22 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 49

  1. Taitaa nämä kylän asiat unohtua muun maailman vouhotusten vallattua palstatilan myös täällä Värtsissä! Sen myötä myös tuntuu myös mielenkiintoni katoamaan Värtsi -lehteen…

    Mutta kaikki joita asia kiinnostaa niin muistutuksena… Tänään maanantaina 1.12.2014 klo 18 on Värtsilän Pitjäyhdistyksen syyskokous. Paikkana Kylätalo.

    Näköjään kahvitkin tarjotaan!

    http://www.vartsila.fi/vartsila/

  2. Eero-Matti muistuttaa tärkeästä kylä-asiasta. Menkää ehdottomasti paikalle kaikki kynnelle kykenevät. Omassa kalenterissakin oli tämä tapahtuma varattu, mutta illan osoite muuttui kun sain kutsukortin Talvisotaforumiin Carelia-saliin. Tein näin ollen valinnan viimeksi mainitun puolelle; vaimo saattaa tulla Kylätalolle.
    Vinkkinä sanoisin, että vaikka agraariyhteiskunnasta ollaan erkanemassa hyvää vauhtia, älkää siitä huolimatta laittako maaseudun tapahtumia alkamaan ennen klo 19.!!!

  3. Katso Veijo Tuunasen kirjoitus tänään näin.Saattaapi koskea Värtsilän Kirkkoa keskustelut.

  4. Kiitti vinkistä Pera. Oikein asiallista tekstiä Tuunasella.

  5. HYVÄT Värtsin lukijat! En jatka Värtsilän kirkon ulkomaalauksesta käytyä keskustelua tämän kommenttipuheenvuoron jälkeen.

    Nykyisen kirkkovaltuuston – todennäköisesti vaan ei välttämättä – viimeinen kokous siirsi Värtsilän kirkkoasian käsittelyn eteen päin. Siksi minulla on – seurakunnan jäsenenä – oikeus ja lupa lähettää kirjallinen ostotarjous, jonka läpinäkyvyyden vuoksi julkistan:

    Tarjoan Tohmajärven seurakunnan omistamasta Lampelantiellä sijaitsevasta rivitalokaksiosta 23 000 euroa. Avaimet tarvitsen 1.6.2015 mennessä, jolloin hinta on suoritettu myyjän ilmoittamalle pankkitilille.

    Seuraavia perusteluja menettelylleni ja eräisiin kommentteihin:

    Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen – eri puolilta Suomea!!! – keräämät avustuseurot annetaan seurakunnalle. Seurakunta ei ole kerännyt avustuksia – Värtsilän nyt keskustelun alla olevan – kirkon ulkomaalaukseen. Mutta saamani kirjallisen tiedon mukaan seurakunta aikoo suunnitella tätä ulkomaalausta ja hakea siihen Kirkkohallitukselta avustusta. Tämä menettely siirtäisi maalauksen vuoteen 2016 tai 2017. Mutta samaan aikaan varoja odottavat muutamat muutkin tarpeet, mm. Kemien seurakuntatalon urut ja Kirkkoniemen kirkon tapulin tervaus. Tohmajärven seurakunnan kurjaa taloustilannetta ei saa kiistää.

    Jos Tohmajärven seurakunnan kirkkovaltuusto haluaa maalauttaa Värtsilän kirkon v. 2015 kirkon 65-vuotisjuhlaan mennesä, se voi myydä aikanaan Värtsilän seurakunnassa palvelleen seurakuntasisaren kaksion (niinkuin se on aiemmin myynyt kirkkoherran pappilan). – Ja Tohmajärven seurakunta voi käyttää kaksiosta saadut eurot JO v. 2015. Lisäksi se VOI kustannusten kattamisen osaksi USKOA saavansa yli 10 000 euroa. ELI siis yhteensä noin 33 000 euroa. Maalauksen ja siihen kuuluvien eräiden korjausten ASANTUNTIJAN arvion mukaan tarvitaan vähän yli 20 000 euroa. PELIVARAA ON. Myös päiväkerhohuoneen lisälämmitykseen. Huonosta hengitysilmasta puhuminen on tämän huoneen osalta käsittämätöntä ottaen huomioon rakennustekniset ominaisuudet.

    Kahden eri seurakunnan kirkkoherrana saadun kokemukseni perusteella väitän, että Tohmajärven seurakunnan luottamushenkilöt voivat vitkuttelematta ja vastuullisesti joko korjata nyt päätettyä talousarviota tai vuoden vaihduttua tehdä lisätalousarvion. Sekä hallinnolliselle toimenpiteelle että työn kilpailuttamiselle ja toteuttamiselle on aikaa riittävästi.

    H-hetki alkaa siitä, kun Tohmajärven seurakunta saa kirjallisen tarjoukseni haltuunsa. En ole vielä päättänyt, pitääkö se postittaa kirjattuna, palkata lakimies kuriiriksi ja pitääkö allekirjoitukseni olla oikeaksi todistettu.

    Jottei kukaan nyt liittäisi tätä avioliittolakikiistelyyn, korostan, että Värtsilän kirkko on – paitsi kirkonmenojen paikka myös – merkittävä kulttuurinen rakennus, yksi Tohmajärven kunnan alueen nähtävyys (jos niin halutaan). Siksikin tienvarteen ollaan palauttamassa KIRKKO-viitta.

    Lopuksi ihan maallinen/yhteiskunnallinen perustelu vuoden 2015 puolesta: Värtsilän kirkon ulkomaalaus tarjoaa työtä Tohmajärvelle. Vajaalla käytöllä ja silti ylläpitokustannuksia vaativa kiinteistö voidaan muuttaa mammonaksi ja siirtää työtä vailla olevien kukkaroihin.

    Muistakaa, virkamiehet ja luottamushenkilöt, että kristillinen kirkko ei harjoita vain messuksi nimettyä jumalanpalvelusta, vaan myös ns. järjellistä jumalanpalvelusta, mistä apostoli kirjoittaa Room.12:1-2.

    Lopuksi tämän läppärin ääreltä siteeraan piispa Seppo Häkkisen 25.11.2014 minulle lähettämää kirjettä:

    ”Olen kahteen otteeseen keskustellut asiasta kirkkoherra Lappalaisen kanssa ja saanut häneltä selostuksen seurakunnan taloudellisesta tilanteesta sekä myös kirjeissänne esille nostamistanne asioista. Samalla olen todennut, että Tohmajärven seurakunta päättää itsenäisesti toiminnastaan ja taloudestaan annettujen säännösten rajoissa. Piispalla ei ole asiassa toimivaltaa.”

  6. Aika vähän kirjoituksia tämän viikon puheenaiheissa! Olisihan niille tilaa vieläkin, vaikka olenkin yhden asian vuoksi tuhlannut niin paljon palstatilaa.

    Kuitenkin alkaneella viikolla on niinkin tärkeä juhla kuin presidentin kutsut. Mitä mieltä olet näistä – ”puoliseitsemän” – TV-ohjelman nimittämistä ”pukujuhlista”?

    Minä vahtaan TV:n äärellä uteliaana: ketä on kutsuttu ja miksi? Pukuihin luon kriittisen tai ihailevan katseeni vain sivusilmällä.

  7. Linnassa herrojen taas tanssitaan
    Ei rahvasta joukossa näy
    Rinnoissa mitalit luo hohtoaan
    On kerrankin täys tyhjäpää
    Vain yksi on joukosta poissa
    Sven Tuuvaa siellä ei näy
    On sankarit muut karkeloissa
    Ja juhlat heiltä ne käy
    On sankarit muut karkeloissa
    Ja juhlat heiltä ne käy

  8. Noin Veksi salmi riimitteli ja Irvin lauloi. Huomenna taas kansa katsoo silmä tarkkana kuinka juhlat käyvät.

  9. Pressan äiti kuoli tännään mut juhlat pidetään ,eikä saa esittää
    suruvalitteluja. Että Silleen.

  10. Linnan juhlat on arvokas tilaisuus. En tiedä, onko niiden kaikinpuoliseen järjestelyyn olemassa mitään kiveenhakattua ohjeistusta. Itse olisin vain esim. kernaasti suonut vuosikymmenien mittaan selkeästi enemmän osallistumismahdollisuuksia todellisille itsenäisyytemme uurastajille eli veteraaneille ja heidän puolisoilleen. Jos heitä olisi kutsuttu vaikka tuhat per vuosi, niin melkoinen määrähän siitä jo kaikkineen kertyisi. Mannerheim-ristin Ritarit tosin olivat vakiovieraita ainakin elämänsä ehtoopuolella.

    Mainitun juhlan pukeutumiskulttuurissa ylitetään mielestäni liian monessa tapauksessa hyvän maun raja. Osa naisista esiintyy tässä valtakunnan arvokkaimmassa juhlassa mitä hupsuimpiin röyhelöihin verhoutuneena ja siitä huolimatta jopa puolialastomana! Roskalehdet makustelevat tällä pukuaiheella viikkoja ennen ja jälkeen kekkereiden.

    Tiivistetysti: Ei kuulu omassa listassani missään tapauksessa lähellekään niihin kaikkein seuratuimpiin tapahtumiin; tietenkin pyrkisin osallistumaan, jos jostakin ihmeen syystä kutsu joskus kohdalle kolahtaisi!

  11. Hyvää Itsenäisyyspäivää !

    Viime sunnuntaina 30.11.2014 tuli televison Yle Fem kanavalta (ruotsinkielinen kanava) ”Sankarilapset” – ohjelma, joka oli tosi hyvä ja asiallinen !!!!!! Nyt ohjelma tulee uusintana.

    Yle Fem lauantaina 6.12.2014 klo 13.25 – 14.25 ja
    Yle Fem sunnuntaina 7.12.2014 klo 15.45 – 16.45

    Ohjelman esittely:
    Dok: Sankarilapset. Sodissa kaatuneet suomalaiset on yhä vaiettu asia. Sotalesket ja heidän lapsensa eivät ole koskaan saaneet virallista tunnustusta. Jo eläkeikään ehtineet lapset (sotaorvot) ovat nyt löytäneet toisensa. Toimittaja: Barbro Björkfelt.

    Riihimäen Aamuposti-lehden teksti ohjelmaesittelystä:
    Talvi- ja jatkosodassa kaatui yli 80 000 miestä. Sotien aikana asia oli ymmärrettävästi sopimaton puheenaihe. Mutta tabu jatkuu tänäkin päivänä. Sen huomaa esimerkiksi Kaatuneitten muistopäivänä, kun juhlapuheissa kiitetään sotaveteraaneja ja -invalideja, lotatkin kenties mainitaan, mutta harvoin muistetaan itse kaatuneet, saati sitten heidän lähiomaiset.
    Monet kaatuneista olivat jo perheenisiä. Sotien jälkeen Suomessa oli 30 000 sotaleskeä ja 50 000 isätöntä lasta. Silti virallinen Suomi ei ole tunnustanut sotaleskien ja heidän lastensa asemaa.

  12. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Värtsin lukijoille !

  13. Minä en oikein ymmärrä tätä kouhkamista, joka nyt on nostettu sotaorvoista. On rintamerkkiä ja kunniakirjaa seinälle ripustettavaksi. Luin sen kunniakirjan ja siinä sanottiin,että kunnianosoitus tulee uhrauksesta isänmaan puolesta. Minkä ihmeen uhrauksen sylivauvat ja hukkuset penskat tekivät isänmaalleen sodan aikana? Senkö, että nälästä huolimatta kasvoivat isänmaansa eteen työtä tekeviksi kansalaisiksi? Jos joku jo silloin oli kynnelle kykenevä ja teki uhrauksia, heille kunnianosoitus on tarpeen, mutta taitavat nämä olla jo haudan pohjassa.
    Mutta sotalesket kyllä ansaitsisivat parempaa arvostusta. En voi kuin ihmetellä äitini sitkeyttä sodan aikana ja varsinkin sen jälkeen.Kaiken surun ja puutteen keskellä hän jaksoi kasvattaa pinet taaperonsa. Mielestäni meistä nyt kuitenkin tuli kutakuinkin ihmisen oloisia.
    Kyllä silloisten sotien aikaan IHAN KAIKKI tekivät uhrauksia.Heidän kunniakseen ja vapaalle isänmaalle nostimme tänä aamuna lipun salkoon.
    Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

  14. Kylläpä Irene osasit kirjoittaa ilkeästi.

    Sinikalle Hyvää Itsenäisyyspäivää!

  15. Ei Irene kirjoita ilkeästi, Irene kirjoittaa vain totuuden ja se totuus on joskus karvaan makuista.

    Sotalapsia oli Kaustajärveläisten perheistä useitakin ja kokemukset monen laiset. Lapset lähetettiin turvaan pois sodan jaloista ja samalla heidät repäistiin irti omasta kodistaan. Monelle lapselle se oli kokemus joka vammautti henkisesti hieman jokaista sotalasta. Voidaan sanoa näinkin, että Ruotsin hyvinvoinnin sisällä oli myöskin pahoinvointia, joka kohdistui juuri näihin pieniin lapsiin.

    Kotirintaman äidit olivat ne arjen sankarit, joiden työpanoksen varassa oli koko yhteiskunta. Jos nämä äidit ja naiset olisivat romahtaneet niin koko Suomi olisi romahtanut. Samoin pienet lapset äitiensä kanssa kantoivat osan vastuusta, että elämä jatkuisi. Veljeni oli 11 vuotias kun maatöissä ollut luottovanki piti palauttaa Värtsilään vankileirille. Niinpä lähtö oli sellainen, että vanki ajoi polkupyörällä ja veli istui pyörän tavaratelineellä. Näin he menivät Värtsilään vankileirin portille ja vanki sisälle leiriin ja vangin sanoin käsky ”Jorma heti kotiin”. Minä olin se sylivauva, joka piti äidin kotona.

    Sanotaan Presidentti Rydin huolenaihe kotirintaman kestämisestä olleen suurempi kuin rintaman kestämisestä. Jos kotirintama kestää kestävät myös miehet rintamalla. Olen sitä mieltä, ettei näitä asioita pidä liikaa surkutella ja vaikertaa eikä turhaan romantisoida. Henkisesti terve ihminen haluaa elää vaikeuksienkin keskellä.

  16. Itsenäisyystemme on arvokas asia.Minua harmittaa nykyisin se että on ihmisiä jotka esittävät olevansa hyvin isänmaallisia Lehtien palstoilla valmistaudutaan linnan juhliin ja kohkataan kolisevia sanoja.

    Arki asutaan Monacossa tai amerikassa eikä makseta euron euroa veroja Suomelle.Sama koskee veroparatiisilaisia.Tälläisiä ”isänmaan ystäviä” linnan juhlat on pullolaan.Kuvottaa!

  17. Esko N

    Kalevin ja Joren kommentissa täyttä tosiasiaa.Linnan karkelot on tavallisen veronmaksajan kustantama eliittijuhla median siivittämänä.Sekaan kutsutaan kourallinen rivikansalaisia hämäyksen vuoksi.Onhan Yle-veron tuotolla hyvä näyttee Eliitin mediasirkus koko kansalle ja vatkata tämän näyttöä uusinnan uusintana.Kunnia sille sukupolvelle,joka pelasti itsenäisyyden Suomelle.

  18. Tauno ja Hilja Käihkö lähettivät kolme lastaa Tertun, Anjan ja Pentin Ruotsiin sotaa pakoon. Terttu palasi, Anja Söderlind ja Pentti jäivät pysyvästi Ruotsiin. Pidän heihin yhteyttä facebookin skypen ja sähköpostin välityksellä

  19. Anjan muistelmiin voimme tutustua, kun Värtsiläisten Seuran uusin kirja on julkaistu.

  20. Rahvaan itsenäisyyspäivä

    Vietettiin miehen kanssa perinteinen rahvaan itsenäisyyspäivä.

    Aamukahvin jälkeen, vaikka olikin näin pyhänen päivä, silipasin matot ulos tuulettumaan, imuroin ja pyyhkäsin lattiat.

    Keitin riispuuron ja sekametelisoppaa, ihan vaihteeksi normaalin ruishiutalepuuron ja mustikkasopan sijaan. Syötiin.

    Mies haalautui lähtemään hautausmaalle viemään kynttilät omille sotaveteraaneille, meidän isäukoille. Yritin tunkea mukaan, mutta ukko oli sitä mieltä, että ei tarvi lähteä, siellä on liukkaat kaljamat, menet kuitenkin turvallesi.
    No, eipä mitään, puuhastelin niitä näitä. Paistoin joulutortut
    Myllyn Paras – paketista. Välttää ne, vaikka omatekemä taikina tietenki olisi parempi.

    Sitten olivatkin jo Östersundin ampumahiitokilpailut, niissä tovi vierähti. Sisko miehineen pistäytyi päiväkahvilla, saatiin päivittää tapahtumat.

    Mies katsoi Tuntematon Sotilas -elokuvaa, minä toisessa huoneessa Dukumenttia Sankarilapset.

    Juhlaruokana syötiin pottuja ja hirvipataa lisukkeineen.

    Illan juhlahuipentumaa, Linnan juhlien tv.stä katomista odotellessa viriteltiin kynttilät ikkunoille totuttuun tapaan, 2 kynttilää joka ikkunalle, kylläkin vain tien puolelle.

    Linnan juhlia katsottiin, otettiin kantaa milloin mihinkin, mitään suuria elämyksiä ei ohjelmasta saatu.Mies totesi, ettei noita tissejä kaikkien niitä esitelleiden tarvis näytellä. Kehui vielä, että ”sullaki olis ihan komiat laittaa naytille”.
    Sehän jo kuulostaa melkein, että rakastaa? Sai sen tuolla lailla sanotuksi.

    Välillä juotiin kahvit. Ilman konjakkia tai kuohareita. Ihan tavalliset Juhlamokat käntyn kanssa. Muisteltiin aikaisempia yhteisiä Itsenäisyyspäiviä. Joskus on ollut jo niin oikea talvi, että on hiihdetty, joskus oltu reissussa, joskus kotonakin ollut vähän juhlantynkää täytekakkuineen ja Suomen lippuineen.

    Tämä oli hyvä päivä omassa itsenäisessä maassa. Kiitos vaan aikaisemille sukupolville. Ja vähän itellekki.

  21. Mietiskelin tuota Irenen kirjoitusta; mielestäni ymmärsin, mitä siinä tahdotaan perustellusti sanoa.
    Luin muutama vuosi sitten kirjan Vaiettu Suru. Sotaorvot kertovat siinä elämantarinoitaan ja enemmän tai vähemmän viiltäviä kokemuksiaan. Kirjasta ei kuitenkaan vähääkään välity sellaista viestiä, että sotaorvot olisivat jotenkin suurempia sankareita kuin vanhempansa säilyttäneet.
    Lähinnä minulle välittyi lukiessani se niin konkreettinen isättömyyden tuska, jota on mahdollisesti kannettu jopa vuosikymmenien ajan, kun ei ole välttämättä päästy siitä ns. ”yli”.

    OK, onhan orpoja ollut muutoinkin kuin sodan seurauksena ja he ovat vielä pääsääntöisesti selvinneet ilman erityisiä huomionosoituksia. Niin onkin, mutta muotoilisin asiaa jotenkin siten, että sotakuolema on jotenkin luonnoton kuolema; olkoonkin se miten sankarillista tahansa. Ei tämä voi ehkä olla jättämättä vammaa herkkään lapsen sieluun, tiedostaapa sen selkeästi taikka ei. Onhan sanottu, että me kaikki suomalaisetkin kannamme näitä traumaatisia sotakokemuksia mukanaan vähintään kolmanteen, jopa neljänteen sukupolveen saakka. Esim. minun iässäni se tarkoittaisi sitä, että vasta lasteni lasten lapset saattaisivat olla niistä kutakuinkin vapaat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *