Joulua odotellessa

Kotitontun joulu
Hellyttävä tarina

Ulf Stark/Eva Eriksson: Suuren metsän joulu, WSOY 2014

Vanhassa, lahossa talossa asustelee äreä kotitonttu. Talon väki on häipynyt jo aikapäiviä, mutta tonttu pitää tehtävänään huolehtia talosta. Pitää koekäyttää talon tyttären puuhevonen, vetää seinäkello, ja…mitäs ihmettä kuuluu nurkasta? Semmoista surinaa. Kimalainen on sotkeutunut ämähäkinseittiin ja on hengenhädässä.

– En jouda tulemaan. Minun pitää vetää kello!

Tonttu haluaa yleensä olla äreä, koska se on kotitonttujen ominaisuus. Lopulta se kuitenkin auttaa kimalaisen vankilastaan ja saa itselleen seuralaisen, autettavan, niin kuin kotitonttu asian muotoilee. Kaikenlaisia riesoja sitä tontulle tuleekin. Ja sen tietysti pitää saada syötävää. Jospa kuivuneen leivän murut ja vanhan pullanpalan päällä olevan sokerirakeet kelpaisivat.

Ja kelpaavathan ne.

Mutta sitten tulee myrsky, joka vie tontulta lakin ja lapaset sekä ovenpielessä olevan ”hyvä tontt ” kyltin, jossa ei kyllä ole koko tekstiä sillä hiiret ovat nakertaneet siitä osan pois.

Sillä aikaa kanilapset löytävät metsästä punaisen tonttulakin, lapaset ja kyltin. – Siinä lukee ”hyvä tontt”… . Jospa se tarkoittaa tonttua. Ja kohta koko metsä odottaa tonttua vierailulle.

Kirja on kunnollinen vanhan ajan tonttutarina, jossa on tietysti vanhan kertausta, mitä tulee tonttuihin, kaniperheisiin ja vastaaviin satuihin ja satukuviin.

Lapsille tämä juttu on varmaan elämys, vaikka illasta toiseen jatkettuna. Kuvituskin on mallikasta ja tuo mieleen vanhat hyvät tonttukortit, siis ne vanhan ajan parhaat kuvat.

Kirja sopii hyvin joulun lähestymistunnelmissa luettavaksi, koska joulu alkaa olla näkyvissä kaupoissa ja mainoksissa ja lapset eivät voi välttyä joulun ennenaikaiselta odotukselta.

2 comments for “Joulua odotellessa

  1. Puhdistin tänään – joulua odotellessa -Lintulan vanhan kirkkoreen. Muistan elävästi, miten vällyn alle käpertyneenä joskus 1940-luvulla olin joulukirkkomatkalla. Kirkkomme oli silloin väliaikaisesti Uudenkylän maamiesseuran talossa.

    Uuden kirkon valmistuttua 1950 ei kilometrin pituista kirkkomatkaa varten tarvinnut herätellä tallista hevosta eikä vetää kirkkorekeä liiteristä ulos.

    Vielä erittäin hyväkuntoista rekivanhusta putsatessa syntyi tunnelmaa täynnä oleva idea. Minä laitan reen myyntiin ja annan myyntihinnan tunnelmakoron kanssa Värtsilän kirkon ulkomaalauksen kustannuksiin. Kotiseutuyhdistyksen tavoitteeseen on vielä aika loikka, eikä Papit made in Värtsilä -kirjasta ole tullut bestselleriä, vaikka onkin aika ainutlaatuinen julkaisu.

    Kun ensin opettelen ottamaan rekivanhuksesta – siis rekikaunottaresta – valokuvan, niin laitan ilmoituksen nettiin ”tori.fi” Pohjois-Karjalan tarjousten joukkoon. Sitten jos on pakko, niin muiden maakuntien puolelle. Kyllä se kaupaksi menee.

  2. Mahoton mäiske kuuluu Pielisjoen yli
    Niinivaaralle saakka. Ei ole ukkonen eikä
    sota vaan ilotulitus!
    Itse pelastauduin kotiin juuri sopivasti
    ennen sen alkamista. Mitähän koti-, riihi-
    tai saunatontut tykkäisivät? Aika monta
    satukirjaa tai muuta lahjaa silläkin rahalla
    saisi perheen pienimpien iloksi, luulen ma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *