Ajattelin kertoa Värtsin lukijoille nykyisestä vaihto – oppilaastamme Victoriasta. Hän on 17 – vuotias meksikolaistyttö, joka on kotoisin Tyynenmeren rannalla sijaitsevasta Mazatlanista. Se on kaunis, vähän Helsinkiä pienempi, turistien suosima kaupunki.
Hiihtäminen on vaikeaa, mutta mielenkiintoista
Victoria tuli Suomeen elokuussa ja asui ensin Onkamossa Timo ja Tiina Pirisen hoivissa. Lokakuun lopulla hän muutti Värtsilään Merja ja Juhani Kososen perheeseen, ja nyt hän on ollut meidän Kivivuorten ilona parisen viikkoa. Victoria onkin värtsiläisten lähes ikioma vaihtari, sillä vielä ennen kotiin Meksikoon palaamista hän ehtii asua Värtsilästä kotoisin olevan Kari Tietäväisen ja hänen Maija – vaimonsa luona Onkamossa. Rotary – vaihdon hyväksi havaittu ideahan on se, että nuori asuu yleensä ainakin kolmen eri perheen kodissa ja saa siten tutustua läheisesti monenlaisiin elämisen tapoihin. Victoria onkin sanonut monta kertaa, että tämä on todella mielenkiintoista ja kivaa. Jokainen perhe on erilainen.
Vaihto – oppilaan arki kuluu tietysti enimmäkseen koulussa. Meksikosta tulleelle tytölle on suurin kouluun liittyvä ihmetyksen aihe opettajien ja oppilaiden mutkattoman rennot välit, kotimaassa opettajat ovat kuulemma huomattavasti etäisempiä ja muodollisempia. Luokat ovat Meksikossa paljon suurempia, Victorian luokalla nunnien ylläpitämässä koulussa on 45 oppilasta. Opiskeltavat aineet ovat aika samanlaisia, mutta yksi mielestäni mielenkiintoinen lisä on meksikolaisen lukiolaisen työjärjestyksessä. Hänen on lukiovuosiensa aikana tehtävä 80 työtuntia palkatta, esimerkiksi Punaiselle Ristille, vanhuspalvelussa, päiväkodissa tai kauppaliikkeissä. Urakan voi hoitaa myös esim. koululla siivoamalla. Harkitsemisen arvoista meilläkin, vai mitä! Suomalainen kouluruoka saa – jälleen kerran – runsaita kehuja. ”Joskus on ihan pakko hakea lisää, kun on niin hyvää,” sanoo Victoria.
Kysyin tytöltä, onko Suomen talvi sellainen kuin hän etukäteen kuvitteli sen olevan. ”Se on kylmempi, pimeämpi ja lumisempi, mitä ikinä pystyin ajattelemaan,” oli vastaus. Asianlaita ei ole kuitenkaan vaihtarillemme mikään kauhistus, sillä hän sanoo halunneensa maahan, joka olisi mahdollisimman erilainen kuin koti – Meksiko.
Meidän, ensikertalaisten, tekemiä lasikoruja.
Kososella Victoria sai ensimmäistä kertaa eläissään sukset jalkaansa. Hiihtoa harrastava perhe antoi taitavan alkuopetuksen, ja nyt on jo hostisä – Hannukin vienyt tytön ladulle. Luistelua ja lumikenkäilyä tyttö on päässyt myös jo ennen meille tuloaan kokeilemaan. Intoa riittää niidenkin lajien jatkamiseen.
Viime viikolla huomasimme, että Karoliina ja Rodi ovat aloittamassa Kansalaisopistossa lasikorukurssia, ja me Victorian kanssa pääsimme mukaan. Kun nyt saimme nähdä ensimmäiset tuotoksemme poltettuina, oli tyttö yhtä hymyä. ”Ihanaa näyttää kotona Meksikossa, mitä minä olen osannut tehdä!” – Näin minäkin hostäitinä tulin lähteneeksi antoisalle kurssille, jota ilman Victoriaa en olisi tullut valinneeksi. On siis elämää rikastuttavaa ottaa kotiinsa vaihto – oppilas!
Victoria kertoo kohdanneensa Suomessa paljon ystävällisiä ihmisiä, niin aikuisia kuin nuoriakin. Kuitenkaan syvempien ystävyyssuhteiden solmiminen ei ole aina helppoa. Onneksi niin lähellä kuin Joensuussa on toinen meksikolainen tyttö, Isabel, johon on helppo pitää yhteyttä. Ei pääse koti – ikävä vaivaamaan, kun asioita voi jakaa toisen ”samassa veneessä” olevan kanssa.
Tämän viikon perjantai on Victorialle ja monille, monille muille lukiolaisille iloisen jännityksen päivä, sillä silloinhan tanssitaan Vanhat Tanssit. Ohjelman harjoittelu on jo syksystä lähtien tuonut koulutyöhön mukavaa lisäväriä, ja nyt on sitten h – hetken aika. Onnea matkaan, Victoria, ja kaikki muutkin Tohmajärven lukion tanssijat!
Päivi Kivivuori
Kuvat: Hannu Kivivuori
Olen muutaman kerran tavannut Victorian. Hän on hymyilevä, viehättävä neito. Valitettavasti vain en osaa englantia, kun silloin ennen sitä ei opetettu. Saksalla ei tule toimeen nyky maailmassa.
Luin Päivin kertomusta ihan liikuttuneena ja onnellisena. Onhan siinä sivussa ollut mukava seurata myös kummipoika Konstan vaihto-oppilas vaiheita. Oma kuopukseni oli vuosia sitten vuoden ajan jenkeissä kieltä ja elämää oppimassa. Siitä ajasta on ollut hänelle uskomattoman paljon hyötyä mm. työelämässään.
