Ostoksilla Osulassa

ostoksilla osulassa

Osuuskaupan henkilökuntaa.

Jo kauan olen havitellut, että tämä hallussamme oleva vanha valokuva tulisi parrasvaloihin. Monta kertaa olen sen jo kadottanutkin, mutta aina se vain putkahtaa esiin jostain unhoon jääneestä kätköstä.

Kuva lienee 1930-luvulta ja sen takana on käsinkirjoitettu teksti: “Osuuskaupan henkilöt: Leo Partanen, Irma Jansson ja Impi Jeskanen (?)”. Muistiinmerkitsijä ei ole varma Impin sukunimestä. Kuva on todennäköisesti sisäkuva Värtsilän Työväen ja Pienviljelijäin Osuusliikkeestä. Kuva näyttää ateljee-kuvalta, mutta kuvaajaa ei ole mainittu.

Varmaan monen antiikinkeräilijän sormet syyhyäisivät, jos pääsisivät tiskin takana näkyvään astiavalikoimaan käsiksi!

Heti valtakunnan rajan taakse jäivät Kaustajärven kaupat Osuusliike Itä-Karjala ja Osuusliike Yhteishyvä. Ne sijaitsivat muistitiedon mukaan hieman Väliniemestä ja Hovilahdesta kaakkoon ja olivat aivan lähekkkäin.

***

Syyskuisena sunnuntaina olin haastattelemassa erästä yhdeksänkymmentävuotiasta naishenkilöä Pälkjärveläinen -lehteen. Hänellä – kuin myös miehellään – on kytköksiä Pälkjärveen, Värtsilään ja Kaustajärveen. Olisin halunnut kysellä häneltä enemmänkin rajan taakse jääneistä kauppaliikkeistä, mutta juttutuokiomme keskeytyi kun he saivat yllätysvieraita.

Ehdin kuitenkin kuulla pienen tarinan jonka Katri Hiltunen kertoi minulle kun olin laittamassa kenkiä jalkaani.

Katri, s. Timonen, oli ollut pikkutyttönä vierailulla sisarensa luona Kaustajärven Yhteishyvässä, siis siellä rajantakaisessa. Katrin vanhempi sisko oli siellä myymälänhoitajana ja Katri kertoi kuinka tuo kauppa oli pieni mutta nätti ja että siellä oli erittäin ystävällinen henkilökunta. Kun soitin Katrille ja kysyin saanko käyttää hänen nimeään tarinassani, Katri ilahtui ja sanoi että hänen albumissaan saattaisi olla kuvakin Kaustajärven Yhteishyvästä…

Puolisoni kotitalosta oli tultu Osuusliike Yhteishyvään, eli Osulaan, ostoksille ja kun tavaraa kertyi paljon, toimitti Katri viidenkilon Sirkku-laatikon pyöräntarakalla asiakkaan kotiin saakka. Katri oli jännittänyt osaako hän oikeaan osoitteeseen. Hänelle oli neuvottu, että “Menet siitä Kukonkaulan kautta!”

Hän muistaa vieläkin kuinka hyvää kaalisoppaa satunnaiselle “juoksutytölle” talossa tarjottiin. Eikä ihme, sopankeittäjä oli ollut keittäjättärenä Kaustajärven koulullakin ja sitä ennen emännöitsijänä Värtsilän tehtailla.

***

Lienee ollut kevät-talvi vuonna 1944. Siippa oli päässyt tätinsä hevoskyytiin, kauppamatkalle. Katri Hiltusen muistikuvan mukaan Kaustajärven Yhteishyvää ei enää olisi ollut vuonna 1944 vaan se olisi hävinnyt talvisodan aikana. Nyt jää arvoitukseksi oliko kauppareissun kohteena Osuusliike Itä-Karjala vai veikö reitti peräti Värtsilän keskustaan saakka?

