Näkymä keittiön ikkunasta ei juuri paremmaksi voisi muuttua. Aurinko paistaa ja ihan ikkunan takana lintulaudalla istuu nokkavarpunen syömässä auringonkukansiemeniä. Seurana sillä on talitiaisia, sinitiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja, pari harakkaa ja tolkuton määrä pikkuvarpusia. Ihan hetki sitten ikkunalaudalla puolen metrin päässä kirjoituspaikastani kävi mustarastas herkuttelemassa kaurahiutale/tattariryyniseoksella.
Kynttilänpäivän messu Värtsilän seurakuntakodissa oli mieluisa kokemus. Paikalle oli saapunut yli 40 henkeä. Messun jälkeen nautittiin Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen kattamat kirkkokahvit ja tyhjennettiin myyjäispöytiä. Kahvi- ja myyjäistuotto kirkomme hyväksi tuotti 600.35 euroa, minkä lisäksi samaan tarkoitukseen kerättiin kolehti, jonka euroläjästä ei ole tietoa. Mutta sekin kyllä mahtuu papinsäkkiin.
Huomenna on seurakunnan kiinteistö- ja ympäristötyön johtokunnan kokous kirkolla. Silloin ratkeaa paljon siitä, mitä meidän kirkollemme tehdään vai tehdäänkö mitään. Kotiseutuyhdistys joka tapauksessa yhdessä eläkeläisten yhdistyksen kanssa on pannut merkittävällä tavalla kortensa kekoon. Kun vielä saisi lisää joukkovoimaa – nuorempaakin porukkaa!!! – hankkeen taakse!
Meillä on sellainen kirkko, jota ei saa jättää hunningolle. Ulkomaalaus ja sisälle lisää toimintaa! Raha ja rakkaus käsi käteen!
Hyvä sie Arja!
Hieno havainto. Oma nokk
Hyvä sie Arja!
Hieno havainto. Oma nokkis siis elää☺!
”Maakunnallisesti arvokkaat lintualueet Pohjois-Karjalassa
on selvitetty ja raportti niistä julkaistu Pohjois-Karjalan lintutieteellisen
yhdistyksen verkkosivuilla” uutisoi tämän päivän Verkko-Karjalainen.
Tuon yhdistyksen ”kotiosoite” näyttää sopivasti olevan Jyväkuja….
En kuitenkaan löytänyt kyseistä linkkiä, ilmeisesti en osannut etsiä
oikealla tavalla.
Tässä linkki Tellen mainitsemalle Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen verkkosivuille
Sieltä löytyy tuo mainittu raportti ja paljon muutakin mielenkiintoista.
Ufologi Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kuollut, – oli syntynyt vuonna 1939 Värtsilässä.
Rauni-Leena Luukanen oli läheistä sukua aika monien meidän tapaamalle Aino Halmetojalle.
Merkillinen nainen, tuo Rauni-Leena Luukanen-Kilde. Hän syntyi 15.11.1939 Värtsilässä ja kuoli 8.2.2015 Vaasassa. Asui kauan Norjassa.
Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1967 toimien kansainvälisissä tehtävissä ja Lapin läänin lääninlääkärinä vuoteen 1985.
Häneen voi tarkemmin tutustua mm. klikkaamalla: rauni-leena luukanen-kilde.
En nyt muista, miten hän oli sukua minutkin maailmaan saattaneelle Värtsilän kätilölle, Aino Halmetojalle. Pitää selvittää. Mutta jos joku jo tietää, niin siitäpä tarinaa tänne Värtsiin.
Päivälleen vuosi sitten 10.3.2014 oli Värtsissä kommenttikirjoitus: ”Onhan se Erkki kiva, että sinä löydät Ullukkasi. Mirja Sisko”.
Kommentti liittyi juttuun, jossa kerrottiin, että olin helmikuussa perustanut nettiadressin: Kaustajärven tienviitoitus. Siihen ilmestyi 31.3.2014 järjestyksessään 160. allekirjoitus Savonlinnasta. Kauimmainen oli ollut Saudi-Arabiasta.
Nyt Kaustajärven löytää kolmen Kaustajärvi-paikannimikyltin sisäpuolelta, Via Karelian varrelta, Kaustajärven molemmilta puolilta.
Ja kyllä se Universumin Helmi on kova paikka, kun keskeltä kylää lähtee kaksi tietä: toinen Kenraalinkylään ja toinen Mökkivaaran kylään. Eikä siinä vielä kaikki. Keskellä kylää vaihtuu Ilomantsintie Hoilolantieksi.
Eipä ole Kaustajärvi vain universumin helmi, vaan myös ely-maailman aarre.
Mirja Sisko, sinne minä tänäänkin ajelen, ja aion parin viikon sisällä kääntää evakkotien kotiin.
Asiasanalla Kylätalon kirjasto/Värtsilä
löytyy aakkosista Rauni-Leena Luukasen kirja:
Kuolemaa ei ole.
Hänet on mainittu pariin kertaan myös Värtsin
sivuilla, eri juttujen kommenteissa.
Nämä löytyvät asiasanalla Rauni-Leena Luukanen/Värtsi
Tohmajärven kunnostuksesta…
Apteekki, Hotelli Joki, kirjasto, kirkkoherranvirasto, Kotipirtti, kunnanvirasto, K-Rauta Kinnunen, Nurkkala, Värtsilän kylätalo, Värtsilän kuntosali, on nähtävillä ja allekirjoitettavana nimienkeräyslista Tohmajärven kunnostamisen puolesta.
Aino Sofia Halmetoja k. v. 1974 oli Rauni-Leena Luukasen mummo hänen oman kertomansa mukaan.
Rauni-Leena Luukasen vanhemmat oli Erkki ja Eeva? Valve.
Tätini oli tämän perheen lastenhoitajana nuoruudessaan ja piti yhteyttä Valveen perheeseen ihan loppuun asti .Kävi paistamassa esim piirakoita heille Helsingissä .Näin muistelen tätini kertovan.
Aino Halmetoja kai oli Rauni-Leenan mummi.
Kerran R-L:n kokiessa ruumiista irtautumisen hän oli lennähtänyt Helsingin mummolaan, jossa oli ollut muita sukulaisia käymässä. Heitä hän oli sitten myöhemmin hämmästyttänyt kertomalla nähneensä, mitä siellä oli tapahtunut.
Luinko siitä kirjasta vai mistä olen tämän tarinan kuullut.
Aino H oli aikoinaan minutkin suurella vaivalla päästellyt maailmaan.
Oliko Rauni-Leena niin sanottu sienisamaani. Eli Amanita sienisuvun nauttijoita, niihin liittyivät tountapaiset ruumiista irtautumisen kokemukset.
Pidän näitä ruumiista irtautumisia ym. huuhaana. Jospa tosiaan pitää olla sienisamaani.
Kuitenkin on niin, että on monia asioita, joita en koe todeksi, mutta jotka siitä huolimatta saattavat olla olemassa.Värisokea voi väittää, ettei värejä ole olemassa.Jollakulla voi olla kykyjä, joita muilla ei ole.
Aivan kuten Irene sen sanoo. Sitten vielä on nämä kertojan lahjat. Esimerkiksikirjailija Jules Verne kirjoitti kirjan matkasta kuuhun ja kas kummaa moni asia on kuulennoilla tahty melkein kirjan kertomalla tavalla.
Viikon puheenaiheethan voivat – niinkuin olen ymmärtänyt – olla erilaisia, eivät siis yhden teeman alle värkättyjä. Niinpä tässä myös tällainen:
Olin Värtsilän seurakuntakodissa Eläkeliiton Värsilän yhdistyksen kerhotilaisuudessa. Aiheena oli muistiongelmat ja vieraana sairaanhoitaja Susanna Torni Tohmajärven terveyskeskuksesta. Paikalla hänen lisäkseen 28 aktiivista kuulijaa ja kyselijää.
Tilaisuus oli erittäin merkittävä. Ensinnäkin siksi, että sen järjesti pienen seutukunnan – siis Värtsilän pitäjän Tohmajärven kunnassa – yhdistys, johon kuuluu 103 jäsentä ! Että silleen!!!
Toiseksi tilaisuus oli näyte siitä, miten ensimmäisen sektorin terveyskeskus ja kolmannen sektorin yhdistys voivat toimia yhdessä. Yhdistys haali porukan kasaan, ja kunta antoi asiantuntijan. Ei siis niin, että täällä on kunta ja sen laitos. Tulkaa tänne omalla kyydillä tai kimppakyydillä. Kyllä me palvelemme. Vaan eivät mummot ja ukot niin vain mene, kun ei ole tuntunut tarvetta. Kuitenkin yhdellä sun toisella on muisti pätkinyt jo pitkän aikaa.
Menemällä ajoissa lääkärille, pääsee hoidon alkuun. Mutta juuri siitä menemisestä on tullut kynnyskysymys. Ei ole tuntunut tarvetta, ja kyllä se tästä…Mutta kun joku asiantuntija jalkautuu ja kertoo mistä muistin pätkimisessä on kysymys, niin sitten voi jo vaikka mennä. Ja jos joku läheinen on siinä vielä on suostuttelemassa – tai niinkuin minun tapauksessa -päättämässä, niin avun alkuun pääsee ajoissa.
Ja valtio ja kunta säästävät, kun ei tarvitse heti laitokseen sijoittaa eläkeläistä.
Jatkan edellä olevaa juttuani vähän toisesta vinkkelistä katsottuna. Tämän aamuisessa Karjalaisessa kerrotaan maakunnan varakkaimmista ja köyhimmistä kylistä, sivu 4.
Eniten tienaavat Kontiolahden Kontiorannassa asuvat. Heidän vuositulonsa keskimäärin ovat
25 088 euroa. Keski-ikä on 32 vuotta.
Toinen ääripää on Juuan Kajoo. Vastaavat luvut ovat 12 000 euroa ja 50 vuotta. Pienituloisia asuu myös Tohmajärven Kaustajärvellä Hoilolan lisäksi. Siellä on maakunnan vanhin väestö keski-iän ollessa 60 vuotta. Kaustajärveläisten keskitulot ovat 12 288 euroa.
Niin että sellainen on Universumin Helmi liki rajaa nipin napin Suomen puolella. Onneksi on Turusen perhe. Olisi tuo keski-ikä paljon korkeampi.
Mutta kesällähän taas Kaustajärvi virkistyy. Loma-asukkaat työntävät veneensä vesille, ja lastenkin nauru kiirii järven yllä.
Kesätapahtumaa valmisteltanee jo, niin että tavataan taas Heinjoen sillalla.
Abien penkkari-ajelu oli koonnut katujen varteen
porukkaa runsain määrin. Yritin tiirailla lavojen
reunoille asetettuja piirroksia ja tekstejä, mutta
ei ne välttämättä enää tämän ikäiselle avaudu.
Nuoret ovat aina vaan yhtä energisiä. Karkkejakin heiteltiin
turvallisuussyistä vain tietyissä pysähdyspaikoissa.
Täytyypä tutkailla netistä Seinäjoen penkkaririehaa kun itse
en sinne saakka ehtinyt.
Ostin tikkupuntin takkatuohia sytyttämään. Takan syttymistä odotellessa katsoin tikkuaskin kyljen tekstiä, niin kuin lapsena pakkausten kyljet tuli luettua. Tikkuaskista ja sen tekstistä panin merkille määrään. Lapsena luki tikkujen määrä askissa keskimäärin 50 kpl. Tänään ostamassani tikkuaskissa luki: keskimäärin 45 kpl. Tikkujen määrä on vähentynyt, mutta laskentatapa on säilynyt: ”Keskimäärin”. Samalla takkaa lämmittäessäni ajatteli elettyä elämää. Mietin jos jokainen tikku kuvaisi elettyjä vuosia. Yhden askin tikut eivät riittäisi. Kaksiaskia pöydälle sikin sokin ja siitä laskemaan eletyt vuodet. Mietin, että tikut ja peili kertovat: Tallella on ikä eletty.
Raunin lähdön aikoihin Tohmajärven taivaalla on näkynyt erikoisen kirkas objekti etelä-lännen suunnasta, toinen tulee pohjoisesta ja kolmas idästä ja kohtaavat kuin tehden nuolen. Rauni on nyt tähtenä paremmassa paikassa. Joissakin medioissa epäillään, että hän olisi joutunut säteilytyksen kohteeksi, koska syöpä yht’äkkiä levisi rajusti… RIP.