Kyllä on pakko tunkea itsensä illalla vanhojen tanssia katsomaan Tohmajärvelle.
Kiitos, Päivi! Terkkuja Victorialle!
Meitä suomalaisia ihmetyttää varmaan vieläkin että joku
haluaa tulla Suomeen! Mutta niin se vain on, että kiinnostus
maatamme kohtaan on lisääntynyt vuosi vuodelta.
Kahdeksankymmentä luvun puolivälissä, kun oma tyttäremme
oli vaihtarina Iowassa, oli vielä harvinaista,että vaihto-oppilaita
tuli Suomeenkin päin. Oli saanut olla koulussaan Lucian-päivä kulkueessa
erään tanskalaisen tytön kanssa, vaaleita kun olivat.
Kun nuorilla on nykyisin mahdollisuudet mennä jo moniin, eksoottisiinkin
maihin, tuovat he raikkaan tuulahduksen jopa Värtsilään saakka!
Kiitos kirjoituksesta! Oli mielenkiintoista lukea: Mukavaa kevättalvea vaihtarinne kanssa!
Tuo vanhustyö voisi suomessakin olla ohjelmassa.
Kauniita koruja olitte tehneet.
Kiitos hyvästä tarinasta.
Kiitos Päivi ja Hannu Victorian esittelystä. Tiesin seurata häntä muiden värtsiläläisten Wanhojen lisäksi eilisissä tanssiaisissa. Kyllä oli komeita herrasmiehiä ja kauniita nuoria naisia ihanan kauniine pukuineen ja kampauksineen. Tanssitkin sujuivat hyvin, vaikka varmasti kovasti jännitti. Olimme ihan ylpeitä meidän Värtsilän koulusta lähteneistä Wanhoista! Kiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää tuleville “tanssiparketeille”! Toivottelee Vuokko ja muu koulun väki
Päivi on ottanut vaihto-oppilas-asiamiestehtävänsä erittäin kiitettävästi hoitoonsa.
Itsekin rotaryjärjestön vaihto-oppilastehtävissä vuosikaudet hommailleena nostan hattua Päiville.. Olin myös eilen Victorian tansseja seuraamassa, ihastuneena, jopa nostalgisesti liikkuttuneena. Teki mieli poloneesiin mukaan; ehkä ensi vuonna.
Kari toivottaa menestystä jatkossa Victorialle ja Konstalle sekä vanhalle tutulle – jo vuodesta 1968 – opinahjolle TOHMAJÄRVEN LUKIOLLE
Olin siellä minäkin, ja kyllä oli mukavaa. Välillä ällistelin, että oonko Heisingissä, kun on noin tyylikkäitä frakkipukuisia nuoria miehiä ja iltapukuisia viehättäviä neitoja. Mutta kyllä minä Tohmajärvellä olin. Osataan sitä täälläkin! Ja ihan kansainväilisesti! Meksikolainen Viktoria soljui joukossa kuin kotonaan. Kummipoika Konsta kelpaisi vaikka minkä estraadin vetäjäksi. Kososen Outilla oli homma hanskassa.
Mutta kotimatkalla pessimismin paskiainen pani alakuloon. Säilyykö Tohmajärven lukio? Osataanko panna kyläpolitiikka sivuun ja luoda Kiteen ja Tohmajärven välille yhteistyötä, jonka merkitystä ei dogmaattinen keskittämisen ideologia nujerra?
Itse kävin 1950-luvulla kahdeksan vuotta koulua Värtsilästä Joensuussa. En toivo kenellekään nyky nuorelle sellaista poissa oloa isän ja äidin luota!!!
Siinä elämän vaiheessa, kun kasvaa aikuiseksi.
Pieni on kaunista. Massa masentaa! Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Palaan liikuntahalliin, missä Wanhojen tanssit tanssittiin. Kun virallinen ohjelma oli ohi, tuli Ulla eteeni ja niiasi, vei valssiin, ja kun lonkkavaivaisena siitä selvisin, hän totesi, että osaisin väliaskeleen. Voi, että, tanssikompleksini oli tiessään. Minä osaan valssia. Minä eläkeläinen! Valssi ja virsi viihtyvät vierekkäin!
Erkki on oikeassa, pienikin voi olla kaunista. Suurten lukioiden tanssit ovat upeita spektaakkeleita satoine tanssijoineen. Kuitenkin sellaisella juhlalla, mitä esim. eilen Tohmajärvellä koettiin, on omat etunsa. Nuoret keksivät itse juhlansa teeman ja ovat vastuussa kaikesta koristelusta, mutta myös salin siivouksesta. Jokainen tulee esitellyksi yleisölle, jokainen on tärkeä ja tarpeellinen, jotta kaikki sujuisi.
Ja kaikki meni todella hienosti.
Poloneesi on hieno seuratanssi, ja siitä kiva, että mukaan voi mennä, vaikka muuta tanssitaitoa ei olisikaan. Oli riemullista osallistua 5 – vuotiaan tyttärentyttären kanssa. – Muistetaan Kari ensi vuonna! Jos ollaan yhtä aikaa paikalla, tulen sinua hakemaan.
Victorian ja Konstan kanssa olemme iloinneet siitä, että katsomossa oli niin paljon Värtsilän väkeä. Siihen iloon yhtyvät varmasti muutkin nuoret värtsiläiset tanssijat, joista muuten yksi, Jere Pölönen, lähti heti iltanäytöksen jälkeen matkalle kohti Etelä – Suomea, jossa hän on tänään osallistunut judon SM – kilpailuihin. Kisaan osallistuu muitakin nuoria Tohmajärveltä.