Talvitie pojan kotirannasta johti Kaustajärven yli “Valkosenmummon lahteen” ja siitä maantietä myöten työväentalon ohi Värtsilään päin. Pikku-pojalle jäi erittäin miellyttävä muisto tuosta kauppareissusta. Hän sai uudenuutukaisen, elämänsä ensimmäisen ruutuvihkon. Häntä ei häirinnyt edes se, että vihkon kulma oli karrelle palanut. Se taisi olla jännintä koko jutussa!

***

Kaustajärven uusi kauppa, Osuusliike Sisä-Karjala, sijaitsi suunnilleen nykyisen Mökkivaarantien ja hautausmaalle kääntyvän tien puolivälissä, Värtsilästä tullessa vasemmalla. Se paloi salaman sytyttämänä eräänä juhannuksena 1960-luvun alkupuolella. Varmaan monellakin Värtsin lukijalla on muistikuvia tuosta kaupasta ja sen palosta. Minäkin ehdin asioida siellä muutaman kerran. Veneellä soudettiin ensin Varpasalmelle ja siitä käveltiin loppumatka tietä pitkin.

Uutta kaupaa ei Kaustalle enää rakennettu. Jos en väärin muista, ns Postikoppi tökötti vielä joitakin vuosia entisen kaupan pihapiirissä.

Teksti ja kuva: Tellervo

Share

32 comments for “Ostoksilla Osulassa

  1. “Johan rupes Lyyti kirjoittammaan”…

    Tarkoitan, ettei enää tarvitse etsiä suurennuslasia
    tutkiakseen tiskin takana olevia tavaroita.
    Kun kuvan suurentaa klikkaamalla, sieltä saattaapi
    tunnistaa jotain tuttuakin, jopa omasta kaapista
    löytyvää.

  2. Sodan jälkeen ensimmäinen kauppa Kaustajärvellä oli Antti Hämäläisen kamarissa nykyisen Mökkivaaran tien varrella, entisen kaupan jäätyä venäjän puolelle.Hämäläiset hoiti myös postin.

  3. Noita kaupanhyllyllä olevia astioita tekisi mieleni
    hypistellä käsissäni.
    Olen täältä kodistani vienyt kirpparille samantapaisia
    käyttöesineitä, mutta silti sormet syyhyävät noihin
    uusiin esineisiin.

  4. Impi mainitsee Antti Hämäläisen “kauppakamarin”.
    Sehän sijaitsi nykyisellä Mökkivaarantiellä, hieman
    ennen koulun tienhaaraa,järven puolella. Elettiin
    40-50 -lukua.

    Muistan erityisesti kiteeläislähtöisen, Grön -nimisen voimamiehen, joka haki hangessa kahlaten mäen alta, riihessä olevasta
    varastosta, pari 50 kg:n jauhosäkkiä kerrallaan.
    Askeleita säästääksen hän nappasi säkin kumpaankin
    kainaloonsa.

    Kaustan kauppakeskuksessa ehti olla peräkkäin kolme
    eri Palviaista Tuupovaaran suunnalta, palvelemassa
    meitä järven vaikutuspiirissä asuneita.

    Postipalvelut hoituivat talonväen toimesta.

    Jotain raunioita on vieläkin näkyvissä, onko jokin
    aittarakennuskin pystyssä?

  5. Keväällä 1944 ei päästy enää järven yli kulkemaan kouluun,täytyi
    kiertää järven itäpuolelta.Koulupäivän päätyttyä poikkesimme kylän
    kaupassa.Yhdellä kaverilla oli rahaa ja hän osti mehupullon.
    Ne ensimmäiset huikat oli melko tujua ennen kuin saatiin lantinkia.
    Mentiin siihen Petäjälammesta Valkosen lahteen laskevalle purolle
    ja siitä sitä sai.
    Nämä mehukestit loppuivat.
    Syksyllä koulutiemme muuttui järven länsipuolelta kierettäväksi.
    Siitä sitten pitkospuita pitkin Vapasalmen yli.
    Arvaas syksyllä jäiset pitkospuut,ei TVH käynyt hiekottamassa.

  6. Mielenkiintoista! Olisiko kenellä valokuvaa siitä kaupasta, joka sijaitsi Mökkivaarantien ja Kenraalinkylään johtavan tien välissä?

  7. Kesällä 1956 olin pari viikkoa tuuraamassa kauppa-apulaista
    Sisä-Karjalan Kaustajärven myymälässä. Myymälänhoitajan
    kanssa, nimeä en muista, olimme valmiina palvelemaan asiakkaita.
    Asiakasmääristä muistan, että aamupäivällä kävi yksi asiakas,
    mutta iltapäivällä oli sensijaan oli vähän hiljaisempaa. Tähän ehkä
    oli syynä heinäntekoaika ja hienot ilmat.
    Noin vilkasta oli Universumin Helmessä 58 vuotta sitten!!

  8. Minä aloitin urani puotipuksuna Patsolan edistysmielisen Sisä-Karjalan myymälässä iloisen 60-luvun alussa. Isän kuitenkin ostettua mopon Yhteishyvästä välit työnantajaan viilenivät ja jauhojen punnitseminen ja bensan pumppaaminen jäi pariin kuukauteen. Tuli eteen muutto pääkaupunkiseudulle.

    Varmaan jollakin on tallella kuva myös Kaustajärven vanhasta kaupasta nykyisen Mökkivaarantien varrelta. Kaupan kivijalka vielä joitakin vuosia sitten häämötti pusikosta. Sieltä ostettiin koulumatkalla elämän ensilimonaadit 50-luvun alussa.

    Yleisemminkin kuvien kokoaminen (muutkin kuin potretit) olisi hyvä juttu. Saattaahan joku (Erkki?) ryhtyä toimittamaan Kaustajärvi-historiaa.

  9. Siskoni Iida muistelee,että Mujunen Eini olis ollut myymälänhoitaja vuonna 56

  10. Myymälänhoitajana oli HEiskasen Seppo ja hänen jälkeensä
    Mujusen Eini.

  11. Olikos Kaustajärventien varressa, Juvanjoen kylässä olevassa
    Sisä-Karjalan myymälässä ennen palamista Virtanen myyjänä?
    Eini oli hänen vaimonsa nimi. Joku varmaan muistaisi.

  12. Minä muistan hämärästi tuon postikopin siinä tienvarressa.Kesäisin
    kun tultiin Pyykkölään lomalle.

  13. Mukavia, tarinaa täydentäviä kommentteja.
    Oikaiskaa virheitä jos ja kun niitä huomaatte!
    *
    Lapsena leikittiin kauppasta, jokainen olisi
    halunnut olla myyjänä.

    Parin “puotipuksun”
    kommenteista tuli mieleeni sattumus Utran
    Omasta-Avusta, se oli lähikauppamme.

    Eräänä kesänä siellä oli kesäapulaisena nuori
    nainen joka lähetti terveisiä serkkuni sisarelle,
    olivat nääs samalla luokalla lukiossa.

    Tivasimme serkultamme, että mikä sen siskollesi terveisä
    lähettäneen tytön nimi on? Serkku ei millään muistanut,
    mutta arveli, että ei se mikään erikoinen nimi ollut.

    Seuraavalla kauppareissulla kysyimme sitten myyjättären nimeä,
    ja arvatkaas mitä? Tytön sukunimi oli Erikoinen.
    *
    Katri Hiltusen albumia meinaan selailla jos
    sattuu joskus vielä tilaisuus. Hänhän muisteli, että
    hänellä olisi kuva rajan taakse jääneestä Yhteishyvästä.
    Tiedä, mitä muuta mielenkiintoista…

  14. Ensimmäinen kaippareissu tuli tehtyä talvella vuonna 1955 ukkini kanssa Kaustajärven toisellepuolen järveä markettiin, joka sijaitsi Antti Hämäläisen hirsitalon päädyssä. Ja kauppamatka tehtiin tietenkin hevosella, kun ostoksena oli isoja jyväsäkkejä. En oikein muista oliko kauppa “S-vai K-vai E-marketti” en saanut kylteistä selvää,kun en osannut vielä lukea, mutta kauppa oli kuitenkin. Lähdimme paluumatkalle maantietä pitkin lastattuamme kaurasäkit rekeen. Ajettuamme hevosella Kymintalokohdalle, ukkini esitteli minulle entisen elinpaikkannsa, joka sijaitsi siitä Valkoseen päin, jossa hän oli nuoruudessaan asunut.Talo oli siitä jo silloin purettu ja siirretty toiseen paikkaan. Seuraavaksi saavuimme tulevan uuden Sisä-Karjalan kohdalle johon oli paalutettu uuden kaupan paikka. Pitkäaikaisena myymälänhoitajana tulevassa Sisä-Karjalassa toimi Eini Mujunen avioiduttuaan Eini Virtanen. Einillä oli apulaisenaan Värtsilästä nuoria Usko, Reijo, Aune ja Salme ja varmaan muitakin mutta kaikkija en muista.
    Kauppa tuhoitui tulipalossa juhannusviikolla vuonna 1966. Olin Tarvaisen Sepon kanssa tulipalon jälkivartioinnissa seuraavan yön. Tämäm johdosta Kaustajärvellä ei ollut enää kauppaa.

  15. Mujusen Eini ja Virtasen Eini ovat yksi ja sama henkilö. Kaupalle saatiin puhelin ja niitä puhelinlankoja pitkin se salama tuli, joka kaupan poltti. Olin silloin jo lieksan alueella ( Pielisjärvellä ) ja sinne menin töihin 1.8 -65. Olisiko ollut seuraava kesä kun kauppa paloi.

    Se välivaihe kun Kaustajärvellä ei ollut omaa kauppaa jäi mieleeni siitä kun isolla miestenpyörällä kävin kauppa-asiopissa saarivaarassa Santun kaupalla tai Kenraalinkylän osulassa. Se oli pikkupojalle aivan työntäyteinen reissu. Pyörä oli työnnettävä jokaisen ylämäen päälle kun ei jaksanut polkea ostosten kanssa mäkeä ylös.

  16. Miestenpyörällä kävin minäkin viemässä evästä
    siipalle joka odotteli kauppa-autoa tienposkessa
    maitolaiturilla suunnilleen Mellihtan kohilla.
    Kuuma oli kesäpäivä, seitsemänkymmentäluvun alussa.

    Kauppa-auton aikataulua ei kukaan osannut arvailla,
    odotellessa saattoi mennä parikin tuntia kevyesti.
    Jäin kylättelemään siipan enolaan siksi aikaa.
    Kun reilu tuntihinen oli kulunut, enon emäntä laittoi kahvia
    pulloon ja kääräisi villasukan ympärille. Pergamiiniin
    käärittiin vehnästä ja kakkupala ja eikun eväät kassiin ja
    menoksi.

    Talon isäntä lainasi minulle polkupyöränsä ja halusi
    pumpata ilmaa kumeihin, vaikka kieltelin ja sanoin että
    voin itsekin sen tehdä. Huomasin, että homma käy hänelle
    hengen päälle.

    Kassi ohjaustangossa heiluen lasettelin sitten hiekkatietä
    maitolaiturille. Odottavan aika on pitkä ja odottelija
    ilahtui tietenkin saapumisestani. Kauppa-autoa ei näkynyt,
    ei kuulunut….

    Tarinalla on surullinen loppu. Kuulin, että siipan eno
    joutui seuraavana yönä sairaalaan, josta sitten alkoikin hänen
    sairaalakierteensä.

    Lämmöllä häntä muistelen, hän oli yksi niistä
    Kaustan sääkerismiehistä.

  17. Vanhat valokuvat tuovat mieleen muistoja lapsuudesta. Tässäkin
    kaupassa kävin usein lapsena ja Partasen Leo tuli tutuksi tiskin
    takana. Monissa juhlissa näin hänen soittavan kannelta ja esiintyvän Värtsilän teatterissa. Jotunin Miehen kylkiluussa oli
    kohtaus, jossa Leo vihittiin. Kotiin päästyä olin todennut, että nyt sillä Leo-sedälläkin on sitten oma täti. Ei Leolla kuitenkaan
    omaa tätiä tainnut koskaan olla.
    Kiitos Tellervo! Lähettäkääpä hyvät värtsiläiset vanhoja valokuvianne muidenkin iloksi ja ihailtavaksi.

  18. Kotimme ikkunasta oli suora näköyhteys Kaustan osulaan,joka sijaitsi Variksenmäellä, naapureinaan punainen Variksen ja keltainen Leinosen talo.Mäen päällehän venäläiset rakensi näkötornin,joka taisi törröttää siellä aina 90-luvulle saakka.

    Olisiko ollut kesä 1944 kun nähtiin että kaupparakennus oli tulessa ja paloi komeasti kivijalkaan saakka, mahtava näky pikkupojan silmissä. Muistelen että siihen rakennettiin jonkinlainen “parakki-kauppa” tilalle koskapa käydessäni siellä äitini kanssa ihmettelin sitä että siinä ei ollut välikattoa vaan kurkihirsi näkyi ylimpänä.(muistaisiko Rannan-Pena paremmin?)

    Tätini poika Pauli Valkonen kertoi löytäneensä pikkupoikana 50 pennin kolikon ja välittömästi karkinostoon osulaan löi rahan silloisen myymälänhoitajan Tauno Leinosen eteen että kokorahalla karamelliä,no Tauno otti kolikon ja valitsi pitkän-omaisen karamellin puraisi sen kahtia ja antoi puolikkaan Paulille ja toisen suuhunsa ja sillä siisti.

  19. Kertauksen vuoksi luin vielä koko kommenttirivin
    uudelleen. Sieltä huuhtoutuu kullanarvoisia hippuja
    historian “vaskooliin”.

    Mennyt maailma herää ikäänkuin eloon uudelleen.
    Värtsilän pitäjä ja sen kylät saavat uusia ulottuvuuksia,
    kun kertoilette kuulemianne ja muistamianne tarinoita.

  20. Kenraalinkylän Osulan kauppa on myös minun muistissa.Ei tosin kauppan aikana,siinä asui joku mummo.Nyt kaupasta on jäljellä kivijalka.

  21. Pienet lisä tiedot Osuusliike Sisä-Karjalan historiaan.
    Perustettu Värtsilässä 1902 aloitti toimintansa elokuun 19 pnä
    samana vuonna.
    Käytti toiminnassaan nimeä Työväen ja Pienviljelijäin
    Osuusliike R.l. Sodan jälkeen otti sitten Sisä-Karjalan nimen
    käyttöön. Alku taipaleet eivät olleet ruusuilla tansimista
    mutta vähitellen toiminta alkoi saada jalansijaa ja kauppa
    alkoi laajentua 1920 luvun lopussa osuuskunnalla 20 myymälää.
    Toimialue käsitti nyt Värtsilän, Pälkjärven,Tohmajärven,Ruskealan,
    Korpiselän,Tuupovaaran ja Kiteen kunnat.Kaustajärvelle myymälä
    tuli vuosikertomuksen mukaan 1936.Myymäläneuvostoon kuuluivat
    Sinä vuonna: Antti Majoinen,Aug. Hakkarainen ja Väinö Satikainen.
    Liikevaihto oli Kaustajärvellä sinä vuonna:405,582:20 joka oli
    verrattuna moniin isompiin paikkakuntiin ihan hyvä.
    Osuusliike Yhteishyvä perustettiin Värtsilässä 1917 ja Kaustajärvelle se tuli 1939 muuta tietoa liikevaihdoista ym: ei
    minulla ole.
    Sodan jälkeisestä kaupasta on kerrottu on jo tämän jutun alussa
    niin siitä ei sen enempää.

  22. Hei Tellervo! Toitpa komean kuvan katsottavaksi Työväen ja pienviljelijäin Notkon myymälästä. Kuvassa myymälänhoitaja Leo Partanen (esimieheni vuodesta 1942), Irma Jansson – kuoli nuorena – ja mielestäni Saimi Kempas, joka toimi myöhemmin Osuusliikkeen konttorissa. Tunsin hänet hyvin.

    Luulisin, että kuva on otettu 1930-luvun taitteessa. Päättelen tyttöjen asuista. Tuon saman tiskin takana olen itsekin palvellut myöhemmin, kun kaupparakennus siirrettiin Kaurilaan vuonna 1934.

    Vuonna 1936 valmistui Notkolle uusi ajanmukainen myymälärakennus leipomoineen. Se oli tärkeä tuotantolaitos molempien sotien aikana, kun leipää paistettiin melkeinpä ympäri vuorokauden. Leivät pakattiin kuorma-autoihin ja leipälastit matkasivat aina rintamalinjoille asti. Menneenä Juhannuksena olin erään ryhmän kanssa vanhassa Värtsilässä. Kurkkua kuristi, kun näin entisen työpaikkani nykytilan. Näytti olevan autiona. Surullista.

    Työväen ja pienviljelijäin osuusliikkeen nimi vaihtui Osuusliike Sisä-Karjalaksi. Kaustajärven myymälän nimikin oli luonnollisesti Sisä-Karjala ei Itä-Karjala.

  23. Näin ne palaset loksahtaa kohdilleen.
    Täytyypä fiilata alkuperäistä käsikirjoitusta.

  24. Minäkin muistan hyvin tämän Kaustajärven kaupan.
    Mutta löytyisikö keltään kuvia tai muistoja Kenraalinkylän kaupasta. Palviaiset muistan olleen siellä kauppiaana ja heillä oli Marjatta niminen tyttö joka oli samalla luokalla kun minä.

  25. Marjatta H. Kenraalinkylän kauppa toimi vielä ainakin 1966, ehkä vielä 1967. Silloin kaupassa asiakkaita palvelivat Raimo Määttänen ja Aila Immonen. Aila oli Kenraalinkylän tyttöjä. Ihan tarkallen en muista milllä hetkellä kauppa lopetettiin, minkä jälkeen Hurrilta tilatut ostokset toimitettiin Kenraalinkyläänkin.

  26. Aika kauanhan se kauppa on siellä Kenraalinkylässä vielä toiminut. Me muutettiin Sääperin rannalle 1962 sen jälkeen tuli vähemmän käytyä siellä päin. Ailan muistan hyvinkin naapurin tyttöjä. Kiitoksia seppoilmarille tiedoista!

  27. Kenraalinkylän kaupan paikalla sijaitsi aiemmin kuorma-autoilija
    Oskari Välilän asunto ja autotalli.Välilän siirryttyä pois paikka-
    kunnalta rakennys jäi tyhjäksi.En tiedä kuka sen sitten omisti?
    Siinä rakennuksessa oli -50 luvun taitteessa Sisä-Karjalan kevätjuhlat
    jäsenille ja kaikille ei jäsenillekin,tuli muuten oltua.
    Tarkka vuosi luku ole levyllä.
    Pidettiin sielä häitäkin,olin tietenkin sielläkin kavereiden kanssa,
    sulhanen oli Martti joku voi tunnistaa kuka hän oli.

    SISÄ-KARJALAN kauppa perusttiin jälkeenpäin.

  28. Oletko Marjatta Hyvärinen saanut tietoa kaipaamastasi koulukaverista? Hänen serkkunsa kertoi Marjatan olevan nykyisin Sorsa ja asuvan Reijolassa.

  29. Tuula-Riitta Kärkkäiselle. En ole saanut tietoa tästä Palviaisen Marjatasta. Mutta tiedän kyllä sen nimisen henkilön,kun Marjatta Sorsa, mutta hän ei ole sama. Voisko olla sitten toinen samanniminen?

  30. Ainakin serkkunsa, joka on ollut myös kaupassa lomittamassa -60-luvulla,- kertoi näin.

  31. Jos tämän kertomasi henkilön tyttönimi on Palviainen,kyllä hän silloin on koulukaverini.Voisitko kertoa serkun välityksellä terveisiä Variksen Marjatalta.

  32. Mujusen Eini oli äitini Helvin sisko. Muistan hämärästi kun eini ja Erkki olivat Kutsun kylällä kauppiaina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *