VÄRTSILÄN KOULULAISTEN KUULUMISIA
Pentti Rasinkankaan konsertissa
Parisen viikkoa sitten pääsivät Värtsilän koulun oppilaat muiden Tohmajärven alakoululaisten ja pienryhmäläisten kanssa Pentti Rasinkankaan ja Ohilyönti orkesterin konserttiin. Konsertti pidettiin Tohmajärven liikuntahallilla. Kaikenkertova netti kertoi solistista ja orkesterista seuraavaa: Pentti Rasinkangas, laulu, kitara, mandola; Petteri Pitkänen, haitari, koskettimet; Tommi Lievemaa, kitara, laulu; Sami Varvikko, basso.
Pentti Rasinkangas ja Ohilyönti
Jyväskyläläinen Pentti Rasinkangas ja Ohilyönti tekee omaa uutta lastenmusiikkia tai oikeastaan koko perheen musiikkia, sillä sävellykset, sanoitukset, sovitukset ja esittäminen pyritään tekemään monitasoisiksi, niistä pitäisi löytyä jotain kaiken ikäisille. Pentti Rasinkankaan tekemät laulut ovat hauskoja ja reippaita, mutta sisältävät myös vakavampia aiheita. Musiikissa näkyy vivahteita eri maiden kansanmusiikista, vanhemmasta rytmimusiikista ja etnomusiikista. Laulut ovat saaneet monenlaista tunnustusta, mm. kahtena vuonna Paras uusi lastenlaulu -tittelin. Vuonna 2005 Salon Lastenlaulufestivaali nimesi Pentti Rasinkankaan Vuoden säveltäjäksi. Lisätietoja täältä.
Lähes tunnin konsertissa kuulimme monia mukaansa tempaavia esityksiä, joiden mukana yleisökin pääsi laulamaan tai taputtamaan. Yksi vapaaehtoinen oppilas yleisön joukosta pääsi laulamaan valitsemansa kappaleen orkesterin solistina. Rasinkankaan mukaan jokaisessa konsertissa piti olla huippuhetki ja tässä konsertissa se oli kuulemma tämä koululaisen esiintyminen. Suuret suosionosoitukset saivat sekä tämä tohmajärveläinen oppilas että Pentti Rasinkangas ja Ohilyönti.
Liikuntahallilla
Värtsilän koululaiset ovat päässeet kaksi kertaa Tohmajärven liikuntahallille liikkumaan isossa salissa. Liikunta-asioissa koulumme on saanut asiantuntevaa ohjausta Sanna Toumilta, joka oli liikuntahallillakin antamassa liikunnallisia ohjeita. Alkulämmittelynä oppilaat pelasivat Kahden tulen välissä – peliä, joka oli vaikeampaa isolla kentällä kuin omassa pienessä salissa. Seuraavaksi saimme koko ison salin käyttöön ja tilaa oli kunnon perinteiselle juoksuviestille. Kylläpä siinä mentiin melkoista vauhtia, kun jokainen viestinviejä pyrki suoriutumaan osuudestaan mahdollisimman nopeasti. Juoksuviesti uusittiin kolme kertaa ja omiin juoksusuorituksiin tunnuttiin olevan tyytyväisiä, vaikka oma joukkue ei aina voittanutkaan. Viestin jälkeen oppilaat jakautuivat kolmeen ryhmään, joissa pelattiin sählyä, jalkapalloa ja koripalloa. Kaikki kolme oppilasryhmää pääsivät vuorollaan pelaamaan näitä kolmea joukkuepeliä.
3-4 luokkalaisten jalkapalloa
Juoksuviestin vaihto.
Hiihtämässä
Aikaisempina talvina hiihtämistä ei ole kannattanut erikseen mainita; sehän on Värtsilän koululla onnistunut siinä koulun viereisellä pellolla. Sukset vain on sujautettu jalkaan ja siirrytty Värtsiläntien yli rajavyöhykkeelle hiihtämään. Kuinkahan monen koulun oppilaat ovat päässeet liikuntatunnilla rajavyöhykkeelle hiihtämään?
Hiihtämässä liikuntahallin latusilla.
Tämä kuluva, säiltään erikoinen talvi muutti koulunkin hiihtosuunnitelmia. Pellolle ei ole voitu tehdä latua. Jokainen arvaa syyn. Niinpä oppilaat ovat päässeet hiihtämään Tohmajärvelle Liikuntahallin latusille. Siellä on mahdollisuus opetella hiihdontekniikkaa sekä tasamaalla että pienissä mäennyppylöissä. Pidemmällä latusella pääsee sitten hiihtämään vähän vauhdikkaammin. Tiistaina pääsivät koulun oppilaat suksille toisen kerran tänä talvena. Sää ei vain meitä oikein suosinut. Nollan seutuvilla oleva lämpötila sekä yöllä satanut ja vielä aamupäivällä jatkunut lumi/räntäsade tekivät kelin hankalaksi. Kenellä takersi suksenpohjiin lunta ja ”hermot” meinasivat mennä luistamattomien suksien kanssa ja toisella taas puhti loppui raskaassa hiihtokelissä. Lohduttauduttiin sillä, etteivät ne sukset aina toimi parhaalla tavalla suuremmissakaan hiihtotapahtumissa, vaikkapa Sotshissa. Kaikki suksilla varustautuneet kuitenkin hiihtivät urheasti, ainakin jonkin verran. Ehtivätpä nopeimmat hiihtämään useitakin kertoja pidemmän lenkin. Sitten taas pakkauduttiin linja-autoon ja lähdettiin koululle ruokailemaan. Tunnetusti ruoka maistuu herkulliselle ulkoilun jälkeen ja tiistaina ruokalistalla ollut pyttipannukin oli tavallista parempaa!
Teksti ja kuvat: Vuokko Väänänen
Luettu on – kiitti MirjaSisko
Kiitos Vuokko.Näissä sinun Värtsilän koulua koskevissa jutuissa on imua.Oman latauksensa, näihin mielenkiintoisiin juttuihisi ,tapauksessani antaa tietysti se että sain käydä muutaman luokan kyseistä koulua.
Meillä oli koulun ensimmäinen hiihtolatu joelle päin.Koululta hiihdettiin vanhan maamiesseuran talon ohi ja Kososen kohdalta penkalta alas ja jään yli joen toiselle penkalle.Sieltä Varosille ja takaisin joelle.Loppunousussa joelta takaisin koululle jyvät eroteltiin akanoista.
Viimeisenä kouluvuotenani Värtsilän koulussa ,vuosi oli kai 1965,
latu siirettiin tien toiselle puolelle Vuokon kuvaamaan paikkaan.
Latu kulki Näverin paikalle saakka.Miten on nykyisin,kuinka lähelle rajaa voi mennä?
Kiitos, Vuokko, harmaahapsista virkistäneestä kertomuksesta ja elävistä kuvista! Joren tieto entisistä laduista on taas koulun perinnetietoa.
Itse kävin koulua siinä, mikä sittemmin palveli kirjastona ja on nyt komeasti remontoitu yksityisasunto. Meidän latumme kiipesi Räykyn vaaralle (se oli silloin Räykky!)ja sitten alas toisesta päästä. Emme hiihtäneet vain kilpailuissa, vaan usein välitunnillakin. Silloinhan koulumatkat olivat monille lyhyitä, ja ne kuljettiin talvisin suksilla. Mutta kyllä monta hiihteli – ja käveli – Niiralan radan takaakin, siis noin 5-6:n km:n päästä.
Uudenkylän ja Patsolan koulujen väliset hiihtokilpailut olivat jännittäviä. Useimmiten Patsola oli niskan päällä. Mutta muistelen, että ainakin yhtenä talvena me uusikyläläiset päihitimme Patsolan. Jotenkin on jäänyt sellaisesta hyvän olon tunne, mikä riittänee todistamaan muistitietoni oikeaksi.
Muuten asiasta sen viereen. Klikatkaapa Lemin kirjava. Sieltä löydätte ennakkotietoa paikkakunnan perinteisestä lasten hiihtokilpailusta, Papin hiidoista. Sain lähes kymmenen vuotta nauttia niistä. Ja sitä mallia yritimme jäljentää Värtsilän seurakunnan lapsityössä nimellä Pupusompa. Nimi tuli Jänisjoesta eli Pupujoesta. Muutaman vuoden ajan kilpailu toimi hyvin. Mutta nyt ei ole latua tehty, eikä tarvitsekaan, kun on niin mainio koulu meillä.
Aamulla kuulimme radiosta aamuhartauden, joka tuli Sotshista. Sen voi kuulla yle.fi -taltiointina.
Luistavia kyytejä kaikille, jotka vielä suksille kykenevät kömpimään!
Vuosi-46 vai oliko -47 Kustajärven koululta oli edustus Värtsilän
koulujen hiihtokilpailuihin.
Arvo,minä ja veljeni Erkki kuuluimme edustusjoukkueeseen.
Silloin oli liikenneyhdeydet heikot,jouduimme edellisenä päivän
lähtemään lähemmäksi kilpailu paikkaa,romanttinen metsän halkihiihto.
Majoitus oli Juntusen tyttöjen mökissä,mukavuuksista ei voinut
valittaa vaikka ei luksusta oleetkaan.
Aamulla sitten tankkaus mitä sieltä repun pohjalta löytyi ja sitten
lähtö kilpailu paikalle joka Patsolan koulu.
Valmentajien ja huollon puutteen vuoksi tulokset jäivät heikoiksi,
suksien pohjakuviotkin oli päin prinkkalaa.
Sitten vain polku metsän halki ja kotiin.
Ei se voitto ole pääasia,mutta hyvä kilpailu!!!