Kirjastovierailulla
Torstaina 29.1.2015 Värtsilän koulun 1-2 luokkalaiset pääsivät kirjastovierailulle Tohmajärven kirjastoon. Kaikki oppilaat olivat käyneet ainakin muutamia kertoja kirjastossa, joten tuttu paikka se jo ennestään oli. Mutta tänään kirjastossa oli useampia ”kirjaston tätejä ja setä” esittelemässä meille eri osastoja ja lainausmahdollisuuksia sekä valmiina etsimään kirjoja haluamistamme aiheista.
Värtsilän koulun oppilaat kirjastossa.
Aluksi saimme kuulla yleisiä asioita kirjastosta, sen eri osastoista, kirjastokortista, lainaamisesta, kirjojen varaamisesta sekä ikävämmästä asiasta, palautusten myöhästymisestä, siis sakoista. Yhdessä oppilaiden kanssa mietittiin, mitä tehdä, jos kirjastokortti katoaa? Entäpä, jos nelijalkainen perheenjäsen pääsee upottamaan hampaansa tai kyntensä kirjaston lainakirjaan? Saimme jopa nähdä yhden turmeltuneen kirjan, jonka repaleisesta kannesta löysimme hampaiden jälkiä. Tuumimme ja kerroimme kokemuksia, mitä voi tehdä, jos lainakirja jostakin syystä unohtuu ulos ja kesäinen sade kastelee sen läpimäräksi?
Arja-kirjastotäti vinkkaa erilaisista kirjoista
Lukusalin puolelle oli ”kirjastotäti-Arja” varannut pinon kirjoja, joita hän halusi esitellä meille mukavina lukukokemuksina, siis kertoa meille kirjavinkkauksen. Mukavantuntuisia kirjoja komeine kuvineen oli tavutetuista helppolukuisista kirjoista lasten tietokirjoihin saakka, lasten runokirjoja, seikkailuteoksia, kirjoja eri eläimistä, koneista, kalastuksesta ym. kaikkea kivaa! Kun ”vinkkaustuokio” oli ohi, moni esitelty kirja lähti oppilaiden mukaan luettavaksi. Arja oli kirjaston ammattilaisena osannut valita oikeat kirjat vinkattavaksi.
Kirjastossa oppilaat voivat myös lainata kirjoja Lukudiplomia varten. Tästä diplomista kaikkitietävä Google kertoo seuraavaa;
”Diplomin suorittaja lukee tietyn määrän kirjoja annetulta listalta ja osoittaa tuntevansa kirjan sisällön. Opettaja voi hyväksyä suoritukseksi ikätason ja lukutaidon mukaisia kirjoja myös listan ulkopuolelta. Lukudiplomin tavoitteena on herättää ja ylläpitää kirjallisuuden harrastusta (Luin kokonaisen kirjan! Huomenna aloitan uuden…), antaa elämyksiä ja herättää tunteita lukijassa (Lukeminen on hauskaa, vaikka joskus tarvitaankin nenäliinaa…), tutustuttaa kirjallisuuden eri lajeihin (Olipa kerran – satua, hiipivää jännitystä, karmivaa kauhua, hulvatonta huumoria, iki-ihania klassikoita, villiä fantasiaa…) sekä kartuttaa yleissivistystä (Enpä ennen tiennytkään, että…).”
Lukudiplomi näyttää, ainakin näin aluksi, innostaneen oppilaita lukemaan ja uskon, että opettaja saa kirjoittaa kevättalven aikana useampiakin diplomeja. Mieluinen tehtävä!
Karo ja Urho tutkivat ihmisen rakennetta kirjan sivuilta
Sivusta seuranneena oli mielenkiintoista havaita, kuinka ”ruutuaikaan” syntyneet ja tottuneet lapset innokkaana etsivät kirjaston laajoista valikoimista perinteistä kirjaa luettavakseen. Puhuttakoon sähköisten kirjojen tulemisesta, mutta kyllä meidän kirjastovierailijat olivat innoissaan saadessaan sujauttaa reppuunsa ihan oikeat lainakirjat!
Kirjastovierailu oli onnistunut ja siitä Suuret Kiitokset kirjaston mukavalle henkilökunnalle. Kiitos, kiitos!!!!
PS.
Pikaisesti ohimennen ehdin vilkaista kirjaston tammikuun näyttelyä ”Oi, muistatkos Emma”. Näytti mielenkiintoiselta vanhoine esineineen ja teoksineen. Toivottavasti kirjastossa vierailleet olette tutustuneet näyttelyyn.
Kirjasto kertoo tulevasta Lainanpäivän tapahtumasta; sunnuntaina 8.2. klo 10.00–15.00 jaetaan poistettuja lehtiä, askarrellaan poistokirjoista sekä tehdään lapsille kasvomaalausta. Lisäksi on arvontaa ja mikä parasta: Voit palauttaa sakoitta myöhästyneet lainakirjasi! Vieläpä tarjotaan kahvia ja mehua. Tervemenoa kirjastolle!
Teksti ja kuvat: Vuokko Väänänen
Tuhat ja yksi muistoa tulvahti mieleen kun luin Vuokon
juttua ja katselin pienten kirjastovierailijoiden kuvia.
Joensuun pääkirjastossa, alimman kerroksen ikkunattomassa
välitilassa on ns Piispa Sormusen kokoelmahuone. Sinne
on koottuna tohmajärveläisen piispa Eino Sormusen aikoinaan
omistamia ja kirjoittamia julkaisuja.
Olin juuri etsimässä sieltä jotain teosta kun ryhmä ala-asteen
kolmasluokkalaisia kulki huoneen läpi opettajansa valvonnassa.
Oppaana toiminut kirjastonhoitaja kertoi lapsille muutamin sanoin
tuosta piispasta ja kokoelmasta.
Kun lapset poistuivat huoneesta, jättäytyi vaaleatukkainen ja sini-
silmäinen poika muista jälkeen. Hän kääntyi totisena puoleeni ja
kysyi kirkkain silmin: ”Oletko sinä se Piispa?”
***
Terveisiä myös Tohmajärven kirjaston henkilökunnalle. Kaikki olette tuttuja
kuin myös edeltäjänne Helena Nieminen. Tapasin hänet sattumoisin
viime kesänä Potsipäivien aikaan Tohmajärven torilla.
Tämäpä hyvä tapa innostaa lapsia lukemaan!
Jälleen kerran – eikä toivottavasti viimeisen – saimme lukea Värtsilän koulun erinoamisesta kasvatustyöstä! Suomi on sivistysmaa ja sen tulevaisuus on valoisa. Kiitos Vuokolle, että taas avasit koulumaailman ikkunaa!
Nuorena se on vitsa väännettävä lukemisessakin.
Miniä kertoi poikenneensa lasten kanssa kirjastoon neljävuotiaan hammastarkastuksen jälkeen. Tyttö oli kysynyt äidiltään, että onko hampaista kirjoja. Äidin kehotuksesta tyttö meni kirjastotädin luo kysymyksineen. Täti tuli ja näytti paikan mistä ”hammaskirjoja” löytyy. Kaksi kirjaa oli lainattu ja nyt isin pitää lukea niitä tytölle joka ilta.
Kun asia tuli kanssani puheeksi, tyttö tarttui kiinni kulmahampaisiinsa sanoen ”kulmahampaiden väliin jää neljä etuhammasta ja poskihampaat ovat poskessa.” Tyttö sanoi haluavansa tietää kaiken hampaista.
Olettekos omaa lehteä tehneet? Olis kiva lukea siitä Värtsilän kuulumisia lasten näkökulmasta. Ennen kirjasto julkaisi täällä lasten tekemää lehteä, johon kuka hyvänsä
sai tarjota juttujaan. Värtsihän olisi kiva foorumi tällaiselle lehdelle. Jutun luin kiinnostuneena ja todella olin iloinen, että lapset pääsivät kirjastoon. Suurkiitos!