Tuutulauluja ja unitarinoita

Kun Vili-koira eksyi
Holly Webb/ Rebecca Harry: Vili eksyksissä, Karisto 2015

Vili-koira lähtee Eevi tytön kanssa kävelylle puistoon. Miten ihmeellistä siellä onkaan. Iloisia ihmisiä, suuria puita, kukkia, leikkiviä lapsia ja koiria ja – pallo. Vili ryntää punaisen pallon perään ja samalla sen kaulapanta irtoaa. Eevi yrittää saada Vilin takaisin, mutta se on myöhäistä. Vili huomaa eksyneensä vasta kun on synkässä metsässä ja kaksi suurta koiraa uhkailee sitä. Vili lähtee juoksemaan ja piiloutuu puun koloon. – Vaara ohi, kuuluu yläpuolelta. Siellä on oranssi kissa. Kohta kissa, jonka nimi on Kaneli, huomaa, että Vili on pulassa. Yhdessä lähdetään etsimään Vilin kotia.

Tarina on sopivan jännitteinen pienille kuvakirjaikäisille. Niinpä jossakin vaiheessa voi jo vähän pelottaa. Mutta kirjan yleisilme ja loppua kohti paraneva tunnelma kyllä luovat lapseen uskoa, että kaikki päättyy hyvin.

Kirjan tarina ei poikkea monista kuvakirjojen aihelmista, joissa pikku eläinlapsi katoaa synkkään metsään. Psykologit tuumivat, että synkkä metsä saduissa merkitsee lapselle pääsyä selville aikuistumisen saloista. Tässä käytetään yleensä esimerkkinä Hannu ja Kerttu – satua noitineen.

Eläinpienokaisia
Unten maille, kahdeksan suloista tuutulaulua iltahetkiin, Karisto 2014

Unten maille – kirja sisältää kahdeksan unilaulua ja pieniä tuokiokuvia nukkumaan menevistä eläinlapsista. Nukkumaan meno voi olla lapselle joskus myös pelottavaa, ollaanhan tekemisissä outojen unimaailmojen kanssa. Aikuisen läsnäolo kuitenkin rauhoittaa. Parempi kuin kirjan mikrofonista kuuluva laulu on tietysti äidin tai isän lukema satu, tai illasta iltaan jatkuva kertomus, joka voi olla lapselle vaikka oman kirjan
lukukokemus. Myös vanha karjalainen tuutulaulu on voittamaton tapa ”väsyttää” lapsi unimaailmoihin. Itse sepitin lapsilleni aina unikertomuksia ”lipan alta” ja hyvin kelpasivat.

Jouko Varonen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *