Vaihdan ykköskanavaan.
Mietelausetta luetaan.
Sujuvasti soljuu sanat
taitajan runoksi muodostamat.`
Kuulin säkeen, kuulin kaks,
tullut en hullua hurskaammaks.
Pitääkö taidetta ymmärtää,
vai hemmettiinkö koko pää?
Onko nyt koe kuulijalle,
testikö taiteen tarvitsijalle?
Miksi ei säteile mulla polla?
Sisältä täytyy sen varmasti olla
— täysi nolla.
Modernin ystävä!!!
Aurinko se tänään pistaa,
saa taas kevät ilmaa haistaa.
Voi kuunnella lintujen iloista laulua,
ei tarvitse tuijottaa läppärin tylsää taulua.
Linnut iloisena maassa hyppii,
kun pesätarvikkeita sieltä nyppii.
Pian saa viettää Pääsiäisen juhlaa,
enempää en mustetta tähän tuhlaa.
Kyllä aurinko paistaa ,vaikka vaikka tuossa pistaa!
Ihania hyvän mielen runoja. Aurinkoista ja ilon täyttämää pääsiäistä kaikille!
Olen aika usein ymmärtämätön ja sekös harmittaa.
MirjaSisko
Hyvin tuttu tunne. Seuraan mielelläni netistä suomalaisten taiteilijoiden tuotantoa, ja en voi olla ihmettelemättä sen
tasoa. Rätkitään väriä kankaalle ja yritetään keksiä hieno,
mieluummin vieraskielinen nimi ”teokselle”. Suurinta luovuutta
osoittaa usein se nimen keksiminen. Taidan olla liian aikaisin
syntynyt ymmärtääkseni ja nauttiakseni nykytaiteesta. Väittävät,
että ihmisten taidekäsitys laahaa sata vuotta ajastaan jäljessä.
Siitä se taitaa johtua meikäläisenkin taiteen tuntemus. On muuten
joitakin modernisteja,joiden töissä on se selittämätön ”joku”,
joka saa pitämään heidän teoksistaan. Suomessa on paljon hyviä
naivisteja, joiden töitä on parhaillaan virolaisten ihailtavana.
Kirjallisuus, teatteritaide ja musiikki ovat usein niin absurdia,
että tahtoo mennä yli hilseen.
Oonkin tässä ihmetellyt
tosissaankin tuumaellut,
Missä viipyy kevätrunot
hengentuotteet kuhnailevat
Antaa tulla tuottehia
kieroja tai suorempia
Vaikka lonkan kolotusta
tahi mämmin turvotusta
Kunhan syömmestä sanelet
päällimmäiset painamasta
huolet taikka ilon aiheet
aatokset omaperäiset.
Voi voi kun Kalevilla ei ole muuta kuin variksen kevätruno ja se oli kraak, kraak.
Kalevi, se on aika hyvä ja ajankohtain
Tykkään kuunnella YLE n paikallisradiota. Kelloradio aukeaa aamulla itsekseen. Siellä soitetaan ainakin aamusta uusia levyjä. Se on kyllä minulle aikamoinen rangaistus. Onneksi saatan nukahtaa taas pian. Ellen, niin sitten on suljettava radio. Minusta kun monissa uusissa kappaleissa ei ole päätä eikä häntää. Sanat on tehty tyhjästä ja sitten yritetty ympätä päälle melodia. Levyts ei liene vaikeaa nykyisin.
Kaikella kunnioituksella uuden musiikin tekijöitä kohtaan; ensialkuun minä en vain pidä niistä. Sitten kun olen voittanut hylkimisreaktion ja yritän todella kuunnella, mitä tekijä on mahtanut tarkoittaa, niin saatan löytää sen ”jonkun” ja opin pitämään siitä. Olen varmaan liian aikaisin syntynyt, kuten Martti aikaisemmin ilmaisi.
Tällaista uutta taidetta ei varmaan kannattaisikaan kuunnella tai katsella aamuäreänä vaan aivan ”selvin päin” ja ennakkoluulottomalla mielellä, syntymävuotemme unohtaen
värtsin Kukka
Kun poimin keväisen kukkasen,
sitä katsoen muistelen;
Et täällä viihtynyt ollenkaan,
vaan lähdit kauaksi maailmaan.
On synnyinseutuni tämä mun,
ja tähän maahan mä rakastun.
Jos täältä pois mä lähtisin,
niin sineen järvien kaipaisin.
Nyt ovat muistoja nuo hetket,
Jänisjoenkin kalaretket.
Jos vielä soutamaan sinut saan,
en muita airoihin ottaiskaan.
Jos sinä kukkani muistat mun,
tahdon luokseni rakastetun,
ja sinut näkisin vierelläin,
niin kuin silloin mun ystäväin.
Muistan soutelut Kukkolammen,
sekä haaveilutkin luona tammen.
Ja sitten palaamme muistoihin,
kun saavut sä luokseni takaisin.
Värtsin kukkaani nyt muistelen,
tiedät kuinka sua kaipailen,
En saanut tänne sua juurtumaan,
Sääperin rannalle kasvamaan.
Kun nuoruus toiveet ei täyttynyt,
niin muistan kaihoten sua nyt.
Jos vielä kerran sinut saan,
Jänisjoelle kanssani soutamaan.
Ei ikuinen kesäkään olla vois,
sinut syystuulet vei taas pois.
Nyt kuljen raitilla mietteissäin,
kun Värtsin kukkaani ilman jäin.
(c)Martti
Hyvää Pääsiäistä!
Rivakka tuuli tuulettaa mattoja telineellä.
Olen kuin oman ajanlaskuni alussa,
ryömin lattialla pölyhiukkasten perässä.
Mämmiä- mieliteko arpoo maidon ja kermavaahdon välillä-
entten, tentten…
Narsissit ja pääsiäismunat vielä kaupassa.
**************
Naisia ruuhkavuosissaan ja enkeliuskossaan,
heilläkin ristinsä
täysinäisissä parkkihalleissa.
Jalkojen pitää pysyä maassa,
lakataan kynnet Katri- Helenan raitille mennessä.
Mennään Kirkkotielle ja saadaan siivet,
jos askel horjuu maan korvessa, taivaan tiellä.
Enkeleitä, siellä he ovat ja heihin voi luottaa.
Maija- Liisa
Vai on sillä Martillä ”salarakas” Värtsissä. Runosta päätellen. Otappa tämä runo opiksesi.
Miks viisautta vanhoilla
vaan on
ja järkeä.
Kun nuorille se sentään ois
niin tuiki tärkeä.
Miks vanhuus vaan on järkeä
ja nuoruus hullu on.
Oh vähän järki hyödyttää
kun vanhaks tuullut on.
Hyvää Pääsiäistä.
Hyviä runoja. Ihan iskelmäksikin sopivia.
Kirjoitus ei nyt luista
mielessä olevia ei muista.
Onnistu ei nyt mikään
vetoan korkeaan ikään.
Aamulla varmaan natsaa
kaurapuuro täyttää vatsaa.
Saa siitä sitten merkin
kynän luistokin on herkin.
Voi lähteä vaikka lenkille
istua vaikka puiston penkille.
Lintujen laulua kuunnellessa
sanojen järjestystä muunnellessa.
P.P.
Lähen kaurapuuron syöntiin- MirjaSisko
Markus-setä aikoinaan höykytti meitä kaurapuuroa syömään. Unohti vain mainita, että pitää samalla nauttia maitoa, niin ei olisi noussut kynsiin valkoisia pilkkuja.
Vanhan loru.
Kyllä naivistien kuvat ovat aika kivoja – pidän niistä.
Pusan Mirja
Taide välittää tunnetta. Jonkun yksityisen runokoelman sisältö
aukeaa kuvaston välittämien tunteiden avulla. Sama se on maalauksissa. Ei sitä tarvitse kaikkea niin tarkkaan ymmärtää.
Kansalaisia
Mitä väliä sillä on,
minkä maan kansalainen olet.
Enempää kun nimelläkään.
Luodessaan Luoja antoi
meille, koko mailman
ja nimeksemme ihminen.
miksi korostaisin ulkonäköäni,
koska olen Jumalankuva.
Kaikki, olemme hänestä lähtöisin.
Lisääntykää ja täyttäkää maa.
Ei lupa ollut
tappaa toisiaan.
Yksinäisyys
Kuin väsyneet askeleet,
on yksinäisyys.
Kärpäsen lentokin, kuin
helikopterin,
yksinäisen hiljaisuudessa.
Jätän kärpäsen seurakseni.
Se lentää kädelleni,
sekin on yksin.
Ei se pelkää,
ei kaveri tapa kaveriaan.
kaksi yksinäistä.
Kärpänen ja mina.
Miksi juuri me, tapasimme
toisemme, tänä yksinäisenä
hetkenä.
Mikä tarkoitus meillä on,
tässä maailmassa?
.. ja miksi heikko ei voisi olla toisen heikon turva.. ?
Tähän tapaan pohdiskelee Maaria Leinonen kirjassaan Turvassa toistemme lähellä.
On kylmä
patterit eivät lämmitä
ja villasukkien lämpö
ei yllä sydämeen
Junnu Vainiokin pohdiskeli syvällisiä laulussaan ”Apteekin ovikello”
.. miksi kirkko on kiinni yöllä ja on apteekki auki vaan..
eihän sielun lääkitykseen sieltä apua saada voi
Apteekin ovikello:
https://www.youtube.com/watch?v=BiupwTUCcnQ