistä hippaleikeistä on nähty monia uusia muunnoksia ja erilaisia juoksupelejä on ollut lukematon määrä. Syksyn ensimmäisiä pelejä oli kuvissa nähtävä Solmu, jossa lähes kaikki koulun oppilaat olivat käsi-kädessä ja menivät solmuun (toisten käsien yli ja/tai ali siten, ettei ote irronnut). Siinäpä oli Välkkäri-ohjaajilla työtä selvitellä tämä Solmu. Mutta selvisihän se Solmu juuri parahiksi kellon kutsuessa takaisin tunnille.
Yhteisenä piirteenä peleille ja leikeille on, että kaikki halukkaat ja kaikentaitoiset oppilaat pääsevät mukaan. Välkkäriohjaajille on, nuoresta iästä huolimatta, kehittynyt taito huomioida erilaiset pelaajat. Talvi- ja lumileikkeihin Välkkärit kävivät hakemassa muutaman tunnin lisäopin ja niinpä temmellys myös talvisella koulunpihalla jatkuu.
Koulumme Välkkäri-ohjaajat osallistuivat myös Arppen aukion TalviRyssäykseen mm. ohjaamalla hangessa pelattua jalkapalloa ja viestejä sekä olemalla ”esimerkkijumppareina” kaikille yhteisessä jumpassa. Tytöt ehtivät myös taiteilla Arppen aukion lumikuutiosta ”Liukumäki-talon”, jossa portaita myöten pääsi pieneen liukumäkeen. Myöhemmin osa Välkkäri-ohjaajista muodosti Potkurikisan koululaisten joukkueen. Näin nopeita nämä meidän mukavat Välkkäri-ohjaajat ovat!
Teksti ja kuvat: Vuokko Väänänen
Tippa tuli ilosta silmänurkkaan, kun luin Vuokon raporttia Värtsilän koulusta. Ei siinä kerrottu mistään koulukiusaamisesta, jollaista media kertoo isojen koulukeskusten pihoilla tapahtuvan.
Mitä jois Värtsin päätoimittaja lähettäisi Vuokon jutun opetusministeriöön tiedoksi. Ennenkuin lakkauttavat Tohmajärven lukion ja täyttävät tyhjiksi joutuvat tilat takseilla tuoduilla ala-astelaisilla. Mitenkähän sitten välkkärille kävisi!
Bravo!
Tosi hyvä että oppilaat saavat leikkiä välitunnilla. Ennen oli koulussa ”vahvemman
oikeus” välitunnilla. Ei puhettakaan leikeistä ja peleistä.
Mukava huomata, että välkkärileikitkin ovat vielä
voimissaan. Utran puukoulun välkkärileikeistä muistan
tyttöjen suosiman ”rump, rump, rullaa” ja ”lihhoo kassaan,
suoloo välliin”. Viimeksi mainittu taidettiiin kuitenkin kieltää,
se ken jäi alimmaiseksi nurkaan, oli hätää kärsimässä.
Ihme ettei kylkiluita katkennut.
*
Koulun pihalla oli jäätynyt monttu jossa pojat välitunnilla nahusivat.
Kerran kiskoivat minutkin liukkaalle jäälle, eivätkä päästäneet
pois vaikka kuinka yritin. Alakoulun opettajan naama ilmaantui
montun reunalle ja luulin pelastukseni koittaneen. Opettaja sanoikin
vain hyvin paheksuvasti: ”Tellekin siellä POIKIEN kanssa!” Pelastus
koitti vasta kun järjestäjä soitti kelloa ja kaikkien oli kiirehdittävä
parijonoon portaan eteen.
*
Konttauskuva tuo mieleeni kuinka konttasimme hankiisten aikaan
naapuriin leikkimään. Meillä oli uudet hiihtohousut. Siskon housut
olivat kai vahempaa kangasta, mutta omani hituutuivat polvesta
tuolla puolen kilomertin matkalla. Tuli tupenrapinat! On nuo lasten
ja nuorten ulkoiluvarusteetkin onneksi kehittyneet.
Tässähän vanhakin taas nuortuu!!!!