Näkymä keittiön ikkunasta ei juuri paremmaksi voisi muuttua. Aurinko paistaa ja ihan ikkunan takana lintulaudalla istuu nokkavarpunen syömässä auringonkukansiemeniä. Seurana sillä on talitiaisia, sinitiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja, pari harakkaa ja tolkuton määrä pikkuvarpusia. Ihan hetki sitten ikkunalaudalla puolen metrin päässä kirjoituspaikastani kävi mustarastas herkuttelemassa kaurahiutale/tattariryyniseoksella.
Kynttilänpäivän messu Värtsilän seurakuntakodissa oli mieluisa kokemus. Paikalle oli saapunut yli 40 henkeä. Messun jälkeen nautittiin Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen kattamat kirkkokahvit ja tyhjennettiin myyjäispöytiä. Kahvi- ja myyjäistuotto kirkomme hyväksi tuotti 600.35 euroa, minkä lisäksi samaan tarkoitukseen kerättiin kolehti, jonka euroläjästä ei ole tietoa. Mutta sekin kyllä mahtuu papinsäkkiin.
Huomenna on seurakunnan kiinteistö- ja ympäristötyön johtokunnan kokous kirkolla. Silloin ratkeaa paljon siitä, mitä meidän kirkollemme tehdään vai tehdäänkö mitään. Kotiseutuyhdistys joka tapauksessa yhdessä eläkeläisten yhdistyksen kanssa on pannut merkittävällä tavalla kortensa kekoon. Kun vielä saisi lisää joukkovoimaa – nuorempaakin porukkaa!!! – hankkeen taakse!
Meillä on sellainen kirkko, jota ei saa jättää hunningolle. Ulkomaalaus ja sisälle lisää toimintaa! Raha ja rakkaus käsi käteen!
Hyvä sie Arja!
Hieno havainto. Oma nokk
Hyvä sie Arja!
Hieno havainto. Oma nokkis siis elää☺!
”Maakunnallisesti arvokkaat lintualueet Pohjois-Karjalassa
on selvitetty ja raportti niistä julkaistu Pohjois-Karjalan lintutieteellisen
yhdistyksen verkkosivuilla” uutisoi tämän päivän Verkko-Karjalainen.
Tuon yhdistyksen ”kotiosoite” näyttää sopivasti olevan Jyväkuja….
En kuitenkaan löytänyt kyseistä linkkiä, ilmeisesti en osannut etsiä
oikealla tavalla.
Tässä linkki Tellen mainitsemalle Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen verkkosivuille
http://www.pklty.fi/
Sieltä löytyy tuo mainittu raportti ja paljon muutakin mielenkiintoista.
Ufologi Rauni-Leena Luukanen-Kilde on kuollut, – oli syntynyt vuonna 1939 Värtsilässä.
Rauni-Leena Luukanen oli läheistä sukua aika monien meidän tapaamalle Aino Halmetojalle.
Merkillinen nainen, tuo Rauni-Leena Luukanen-Kilde. Hän syntyi 15.11.1939 Värtsilässä ja kuoli 8.2.2015 Vaasassa. Asui kauan Norjassa.
Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1967 toimien kansainvälisissä tehtävissä ja Lapin läänin lääninlääkärinä vuoteen 1985.
Häneen voi tarkemmin tutustua mm. klikkaamalla: rauni-leena luukanen-kilde.
En nyt muista, miten hän oli sukua minutkin maailmaan saattaneelle Värtsilän kätilölle, Aino Halmetojalle. Pitää selvittää. Mutta jos joku jo tietää, niin siitäpä tarinaa tänne Värtsiin.
Päivälleen vuosi sitten 10.3.2014 oli Värtsissä kommenttikirjoitus: ”Onhan se Erkki kiva, että sinä löydät Ullukkasi. Mirja Sisko”.
Kommentti liittyi juttuun, jossa kerrottiin, että olin helmikuussa perustanut nettiadressin: Kaustajärven tienviitoitus. Siihen ilmestyi 31.3.2014 järjestyksessään 160. allekirjoitus Savonlinnasta. Kauimmainen oli ollut Saudi-Arabiasta.
Nyt Kaustajärven löytää kolmen Kaustajärvi-paikannimikyltin sisäpuolelta, Via Karelian varrelta, Kaustajärven molemmilta puolilta.
Ja kyllä se Universumin Helmi on kova paikka, kun keskeltä kylää lähtee kaksi tietä: toinen Kenraalinkylään ja toinen Mökkivaaran kylään. Eikä siinä vielä kaikki. Keskellä kylää vaihtuu Ilomantsintie Hoilolantieksi.
Eipä ole Kaustajärvi vain universumin helmi, vaan myös ely-maailman aarre.
Mirja Sisko, sinne minä tänäänkin ajelen, ja aion parin viikon sisällä kääntää evakkotien kotiin.
Asiasanalla Kylätalon kirjasto/Värtsilä
löytyy aakkosista Rauni-Leena Luukasen kirja:
Kuolemaa ei ole.
Hänet on mainittu pariin kertaan myös Värtsin
sivuilla, eri juttujen kommenteissa.
Nämä löytyvät asiasanalla Rauni-Leena Luukanen/Värtsi
Tohmajärven kunnostuksesta…
Apteekki, Hotelli Joki, kirjasto, kirkkoherranvirasto, Kotipirtti, kunnanvirasto, K-Rauta Kinnunen, Nurkkala, Värtsilän kylätalo, Värtsilän kuntosali, on nähtävillä ja allekirjoitettavana nimienkeräyslista Tohmajärven kunnostamisen puolesta.
Aino Sofia Halmetoja k. v. 1974 oli Rauni-Leena Luukasen mummo hänen oman kertomansa mukaan.
Rauni-Leena Luukasen vanhemmat oli Erkki ja Eeva? Valve.
Tätini oli tämän perheen lastenhoitajana nuoruudessaan ja piti yhteyttä Valveen perheeseen ihan loppuun asti .Kävi paistamassa esim piirakoita heille Helsingissä .Näin muistelen tätini kertovan.
Aino Halmetoja kai oli Rauni-Leenan mummi.
Kerran R-L:n kokiessa ruumiista irtautumisen hän oli lennähtänyt Helsingin mummolaan, jossa oli ollut muita sukulaisia käymässä. Heitä hän oli sitten myöhemmin hämmästyttänyt kertomalla nähneensä, mitä siellä oli tapahtunut.
Luinko siitä kirjasta vai mistä olen tämän tarinan kuullut.
Aino H oli aikoinaan minutkin suurella vaivalla päästellyt maailmaan.
Oliko Rauni-Leena niin sanottu sienisamaani. Eli Amanita sienisuvun nauttijoita, niihin liittyivät tountapaiset ruumiista irtautumisen kokemukset.
Pidän näitä ruumiista irtautumisia ym. huuhaana. Jospa tosiaan pitää olla sienisamaani.
Kuitenkin on niin, että on monia asioita, joita en koe todeksi, mutta jotka siitä huolimatta saattavat olla olemassa.Värisokea voi väittää, ettei värejä ole olemassa.Jollakulla voi olla kykyjä, joita muilla ei ole.
Aivan kuten Irene sen sanoo. Sitten vielä on nämä kertojan lahjat. Esimerkiksikirjailija Jules Verne kirjoitti kirjan matkasta kuuhun ja kas kummaa moni asia on kuulennoilla tahty melkein kirjan kertomalla tavalla.
Viikon puheenaiheethan voivat – niinkuin olen ymmärtänyt – olla erilaisia, eivät siis yhden teeman alle värkättyjä. Niinpä tässä myös tällainen:
Olin Värtsilän seurakuntakodissa Eläkeliiton Värsilän yhdistyksen kerhotilaisuudessa. Aiheena oli muistiongelmat ja vieraana sairaanhoitaja Susanna Torni Tohmajärven terveyskeskuksesta. Paikalla hänen lisäkseen 28 aktiivista kuulijaa ja kyselijää.
Tilaisuus oli erittäin merkittävä. Ensinnäkin siksi, että sen järjesti pienen seutukunnan – siis Värtsilän pitäjän Tohmajärven kunnassa – yhdistys, johon kuuluu 103 jäsentä ! Että silleen!!!
Toiseksi tilaisuus oli näyte siitä, miten ensimmäisen sektorin terveyskeskus ja kolmannen sektorin yhdistys voivat toimia yhdessä. Yhdistys haali porukan kasaan, ja kunta antoi asiantuntijan. Ei siis niin, että täällä on kunta ja sen laitos. Tulkaa tänne omalla kyydillä tai kimppakyydillä. Kyllä me palvelemme. Vaan eivät mummot ja ukot niin vain mene, kun ei ole tuntunut tarvetta. Kuitenkin yhdellä sun toisella on muisti pätkinyt jo pitkän aikaa.
Menemällä ajoissa lääkärille, pääsee hoidon alkuun. Mutta juuri siitä menemisestä on tullut kynnyskysymys. Ei ole tuntunut tarvetta, ja kyllä se tästä…Mutta kun joku asiantuntija jalkautuu ja kertoo mistä muistin pätkimisessä on kysymys, niin sitten voi jo vaikka mennä. Ja jos joku läheinen on siinä vielä on suostuttelemassa – tai niinkuin minun tapauksessa -päättämässä, niin avun alkuun pääsee ajoissa.
Ja valtio ja kunta säästävät, kun ei tarvitse heti laitokseen sijoittaa eläkeläistä.
Jatkan edellä olevaa juttuani vähän toisesta vinkkelistä katsottuna. Tämän aamuisessa Karjalaisessa kerrotaan maakunnan varakkaimmista ja köyhimmistä kylistä, sivu 4.
Eniten tienaavat Kontiolahden Kontiorannassa asuvat. Heidän vuositulonsa keskimäärin ovat
25 088 euroa. Keski-ikä on 32 vuotta.
Toinen ääripää on Juuan Kajoo. Vastaavat luvut ovat 12 000 euroa ja 50 vuotta. Pienituloisia asuu myös Tohmajärven Kaustajärvellä Hoilolan lisäksi. Siellä on maakunnan vanhin väestö keski-iän ollessa 60 vuotta. Kaustajärveläisten keskitulot ovat 12 288 euroa.
Niin että sellainen on Universumin Helmi liki rajaa nipin napin Suomen puolella. Onneksi on Turusen perhe. Olisi tuo keski-ikä paljon korkeampi.
Mutta kesällähän taas Kaustajärvi virkistyy. Loma-asukkaat työntävät veneensä vesille, ja lastenkin nauru kiirii järven yllä.
Kesätapahtumaa valmisteltanee jo, niin että tavataan taas Heinjoen sillalla.
Abien penkkari-ajelu oli koonnut katujen varteen
porukkaa runsain määrin. Yritin tiirailla lavojen
reunoille asetettuja piirroksia ja tekstejä, mutta
ei ne välttämättä enää tämän ikäiselle avaudu.
Nuoret ovat aina vaan yhtä energisiä. Karkkejakin heiteltiin
turvallisuussyistä vain tietyissä pysähdyspaikoissa.
Täytyypä tutkailla netistä Seinäjoen penkkaririehaa kun itse
en sinne saakka ehtinyt.
Ostin tikkupuntin takkatuohia sytyttämään. Takan syttymistä odotellessa katsoin tikkuaskin kyljen tekstiä, niin kuin lapsena pakkausten kyljet tuli luettua. Tikkuaskista ja sen tekstistä panin merkille määrään. Lapsena luki tikkujen määrä askissa keskimäärin 50 kpl. Tänään ostamassani tikkuaskissa luki: keskimäärin 45 kpl. Tikkujen määrä on vähentynyt, mutta laskentatapa on säilynyt: ”Keskimäärin”. Samalla takkaa lämmittäessäni ajatteli elettyä elämää. Mietin jos jokainen tikku kuvaisi elettyjä vuosia. Yhden askin tikut eivät riittäisi. Kaksiaskia pöydälle sikin sokin ja siitä laskemaan eletyt vuodet. Mietin, että tikut ja peili kertovat: Tallella on ikä eletty.
Raunin lähdön aikoihin Tohmajärven taivaalla on näkynyt erikoisen kirkas objekti etelä-lännen suunnasta, toinen tulee pohjoisesta ja kolmas idästä ja kohtaavat kuin tehden nuolen. Rauni on nyt tähtenä paremmassa paikassa. Joissakin medioissa epäillään, että hän olisi joutunut säteilytyksen kohteeksi, koska syöpä yht’äkkiä levisi rajusti… RIP.