Hopeakallio Värtsilän laaksossa

Hopekallion lähde, uusi kansi ja tuohilippi

Hopekallion lähde, uusi kansi ja tuohilippi

Hopeakallioon liittyy paljon muistoja varsinkin Valkoisessa talossa ja kunnan maatilalla asuneiden mielissä. Kalliolla seisonut lato on purettu. Sen paikalle on rakennettu suosittu lintutorni, josta voi ihailla laakson näkymiä ja tarkkailla lintujen touhuja.

Tänä kesänä kunnostettiin Hopeakallion lähde. Ympäristöä raivattiin ryteiköstä, hiekoitettiin, ja pitäjäyhdistyksen miehet rakensivat uuden kannen, jonka päälle – ainakin nyt aluksi siihen – on laitettu Juhani Mielosen tekemä tuohilippi.

Nyt siis voi ryypätä – omalla vastuullaan ilman turhia pelkoja – raikasta vettä ja nousta pirteänä torniin kiikari kainalossa.

Näkymä lähteeltä Räykynvaaralle päin

Näkymä lähteeltä Räykynvaaralle päin

Hopeakalliolla voi kääntää katseensa myös Räykynvaaran suuntaan. Sieltä 1800-luvun lopulla Nils Edvard Arppe poimi apilaa ja alkoi pihansa puutarhassa tuottaa sen siemeniä. Sitten hän laajensi viljelystään peltoon. Muuan Sistonen muutti Värtsilästä Pälkjärvelle ja vei apilansiemeniä pussillisen mukanaan. Hän antoi niitä Matti Kiviselle, ja tämä Helsingin yliopiston tulevan rehtorin isä, alkoi viljellä sitä pellossaan. Vireät pälkjärviset levittivät apilaa maillensa, ja sitten Hankkijan siemenosasto havahtui. Se teki viljelyssopimuksia Pälkjärven isäntien kanssa. Pälkjärven apila levisi ympäri Suomen maan. Kannattaa siis tuijottaa Räkynvaaralle päin. Se ei ole mikä tahansa kukkula. Ja siinä suunnassahan se Pälkjärvikin väärässä kohdassa olevan rajan takana on.

Nyt vain on muistettava, että – ainakin toistaiseksi – Arppen pihasta pitää patikoida Hopeakallolle. Autot kesäteatterin luo parkkiin. Mutta kyllä kannattaa mennä jalan. Siitähän istumisesta puutuneet käpälätkin vertyvät kiipeämiskuntoon.

Kuvat ja teksti: Erkki Lintunen

näkymä valkoiselle talolle

Näkymä lähteeltä Valkoiselle talolle päin.

Hopeakallion lintutorni

Hopeakallion lintutorni

 

7 comments for “Hopeakallio Värtsilän laaksossa

  1. Mitähän teidän maaperä kätkee uumeniinsa, koska paikkojen
    niminä on Hopeakallio ja Miljoonakallio? kyselee tässä
    satunnainen matkailija.

  2. Alkuperäinen tie kiersi Miljoonakallion lännenpuoleista reunaa.
    Sielä on sen kallion lohkareita jäljellä ei sitä vaikka sielä
    olisi aarteita.
    Kallio sai nimensä -49 – 51 tien rakennus vaiheessa.

  3. Oli siellä myös palanukalliokin nykyisen rajanylityspaikan oikealla puolen.Oli meidän leikkipaikka. Piikkilanka-aita kulki
    ylitse keskeltä.Oli muuten hyvät näkymät rajantakaiseen värtsilän pelloille (piiroisen pellot?)Kohokohtana seurata venäläisten partion kulkua ko kalliolla piikkilanka-aidan viertä.

  4. Miljoonakalliossa on ainakin kaoliinia, jota käytetään sanomalehtipaperin valmistuksessa. Sitä tutkittiin 1980-luvulla, mutta saamieni tietojen mukaan kaoliini oli sen verran säteilevää, että siitä olisi saatu itsestään valaisevia sanomalehtiä.

  5. Miljoonkallion nimi perustuu kansan keksintöön: Kun tie oli ensin ohjattu kallion reunan kautta eteenpäin, tuli mieleen louhia kallio auki ja oikaista tie siltä kohtaa. Kun kansa käsitti, että miljoonia markkoja siinä ilmaan lentää, niin siitä nimi Miljoonakallio. Louhinta on maksanut hintansa, vaikka ei olekaan paukuteltu ruuhka-Suomessa.

  6. Erkin selitys miljoonakallion nimestä on jokseenkin oikea. Tiemestari olisi halunnut viedä tien siitä mista se nyt kulkee, mutta se louhinta käsin poraamalla olisi ollut se miljoonan lisäkulunki ja siihen ei ollut silloin varaa. Oli huokeampaa louhia kallion reunasta aloittaen kun jätekiven voi työntää suorran rinnettä alas. Toisekseen kalliorinteen louhiminen oli teknisesti helpompaa kuin se louhintajälki mikä nyt tien kahtapuolta näkyy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *