Pakkasruokaa

pakkasruokaa1

Ihmettelin eräänä päivänä kotikämpille tullessani mikä kumma on tiputellut vanhasta pihakuusesta paljon viimekesän vuosikasvustoja, niitä oli satamäärin ilmaantunut kuusen ympärille, parin tunnin aikana. Huomasin että se urakoitsia olikin siellä töissä kun havunpätkiä tippui maahan, melkein säännöllisesti pienen ajan välein. Kuusessa on myös käpyjä, mutta ei orava niitä syönyt. Ne kävynsiemenet saattavat olla hankalia nakertaa kun on kova pakkanen. Märkä käpy jäätyy varmaan aika kovaksi. Orava on varmaankin huomannut jotta silmunkohta on pehmosta ja ehkä maukastakin pakkasruokaa. Oon joskus itekin imeskellyt kuusenhavua,joskus ehkä pieni vivahde sokerin (imelän) makua, mutta enemmän se pihkalle maistuu. Pakkaset ne varmaan oravallekin ovat ikäviä aikoja jos ei ole kunnollista kuivaa suojapesää. Meidänkin kotoa on jo suuremat havupuumetsät siirtyneet satojen metrien päähän, oravatkin käyvät harvemmin pihassa.

pakkasruokaa2

Iloista kevättalven odotusta kaikille !

tv: Kalle M. Väänänen
Luutalahti

Share

3 comments for “Pakkasruokaa

  1. Maija- Liisa
    7.2.2014 at 15:18

    meillä oravat syövät lintulaudalla aamuisin, jolloin
    niitä on siinä 2- 4 kappaletta. Eivät viitsi urakoida
    pihakuusien kimpussa, kun tarjottimelta saa helpommalla
    vatsansa täytettyä.

    Kuusenkerkkäsiirappi on myös lääkkeenä käytetty aine,
    sitä taitaa olla jopa syöpälääkkeissä. Samoin pihka
    on hyvä vaikeasti parannettaville haavoille.

  2. alpoaatos
    7.2.2014 at 15:37

    Luontoradion orava-ohjelassa muutama viikko sitten oli puhetta tästä ilmiöstä. Sanoivat, että luonnosta saatava ykkösherkku oravalle on kuusen siemenet. Jos niitä ei ole, niin sitten nämä oksat kelpaa. Tarkastapa Kalle onko niistä syöty ne oksapään silmut? Sanoivat, että se ei syö niitä, vaan jonkun pätkän siitä katkaisukohdasta.

  3. Jussi Raerinne
    7.2.2014 at 23:24

    Pihkallehan kerkät nyt kaiketi maistuvat, mutta keväällinen pehmeä vuosikasvain on ihan kelvollista pureskeltavaa ihmissuussakin; maku on verrattavissa suunnilleen ketunleipään eli käenkaaliin tai suolaheinään. Voipi syödä sellaisenaan tai vaikkapa keittääkin; menettelee mausteena ja ravinnonlisänä.
    Itsekin söin mainittua “herkkua” ekan kerran vasta muutama vuosi sitten erään sissin opastamana.
    Heti kun neulanen kovenee, se maistuu jo pihkalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *