Joulunalusaika oli lapsuudessa jännittävää aikaa. En tiedä mitkä kaikki asiat ajasta tekivät niin kihelmöivän mutta lahjojen odotus se ei ainakaan ollut.
Ensilumi, itsenäisyyspäivän oma tunnelmansa, kyläkaupan Joulunavajaiset, koulun kuusijuhlan ohjelman harjoittelu ja joulukortti kaupoille pääsy olivat varmasti merkittäviä elementtejä vuodenajan omaan tunnelmaansa.
Ajat ja tavat muuttuvat. En voinut olla kuitenkaan kaipaamatta Niiralan kyläkaupan joulunavajaisia kun seisoin lastenlasten kanssa ahdistavassa tungoksessa Aleksin päässä. Senaatintorilla yritin nostella lapsia olkapäilleni että he näkisivät vilauksen joulupukista tai muista satuhahmoista jotka lipuvat ohitsemme joulukadun avajaisparaatissa.
Ahdasta oli Niiralassakin, Kostamon kaupanpihassa, jokunen vuosikymmen sitten. Se ahtaus ei ahdistanut. Oli jännittävää ja kivaa kun kyläläisiä oli kertynyt joukolla kaupalle toisiaan tapaamaan. Tarjolla oli kuumaa mehua. Vilkas puheensorina täytti tienoon. Kaupan pienet näyteikkunat oli koristeltu joulupaperilla, parilla lelulla, raappapöksyillä ja sidostesukilla.
Tasan klo 18 kauppias sytytti jouluvalot kaupan pihalle tuotuun kuuseen. Miten kaunis se olikaan pimeässä illassa. Tilaisuuden kruunasi paikalle tullut pukki joka heitti säkistään muutaman kourallisen makeisia lasten tavoiteltaviksi. Yksinkertainen on kaunista. Säälin niitä satoja tai tuhansia lapsia Aleksin reunoilla.
Karkasimme lasten kanssa tungoksesta ja menimme rauhalliseen paikkaan kuumalle kaakaolle. Tunsin syyllisyyttä. Yritin paikata tilannetta kertomalle näille urbaaneille natiaisille omista kokemuksistani Niiralassa. Kerroin myös että Joulu on ihan muuta kuin tämä tinkelitankeli ja lahjat. Tyypit imivät tarinaa ja pyysivät kertomaan lisää. Totesin että lisää ei ole. Vähän on kaunista. Näin pääsimme ”loistavalla” aasinsillalla siihen että mitään lahjalistoja ei Jouluna laadita. Joulupukille kirjoitetaan oikea kirje jossa toivotaan leipää ja rauhaa maailman kaikille lapsille. Seuralaisistani se oli hyvä ajatus. Tyytyväisenä lähdimme kotimatkalle.
Niin naivi en ole että uskoisin päätöksemme pitävän Jouluun asti. Olemme ympäristömme vankeja matkalla kohti tuhoa. Hyvää Joulunodotusta !
Joulukatu. Kuva: Kari Suomalainen.
Kari Suomalainen piirsi tämän kuvan 1950 luvun puolella. Aihe ei ole yhtään vanhentunut vaan yhtä ajankohtainen kuin piirroksen julkaisemisen aikana.
”Ja heille ei ollut sijaa majatalossa”
Kiitos Jore hienosta kirjoituksestasi! Piti lukea useampaan kertaan,ja aina vaan tuntui syvällisemmältä. Tämä Joulukatu-piirros on Karin parhaimpia. Häntä kutsuttiin pilapiirtäjäksi, mutta tässähän on kuitenkin kysymys paljon enemmästä kuin pilapiirroksesta. Mukavaa joulunalusaikaa Sinulle ja perheellesi!
Oi niitä aikoja kun äiti kippasi
”utralaiseen” koko lapsilauman ja
menimme katsomaan jouluvaloja ja
näyteikkunoita pätkälle Kauppa- ja
Siltakatua. Lumikinokset ylsivät
nenämme tasalle saakka.
Joren jutussa on samanlaista
fiilistä.
*
Isäni sai monena jouluna lahjaksi Karin
piirroksista koostetun kirjan, se oli oikein
toivelahja. Nyt ne ovat minulla, taidanpa ottaa
tutkailtavaksi taas kerran.
Tunnelmantäyteinen joulukertomus!
Hieno kirjoitus! Luulenpa, että tuota lukiessa mieleen hiipii haikeus kaikille 60-luvulla ja sitä ennen syntyneille. Mitenkä nuo raappahousutkin ovat niin jouluiset!
Voi miten kaunis kertomus. Eipä siihen ole mitään lisättävää. Minusta on tuntunut ettei minulla ole joulusta juuri mitään muistoja, mutta Joren kirjoitus toi mieleen joulunavaukset Hurrin / Tikan kaupan pihassa. Saattoi olla Yhteishyvän pihassakin, en ole varma. Joulupukki jäi tugoksen keskeen karkkisäkkinsä kanssa. Isoimmat pojat valtasivat parhaat paikat ja me pienimmät jäimme sinne ulkokaarteen puolelle. Joskus kävi niin surkeasti ettei me takariviläiset saatu yhtään karkkia. Se oli surullista. Saattoi kirkas pettymyksen kyynelkin vierähtää poskelle. Näitä joulun avauksia kuitenkin odotettiin innolla. Sieltä oli kuitenkin odotettavissa joulupukilta jotain. Kotona oli annettu ymmärtää, että on turha tunkea kirjeitä pinonrakoihin, ei joulupukki kuitenkaan niitä toiveita täytä.
Niiralassa, Kostamon kaupalla en ole koskaan ollut karkkeja kärkkymässä. Jotain arvokkaampaa sain kuitenkin.. Kaupassa oli sirkeäsilmäinen tyttö apulaisena. Myöhemmin hänestä tuli vaimoni.
En malta olla kertomatta tätä tarinaa, kun Kaustajärven kaupassa oli myytävä keskikokoisilla pattereilla varustettu taskulamppu joulunalla. Olin kerännyt säästöihini lampunhinnan ja kävin ostamassa lampun mitä olin halunnut. Olin iloinen lampun omistaja. Kotiin päästyäni näytin lamppua äidilleni. Äitini vastaus oli nähtyään lamppuni: Tällä ei tee kahta kaninpaskaakaan.
Olisikohan lukijoiden kotialbumeissa kuvia näistä Värtsilä ex kauppojen joulun avauksista? Jos löytyy lähettäkää postissa tai emailina.
Muistan omasta lapsuudestani, mm Tikan kaupan joulunavajaiset. Se suuri ja hieno valaistu joulukuusi kaupan edustalla teki vaikutuksen. Sellaista ei ollut kotipihassa. Joululahjoja sisaruksille tuli hankittua myös (vähillä taskurahoilla) lähikaupan tarjonnasta. Se oli sitä antamisen iloa!
Vaikka Eira onkin nuori tyttönen, niin luulen kuitenkin ettei hänen nuoruudessaan ollut Tikan kauppaa, vaan Hurrin kauppa ;). Muistan hyvin ne joulunavajaiset. Kuusen jouluvaloina oli värjätyt hehkulamput, joulupukkikin vieraili karkkia jakamassa. Isä-Pentillä on albumissa muutama kuva näistä kekkereistä.
Korjaus edelliseen kommenttiin: siitä vuodesta 1977, kun muutimme Kiteelle onkin jo niin kauan, että olihan se Tikan kauppa jo Eiran lapsuudessa. Voi vitsi näitä nopeasti vieriviä vuosikymmeniä :D.!!
Anteeksi kömmähdykseni!
Hurrin kauppa ja sen sen kauppias Pentti olivat ja ovat legendoja niin Värtsilän kuin Niiralan historiassa.
Muistanhan Kimmo oikein kun sanon että isäsi toimi Niiralan kaupankin kauppiaana Kostamon jälkeen.Joku muukin kauppaa siinä välissä piti mutta nyt nuoruusiän dementia iski.
Mummoni kertoi pari tarinaa Penasta,ajalta jolloin he olivat kunnan tilalla yhtäaikaa töissä.
Pena oli erittäin riski mies ja hyvin pidetty työtoveri mm huumorinsa ja kujeilujensa ansiosta.
Mummo väitti totena että olivat olleet joukolla heinää korjaamassa kunnan pelloilta.Kun heinät olivat hevosen vetämässä heinähäkissä heitteli Pena heinänkorjuussa mukana olleet naiset heinäkuorman päälle painoksi!
Sikarodeo navetan suurimalla karjulla oli kuulemma myös Penan hallussa!