Winterin talvea

kuva 001

Jänismäen Pakkasukko

Vuorokautta aikaisemmin kuin Pakkasukko oli ylittämässä valtakunnan rajaa Niiralassa matkasimme kokoonpanolla Maija, Erkki ja Telle päivän reissulle Venäjän puolelle. Pakkasukkoa emme siis rajalla kohdanneet, mutta heti ”Öljymäellä”, Jänismäen kahvilan aulassa, näimme hänen kaksoisveljensä.

Matkamme kohde oli tällä kertaa Laatokan rannalla, 64 km Värtsilästä ja 8 km Sortavalasta Lahdenpohjaan päin sijaitseva Winterin lomakylä Taruniemessä. Pälkjärven pitäjäseuran valkovuokkomatkalaiset ovat yöpyneet tämänkin alueen lomamökeissä useana keväänä. Nyt olimme kuulleet, että lomakylä mökkeineen aiottaisiin saneerata ja sinne rakennettaisiin myös täysin uutta aluetta.

Datsa Wintera

Alunperinhän kyseisessä niemessä oli tohtori G J Winterin ja myöhemmin apteekkari Turkaman omistama hulppea huvila jonka on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen v 1909. Rakennus seisoo vieläkin paikallaan. Winter toimi Sortavalan sairaalan ylilääkärinä ja myös kansanedustajana. Alueen puistoon istutettiin apteekkari Turkaman aikana monia ympäri maailmaa tuotuja puulajeja joista osa on vieläkin jäljellä.

Glasnostin jälkeen Taruniemeen perustettiin Winterin lomakylä joka koostui kaksikerroksista, puurakenteisista mökeistä. Onpa siellä aidalla suojattu aluekin jonka sanotaan kuuluvan Putinille. Silloin kun siellä ei vielä ollut ”Putinin huvilaa”, leikkasimme mukanamme ollutta eväslanttukukkoa samoilla kallioilla.

Olin ajatellut ennakkoon, että niemeen on rakenteilla vain muutamia uusia, samantyylisiä lomamökkejä kuin aikaisemmatkin ovat. Mutta kaikki entinen olikin jyrätty maantasalle, vain pari vanhaa mökkiä toimi työmaaparakkeina. Uusia, uljaita rakennuksia oli kohonnut tai kohoamassa joka puolelle kuin sieniä sateella.

Winterin uutta arkkitehtuuria

Winterin uutta arkkitehtuuria

Saimme porttikopissa istuvalta vartijalta luvan liikkua työmaa-alueen reunamilla katselemassa, emmekä suinkaan olleet ainoita ”töllistelijöitä”. Maasto oli kymmenien työmiesten ja koneiden jäljitä epätasaista ja jäisen liukasta. Ohitsemme suhahteli kauhakuormaajia ja työkoneita milloin mistäkin suunnasta. Olin varma, että näen niistä painajaisuntakin seuraavana yönä, mutta itsehän sinne telläydyimme, muistelemaan menneitä ja hämmästelemään täydellistä muodon- ja maiseman muutosta.

Koska liikkumiselle – eikä myöskään kuvaamiselle – näyttänyt olevan esteitä, saimmekin melkoisen kuvasaaliin matkamuistoksi. Laatokka ei osoittanut vielä jäätymisen merkkejä, mutta jäätävä tuuli sieltä puhalteli luihin ja ytimiin. Ei käynyt kateeksi rakennusmiehiä jotka kiipeilivät katoilla ja rakennustelineillä.

Taruniemen Petteri Punakuono

Taruniemen Petteri Punakuono

Ihmeteltyämme työmaa-aluetta aikamme kiersimme vielä pienen lenkin uuden ja vanhan Winterin metsäisessä välimaastossa. Aitauksessa makoili tyytyväisenoloinen, kiiltäväkarvainen poro. Tuumailimme, josko se on vaikka lähdössä huomenissa Niiralan rajalle pakkasukkoa kyyditsemään? Vanhan kuusikujan hämärissä häämötti myös pieni, puinen patsas. Lähempi tarkastelu osoitti, että sehän on yksi pakkas-ukon muotokuvista.

Kahvilassa Pushkinin hän joi, kaakaon sen

Onhan siellä Sortavalassa tullut käytyä lukuisia kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen talvikauden käyntini. Kaikki näyttikin erilaiselta hienoisen lumikerroksen peittämänä. Illan hämärtyessä taivas muuttui sametinsiniseksi ja valot tuikkivat niin pienten töllien kuin suurempienkin asumusten akkunoista.

Sortavalaan palattuamme menimme Maijan kanssa ensimmäiseksi kuumalle kaakaolle suosittuun keskustan kahvilaan. Erkki kävi sillä aikaa hoitamassa omia asioitaan. Kun olimme katsastaneet torin ja muutamia lahjatavarakauppoja olikin aika kääntää keula kohti Koti-Suomea.

Ruskealan palaneen kirkon kunnostyöt ovat siinä vaiheessa, että ruokaa pystytään taas tarjoamaan yläkerran tiloissa. Sähkökyntteliköt loistivat kutsuvasti ikkunoilla kun kaarsimme kirkon parkkipaikalle. Lämmin kasviskeitto lisukkeineen teki kauppansa kuin myös jälkiruokana olleet uuniomenat. Hieman viileänoloinen se ruokasali oli, mutta mikäs pakko siellä oli takkia riisua…
Paikallisuutisissa seuraavana päivänä nähty Pakkasukkokin kertoi käyneensä Ruskealan kylässä, varmaankin koululla lapsia ilahduttamassa.

Alahovin alueella

Pälkjärvellä kiertelimme tällä kertaa entisen Alahovin ”alapuolella”, Pälkjärven rantamilla. Ei meitä siitäkään kukaan estänyt ja olimmehan kirjanneet migraatio-korttiinkin matkareitiksi Sortavala – Partala.

Laatokan lakeutta, vastarannalla Riekkalansaari

Laatokan lakeutta, vastarannalla Riekkalansaari

Neuvostoliiton aikainen, suunnattoman pitkä kolhoosin navetta metsänreunassa näytti olevan autiona, mutta varsinaiselle kylälle oli vanhojen rakennusten seuraksi kohonnut useitakin uusia, maalattuja ja aidattuja taloja. Silmämme etsi entistä ”Rannan Rouhiisen” maalaistaloa, mutta sitä emme enää löytäneet.

Siinäpä voi Pälkjärven harmaata, hyyhmäistä selkää katsellessaan sovitella yhteen niin Suomen, Neuvostoliiton kuin Venäjänkin aikoja. Monet meistä ovat ehtineet näkemään sen kaiken.

Teksti: Tellervo
Kuvat: Erkki Närhi

 Illan hämärää Pälkjärven rannalla

Illan hämärää Pälkjärven rannalla

Kuusikujan Pakkasukko

Kuusikujan Pakkasukko

Vasemmalla uutta, oikealla vanhaa

Vasemmalla uutta, oikealla vanhaa

 Keskellä jäänteet entisestä lomamökistä

Keskellä jäänteet entisestä lomamökistä

Share

8 comments for “Winterin talvea

  1. Selvennys:

    Kolme viimeistä kuvaa ovat myös Winterin
    lomakylän alueelta.

  2. Ompa tullut tuolla käytyä, on mahtava paikka. Kovin on ruskipoika trapottanna, otzhin harazo.

  3. A`VOT, ECTb DENGI!

    Hauska retkikertomus! Komealta näyttävät
    uudet Dazat.

  4. Sama kirjoitus – pienen pienin muunnoksin –
    on luettavissa myös Pälkjärven pitäjäseuran
    kotisivuilta, tarinat -osiosta. Mukana on
    muutama erilainen kuvakin kuin tässä Värtsin
    versiossa….
    *
    Kaustalla ei ole talvesta tietoakaan, vaihteeksi.
    Kysyin aamulla siipalta pakataanko hänelle hiihtovehkeet
    mukaan mökille jos vaikka jäällä hiihtelisi.
    Vesihiihtoako, kysyi siippa. Vasta silloin tajusin, ettei
    Kaustajärvikään ole tietenkään jäässä.

  5. Oikein mielenkiintoinen matkakertomus! Samalla inspiroiva pohdiskeluihin.

    Näyttää siltä, että Venäjällä on suunnitelma sille varalle, että sen talouden elpyessä on majoituskysyntää myös Värtsilä-Niiralan ylityspaikan itäpuolella. Investointeja ”pyhitetään” Putinille ”aidalla suojatulla alueella”. – Eikä tässä ole mitään pulinan aihetta. Kilpailuhan on sallittua. Kyllä Hotelli Joki siinä pärjää, jos ei ihan miljonääriksi pyri. Ja siinä rinnalla muutkin Tohmajärven yrittäjät.

    Solovej ry toivottanee omasta puolestaan menestystä rauhan lipun alla. Voisihan sen niinkin sanoa, että Rauhalan lipun…Kätten tervehdykset jatkukoot rajan molemmilla puolilla joulunkin jälkeen!

    Sortavalan ja Joensuun välillä on Värtsilä. Sen kautta kulkee liikenne myös Petroskoihin.

    Tällä puolella itärajan mieli siirtyy askartelemaan myös Tohmajärven kunta/ 9-tiehankkeeseen, Kaurila-Muskon aktiiviseen kyläsyhdistykseen, vireään Värtsilän Pitäjäyhdistykseen ja torkkuvaan Tohmajärven seurakuntaan (jonka pitäisi heti herätä palauttamaan Kirkko-viitta entisen Yhteishyvän kohdalle ja sitten Tiekirkko. Saattaisi tästä joku fiksu venäläinen kääntämään Niiralassa maasturinsa reitille Arppen piha – Värtsilän kirkko – Kaurilan kylätalo. Mene ja tiedä! Tarjonta saattaa herättää kysyntää ja kysyntä tarjontaa.

    Sitten kun Venäjäkin on EU:ssa, eletään uudessa maailmassa. Silloin entiset värtsiläiset tekevät kotiseuturetkiä muistelemaan, millainen se sittemmin vain kyläksi alasajettu Värtsilä ennen näytti ja mitä siellä on nyt. – Saa nauraa, jos se hyvää tekee! Minä kirjoitan naama vakavana.

    Nauroivat ne pojatkin Joensuun lyseon pihassa välitunnilla, kun maantiedon tunnilta palattuani sanoin, että kohta niitä seteleitä ei kukkarossa tarvita.

  6. Näitä Tellervon matkakertomuksia on sitten mukava lukea. Tuntuu kuin olisi ollut itse mukana.

    Teemaan sopinee Tapani Pertun esittämä Nathalie, josta yksi tarinan väliotsikoistakin on lainattu. Tämä kappale lienee tunnetuin Pertun ohjelmistosta. TV-taltiointi on vuodelta 1974 ohjelmasta: Ootko yksin sä nyt…

    https://www.youtube.com/watch?v=OtV9G6dq6KI

  7. Osa Wärtsilä Seuran jäsenistä muistanee matkan,kun teimme visiitin Winterin huvilalle. Venäläinen työmaakokoustaminen poikkesi aikalailla suomalaisesta traditiosta. Hotelli suljettiin, meidät ajettiin ulos ja miliisi ohjasi osanottajat paikalle. Mitenkähän tuo sopisi suomalaiseen menttaliteettiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *