Näyttää siltä että valitsemamme kansanedustajat ovat tekemässä yhtä perustavanlaatuista tulevaisuuden linjausta hyväksymällä sukupuolineutraalit avioliitot.
Tasa-arvon – joka on ollut keskustelun keskeinen argumentti – näkökulmasta asiassa voi nähdä pelkkää hyvää. Homoparien suhde saa yhdenvertaisen aseman heteroparien rinnalla, varsinkin sitten kun uskonnolliset yhteisöt ovat kypsät suorittamaan muodolliset rituaalinsa parien vihkimiseksi.
Kolmannelta osapuolelta – lapsilta – ei ole kantaa sukupuolineutraaleihin vanhempiin voitu kysyä ja tuskin koskaan kysytäänkään. Arvattavastikin moni neutraaliparikin haluaa tavalla tai toisella jatkaa sukuaan – tai ainakin jotenkin jäljitellä tätä eläinkunnan perustehtävää. Siihen tarjoutuu mahdollisuuksia, jotka nekin ovat olleet hankkeen tavoitteena.
Homoparit voivat kasvattaa perhettään ottamalla kasvattilapsia. Se on mahdollista tietyt kriteerit täyttäville, niin nais- kuin miespareillekin. Koska sukupuolineutraalit eivät keskenään voi saada lapsia, voitaneen hyödyntää solujen siirtoa ja kohdun vuokrausta, jolloin lapsi on geneettisestikin puoliksi oma lapsi. Naisparit voinevat nauttia oman lapsen hankkimisesta sopimus- ja keinohedelmöityksen keinoin.
Tuskin on kovin kaukana sekään aika, jolloin lapset voidaan hedelmöittää keinotekoisesti ilman ihmistä ja kasvattaa syntymiseensä saakka keinokohdussa. Tällöinkin on jostakin hankittava muna- ja siittiösolut uuden ihmisen alkuaineiksi. Tarjonnasta ja koekaniineista tuskin tulee olemaan puutetta. Historia osoittaa, että ihminen tekee kaiken mikä on mahdollista ja pystyy järkevästi perustelemaan kaiken tekemänsä.
Kun nk. perinteisten arvojen uudistamisessa on päästy alkuun voidaan täydellä syyllä ajatella, että tulevaisuuden uusioperheet voivat muodostua myös useamman naisen tai miehen sukupuolineutraaleista liitoista. Se olisi sitten uusi pohdinnan ja päätöksenteon aihe – mutta tuskin sen visaisempi kuin tämänkertainenkaan.
Millaiset eväät aikuiseksi kasvamiseen tällaisten uusioperheiden lapset saavat heteroparien lapsiin verrattuna? Mitä merkitystä on sillä, etteivät lapset ehkä koskaan saa selkoa geneettisistä vanhemmistaan? Mikä on yleensäkin juurien tiedostamisen merkitys uljaan uuden maailman ihmisille? Katoaako vai kasvaako juurien merkitys, kun tulevaisuuden ihminen koostuu valikoiduista geeneistä? Kysymyksiin lienee enemmän arvauksia kuin vastauksia. Ainakaan tiedotusvälineissä perusteluja suuntaan tai toiseen ei ole esitetty.
Ruotsissa sotalapsina kasvaneiden tarinat ovat kovin ristiriitaisia. Jos lapset traumatisoituivat kasvatusvanhemmille ja vieraaseen kulttuuriin siirtyessään niin suuria ongelmia aiheutui myös sodanjälkeisestä paluusta omien vanhempienkin luokse.
Erityisen suurta lahjakkuutta uusien ihmisten aikaansaaminen ei ole koskaan vaatinut. Useimmilta se onnistuu kädenkäänteessä ja monilta vahingossa. Ongelmat alkavat vasta lapsen maailmaantulon jälkeen, kun ihmistainta pitäisi ryhtyä huolehtien kasvattamaan. Tänä kiireen, ahdistuksen ja surullisten kaltoinkohtelu-uutisten aikana onnellinen lapsuus tuntuu elintasoyhteiskunnassakin pikemminkin lottovoitolta kuin itsestäänselvyydeltä.
Saatan tuntea epäluuloa sukupuolineutraalia avioliittoa ja erityisesti lapsen asemaa kohtaan näissä uudenlaisissa yhteisössä. Pakko on kuitenkin samaan hengenvetoon kysyä, voisivatko homoliittojen lapset olla muiden kasvattilasten tapaan tavallista harkitumpia perheenjäseniä ja siksikin suuremman huolenpidon ja rakkauden kohteita? Siis kaikkea muuta kuin sosiaalisista syistä ”hankittuja”, suurinpiirtein lemmikkieläinten tehtävän täyttäviä näyttelyesineitä, mikä rooli monia vauvoja tässä maailmassa kohtaa.
Jos noin olisi, sukupuolineutraali avioliitto saisi kokonaan uuden, jopa demokratia-argumenttiakin arvokkaamman tarkastelukulman.
Kaikesta huolimatta, Iloista Joulua kaikille, isoille ja pienille!
Terveisin Leksa H.
Aivan harkitusti hankittua. Silloin tällöin saa sanomalehdestä tai netin kautta lukea pikku-uutisen. Naispari hellästi toisiaan rakastava oli päättänyt hankkia oman lapsen. Siispä toinen hankkiutui päätöksen mukaisesti raskaaksi ja synnytti aikanaan lapsen. Sitten se hellä rakkaus päättyikin ja toinen osapuloi häpyi maailmalle. Tuli yksi yksinholtaja lisää tähän maahan ja ihan vain hellän ja huomaavaisen rakkauden seurauksena.
Näinhän se käy usein heterosuhteessakin. Avioliitto särkyy ja toinen(hyvin usein isä) ottaa ja lähtee omille teilleen. Ja taas tuli tksi yksinhuoltaja lisää. Lasta pitää rakastaa ja asettaa hänet etusijalle. Ihan sama kuka rakastaaa kunhan rakastaa ja huolehtii.
Mitäs luulette kiusataanko näitä lapsia? Lapsen isänä 2 miestä,tai 2 naista! Todennäköisesti lapset kärsijöitä.
Sukututkimusta harrastavat huomaavat, kuinka vain
vaivaiset sata vuotta aikaisemmin perheiden lapset
olivat kahden tai kolmen äidin/isän kasvattamia.
Tilanteeseen päädyttiin leskeksi jäämisen vuoksi, oli
käytännön syistä otettava uusi puoliso. Rakkaus tuli
sitten aikanaan. Silloin sukuyhteisöt olivat suuria,
jolloin lapsista huolehtijoita löytyi tavallisesti
lähipiiristä.
Nämä ydinperheet ovat noita taustoja vasten nuori ilmiö,
joissa lapset jäävät yhden henkilön, usein äidin vastuulle.
Onneksi yhä useammin isät ottavat/ saavat lapset hoitaakseen.
Niissä suurissa karjalaisissa suvuissa oli turvaa. Molemmat
omat mummoni ovat hoitaneet muiden lapsia aikuisiksi asti
siitä numeroa tekemättä.
Pitäisköhän nyt kirjoitella myös siitä, miten hetoperheiden lapsia kasvatetaan? Miten lapset kokevat juopon isän? Tai hutilon äidin? Tuskissaan kiroilevan isän tai äidin, kun ei ole työpaikkaa, ruoka on riittämätöntä, vuokra maksamatta. Pitäisikö lasta lohduttaa: onhan sulla sentään isä ja/tai äiti.
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi…” Mitä on sanottava lapselle, joka kertoo, miten hyvä koti on naapurin kahden tädin pojalla, jonka olivat synnyttäneet paperilla? ”Olen ihan mustasukkainen, kun se poika on valloittanut sen tytön sydämen, jonka minä olisin halunnut. Sillä tytöllä on niin siniset silimät”!
Tuon kuvan lapsesta ei saa selvää, onko tyttö vai poika tai miten hän on ihmiseksi syntynyt? Luonnonlaki on joka tapauksessa toiminut. Toivottavasti ihmisten lait ovat myös myötämielisiä ja auttavat niin myötä- kuin vastamäessä. Monille mussukoille on tarjolla myös mummosektorin apua esimerkiksi harrastuksiin kuljettamisessa ja vanhempien tarvitessa syystä tai toisesta vapaaillan!
Eiköhän ministereillä ja kansanedustajilla olisi tärkeämpääkin tekemistä.
Voisivat vaikka jouluun asti keskustella siitä, saavatko savonlinnalaiset vielä tehdä lörtsyjä. 🙂
Onhan näitä iät ajat ollut yksin huoltajia Äitiä ja Isiä.
Kun jompi kumpi vanhemmista esim: kuoleman tapauksen tai
jonkun muun asian vuoksi on jäänyt kantamaan vastuun alaista
taakkaa. Useimmin sen on ollut Äiti ainakin viimeisen sodan
jälkeen. Omalta osaltani näin kävi kun isä 42 vuotiaana sodassa vaikeasti haavoittuneena jätti meidät 1953 3 lasta jäi Äidin
hoiviin.Vaikka köyhyys oli aina luonamme, eikä uutta isää enää
meille tullut, meillä oli kuitengin turvallinen koti josta olen aina kiitollinen, ja erityis kiitos siitä Äiti Helmille. Minusta
tämä laki on tarpeellinen ja kun evlut kirkossakin Arkkipiispakin
on ollut myötämielin tälle, eihän kaikki tietenkään ole tästä samaa
mieltä niinkuin Värtsin sivuillakin on nähty, ainakin jotkut sanan valinnat eivät ole olleet tähän tilanteeseen sopivia.
Anna muutokselle aikaa.Eihän mikään voi kasvaa pellossa,
jota jatkuvasti kynnetään!!
Ei näytä kenelläkään päättäjällä olevan mitään vastuun ajattelua lapsenoikeuksien kannalta ajatellen, kun adoptio-oikeus annetaan homo ja lespo pareille. Kohta päivälehtien kannessa koreilee kahdenmiehen sylissä pieni adoptoitu tyttö. Tämä on minusta luonnon vastaista, koska näin ei luonnossa tapahdu. Lapsi kun varttuu niin mikä on hänen tulevaisuus. Hänen vaiheistaan varttuessaan ei ole kukaan kiinnostunut?
Oikein päätelty Esko. Kieroutuneet vanhemmat kasvattavat lapsistaan kieroutuneita aikuisia.
Onkos teillä tästä miten paljon käytännön kokemusta? Montako kahden miehen tai naisen kasvattamaa lasta olette tutkineet ja arviotuttaneet tulokset kansainvälisesti arvostetutussa tiedelehdessä? Kovat on puheet, näyttöä ei vaan ole.
Onkin hyvä sanonta mitä vähemmän tietää, sitä varmempi voi olla mielipiteestään. Itse katsoisin tilannetta rauhassa, en lähtisi ilman parempia tietoja kovin vahvoja lausuntoja antamaan.
Tässä asiassa pätee sama havainto, jonka tein työssä ollessani. Oli poikia, jotka olivat sosialipummeja kolmannessa polvessa.
Kunhan nämä samaa sukupuolta olevien parien määrä kasvaa niin kaikki ne ongelmat tulevat aikanaan esille.
Markku Leino (Satakunnan Kansa 16.11.2014)
”Ennen kuin tuomitset minun elämäni ja menneisyyteni
kulje hetki minun kengissäni.
Elä minun suruni ja minun ongelmani,
minun pelkoni ja minun kipuni.
Sitten vasta voit tuomita minut.”
Peren ja Martin kommenteissa on iso totuus. Viittaan myös omaan kommenttiini tänään klo 18:11.
Tällä hetkellä en tunne tarvetta jatkaa tästä aiheesta kirjoittelua. Jos joku haluaa, niin voin pappina olla kuulolla puhelimitse. 050-3224727.