Moderni runo

Vaihdan ykköskanavaan.
Mietelausetta luetaan.

Sujuvasti soljuu sanat
taitajan runoksi muodostamat.`

Kuulin säkeen, kuulin kaks,
tullut en hullua hurskaammaks.

Pitääkö taidetta ymmärtää,
vai hemmettiinkö koko pää?

Onko nyt koe kuulijalle,
testikö taiteen tarvitsijalle?

Miksi ei säteile mulla polla?
Sisältä täytyy sen varmasti olla
— täysi nolla.

22 comments for “Moderni runo

  1. Modernin ystävä!!!

    Aurinko se tänään pistaa,
    saa taas kevät ilmaa haistaa.

    Voi kuunnella lintujen iloista laulua,
    ei tarvitse tuijottaa läppärin tylsää taulua.

    Linnut iloisena maassa hyppii,
    kun pesätarvikkeita sieltä nyppii.

    Pian saa viettää Pääsiäisen juhlaa,
    enempää en mustetta tähän tuhlaa.

  2. Kyllä aurinko paistaa ,vaikka vaikka tuossa pistaa!

  3. Ihania hyvän mielen runoja. Aurinkoista ja ilon täyttämää pääsiäistä kaikille!

  4. Olen aika usein ymmärtämätön ja sekös harmittaa.
    MirjaSisko

  5. Hyvin tuttu tunne. Seuraan mielelläni netistä suomalaisten taiteilijoiden tuotantoa, ja en voi olla ihmettelemättä sen
    tasoa. Rätkitään väriä kankaalle ja yritetään keksiä hieno,
    mieluummin vieraskielinen nimi ”teokselle”. Suurinta luovuutta
    osoittaa usein se nimen keksiminen. Taidan olla liian aikaisin
    syntynyt ymmärtääkseni ja nauttiakseni nykytaiteesta. Väittävät,
    että ihmisten taidekäsitys laahaa sata vuotta ajastaan jäljessä.
    Siitä se taitaa johtua meikäläisenkin taiteen tuntemus. On muuten
    joitakin modernisteja,joiden töissä on se selittämätön ”joku”,
    joka saa pitämään heidän teoksistaan. Suomessa on paljon hyviä
    naivisteja, joiden töitä on parhaillaan virolaisten ihailtavana.
    Kirjallisuus, teatteritaide ja musiikki ovat usein niin absurdia,
    että tahtoo mennä yli hilseen.

  6. Oonkin tässä ihmetellyt
    tosissaankin tuumaellut,
    Missä viipyy kevätrunot
    hengentuotteet kuhnailevat

    Antaa tulla tuottehia
    kieroja tai suorempia
    Vaikka lonkan kolotusta
    tahi mämmin turvotusta

    Kunhan syömmestä sanelet
    päällimmäiset painamasta
    huolet taikka ilon aiheet
    aatokset omaperäiset.

  7. Voi voi kun Kalevilla ei ole muuta kuin variksen kevätruno ja se oli kraak, kraak.

  8. Kalevi, se on aika hyvä ja ajankohtain
    Tykkään kuunnella YLE n paikallisradiota. Kelloradio aukeaa aamulla itsekseen. Siellä soitetaan ainakin aamusta uusia levyjä. Se on kyllä minulle aikamoinen rangaistus. Onneksi saatan nukahtaa taas pian. Ellen, niin sitten on suljettava radio. Minusta kun monissa uusissa kappaleissa ei ole päätä eikä häntää. Sanat on tehty tyhjästä ja sitten yritetty ympätä päälle melodia. Levyts ei liene vaikeaa nykyisin.

    Kaikella kunnioituksella uuden musiikin tekijöitä kohtaan; ensialkuun minä en vain pidä niistä. Sitten kun olen voittanut hylkimisreaktion ja yritän todella kuunnella, mitä tekijä on mahtanut tarkoittaa, niin saatan löytää sen ”jonkun” ja opin pitämään siitä. Olen varmaan liian aikaisin syntynyt, kuten Martti aikaisemmin ilmaisi.

    Tällaista uutta taidetta ei varmaan kannattaisikaan kuunnella tai katsella aamuäreänä vaan aivan ”selvin päin” ja ennakkoluulottomalla mielellä, syntymävuotemme unohtaen

  9. värtsin Kukka

    Kun poimin keväisen kukkasen,
    sitä katsoen muistelen;
    Et täällä viihtynyt ollenkaan,
    vaan lähdit kauaksi maailmaan.

    On synnyinseutuni tämä mun,
    ja tähän maahan mä rakastun.
    Jos täältä pois mä lähtisin,
    niin sineen järvien kaipaisin.

    Nyt ovat muistoja nuo hetket,
    Jänisjoenkin kalaretket.
    Jos vielä soutamaan sinut saan,
    en muita airoihin ottaiskaan.

    Jos sinä kukkani muistat mun,
    tahdon luokseni rakastetun,
    ja sinut näkisin vierelläin,
    niin kuin silloin mun ystäväin.

    Muistan soutelut Kukkolammen,
    sekä haaveilutkin luona tammen.
    Ja sitten palaamme muistoihin,
    kun saavut sä luokseni takaisin.

    Värtsin kukkaani nyt muistelen,
    tiedät kuinka sua kaipailen,
    En saanut tänne sua juurtumaan,
    Sääperin rannalle kasvamaan.

    Kun nuoruus toiveet ei täyttynyt,
    niin muistan kaihoten sua nyt.
    Jos vielä kerran sinut saan,
    Jänisjoelle kanssani soutamaan.

    Ei ikuinen kesäkään olla vois,
    sinut syystuulet vei taas pois.
    Nyt kuljen raitilla mietteissäin,
    kun Värtsin kukkaani ilman jäin.

    (c)Martti

  10. Hyvää Pääsiäistä!

    Rivakka tuuli tuulettaa mattoja telineellä.
    Olen kuin oman ajanlaskuni alussa,
    ryömin lattialla pölyhiukkasten perässä.
    Mämmiä- mieliteko arpoo maidon ja kermavaahdon välillä-
    entten, tentten…

    Narsissit ja pääsiäismunat vielä kaupassa.

    **************

    Naisia ruuhkavuosissaan ja enkeliuskossaan,
    heilläkin ristinsä
    täysinäisissä parkkihalleissa.

    Jalkojen pitää pysyä maassa,
    lakataan kynnet Katri- Helenan raitille mennessä.

    Mennään Kirkkotielle ja saadaan siivet,
    jos askel horjuu maan korvessa, taivaan tiellä.

    Enkeleitä, siellä he ovat ja heihin voi luottaa.

    Maija- Liisa

  11. Vai on sillä Martillä ”salarakas” Värtsissä. Runosta päätellen. Otappa tämä runo opiksesi.

    Miks viisautta vanhoilla
    vaan on
    ja järkeä.
    Kun nuorille se sentään ois
    niin tuiki tärkeä.
    Miks vanhuus vaan on järkeä
    ja nuoruus hullu on.
    Oh vähän järki hyödyttää
    kun vanhaks tuullut on.

    Hyvää Pääsiäistä.

  12. Hyviä runoja. Ihan iskelmäksikin sopivia.

  13. Kirjoitus ei nyt luista
    mielessä olevia ei muista.
    Onnistu ei nyt mikään
    vetoan korkeaan ikään.

    Aamulla varmaan natsaa
    kaurapuuro täyttää vatsaa.
    Saa siitä sitten merkin
    kynän luistokin on herkin.

    Voi lähteä vaikka lenkille
    istua vaikka puiston penkille.
    Lintujen laulua kuunnellessa
    sanojen järjestystä muunnellessa.

    P.P.

  14. Lähen kaurapuuron syöntiin- MirjaSisko

  15. Markus-setä aikoinaan höykytti meitä kaurapuuroa syömään. Unohti vain mainita, että pitää samalla nauttia maitoa, niin ei olisi noussut kynsiin valkoisia pilkkuja.

    Vanhan loru.

  16. Kyllä naivistien kuvat ovat aika kivoja – pidän niistä.
    Pusan Mirja

  17. Taide välittää tunnetta. Jonkun yksityisen runokoelman sisältö
    aukeaa kuvaston välittämien tunteiden avulla. Sama se on maalauksissa. Ei sitä tarvitse kaikkea niin tarkkaan ymmärtää.

  18. Kansalaisia

    Mitä väliä sillä on,
    minkä maan kansalainen olet.
    Enempää kun nimelläkään.
    Luodessaan Luoja antoi
    meille, koko mailman
    ja nimeksemme ihminen.

    miksi korostaisin ulkonäköäni,
    koska olen Jumalankuva.
    Kaikki, olemme hänestä lähtöisin.

    Lisääntykää ja täyttäkää maa.
    Ei lupa ollut
    tappaa toisiaan.

  19. Yksinäisyys

    Kuin väsyneet askeleet,
    on yksinäisyys.
    Kärpäsen lentokin, kuin
    helikopterin,
    yksinäisen hiljaisuudessa.
    Jätän kärpäsen seurakseni.
    Se lentää kädelleni,
    sekin on yksin.
    Ei se pelkää,
    ei kaveri tapa kaveriaan.
    kaksi yksinäistä.
    Kärpänen ja mina.
    Miksi juuri me, tapasimme
    toisemme, tänä yksinäisenä
    hetkenä.
    Mikä tarkoitus meillä on,
    tässä maailmassa?

  20. .. ja miksi heikko ei voisi olla toisen heikon turva.. ?
    Tähän tapaan pohdiskelee Maaria Leinonen kirjassaan Turvassa toistemme lähellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *