Talven säistä on tavan mukaan riittänyt puhetta mediassa ja siellä missä kaksi tahi kolme ihmistä kohtaa. Useimmat toivovat ja odottavat jotain muuta kuin mitä on tarjolla. Tyytyminen on kuitenkin siihen ”mitä ylhäältä annetaan.”
Tällaiselle ikääntyvälle ihmiselle lämmin ja lumeton talvi on ollut suuri siunaus. Ei ole tarvinnut pelätä liukastumista eikä palella. Ja mikä parasta, pyöräilykausi on jatkunut tähän päivään (11.1.2014) saakka. En ole koskaan aikaisemmin pyöräillyt joulukuussa, puhumattakaan tammikuusta. Aina ennen ko. kuukausina on ollut joko liian kylmää tai liukasta ja onpa joinakin talvina pysyvä lumikin tullut jo marraskuussa.
Torstaina, tammikuun yhdeksäntenä, oli vaikea uskoa, että eletään tammikuuta. Sää oli tyyni ja lempeä, lämpömittari näytti +5. Aurinkokin näyttäytyi aamupäivällä. Oli riemullista viilettää pyörällä pitkin Itä-Helsingin rantoja. Tuntui ihan siltä kuin olisi huhtikuu. Tunnetta vahvistivat kukkahavainnot naapuritalon seinustalla.
Pikkutalvio
Pihatähtimö
Ensimmäiseksi silmäni osui suloisen siniseen pikkutalvion kukkaan. Se kukkii tavallisesti touko-kesäkuussa. Lähempi tarkastelu osoitti, että kukkia oli kolme. Vuohenjuuren lehdet olivat kahden euron kokoiset ja pihatähtimö eli vesiheinä rehotti valtoimenaan ja oli jo avannut osan nupuistaan. Leikatun keijuangervopensaan juuressa suuret lehtisilmut olivat avautumaisillaan ja tulppaanitkin olivat jo muutaman sentin mittaisia. Hämmästyttävin oli neilikkapensas, jossa oli toistakymmentä nuppua, kaksi niistä oli jo avautumaisillaan.
Viime yönä lämpötila laski pakkasen puolelle ja kukat paleltuivat. Lauantai-illan pimennyttyä maa sai ohuen lumivaipan. Nähtäväksi jää millaisena talvi jatkuu tästä eteenpäin.
Neilikka
Menneiden talvien lumia
Kävin läpi kuvatiedostojani kymmenen vuoden ajalta katsellakseni miltä talvi on näyttänyt näihin aikoihin muina vuosina. Vaihtelevaa on ollut. Eivät ole vuodet veljeksiä.
Yhdeksän vuotta sitten täällä etelärannikolla tulvi tammikuun yhdeksäntenä. Vedenpinta nousi ennätykselliset 151 cm. Kauppatorille rakennettiin suojavalleja hiekkasäkeistä ja jätepaperipaaleista.
Vuonna 2007 pysyvä lumi tuli vasta 21. tammikuuta. Seuraavana talvena meri velloi vapaana vielä laskiaissunnuntaina (3.2) ja ystävätär toi helmikuun puolivälissä tuliaisiksi puutarhastaan lumikelloja. Lunta tuli koko talvena vain nimeksi ja maaliskuun puolivälissä kukkivat jo ensimmäiset krookukset.
Neljä vuotta sitten (2010) tammikuun yhdeksäntenä oli paljon lunta ja meri umpijäässä. Auringonlaskun aikaan otetussa kuvassa ihmiset kävelevät jäällä kaukana rannasta. Sää oli yhtä talvinen myös vuotta myöhemmin. Vuonna 2012 pysyvä lumi tuli loppiaisen jälkeen ja pilkkijät pääsivät jäille Itä-Helsingissä tammikuun loppupuolella.
Tämän vuosituhannen ankarin talvi oli vuosi sitten. Pysyvä lumi tuli marraskuun viimeisenä ja sitä tuli kerralla reilusti. Tammikuun yhdeksäntenä meri oli umpijäässä ja paksun hangen peittämä. Viimeiset lumet ja jäät sulivat vasta huhtikuun puolen välin jälkeen.
Mielenkiintoinen yhteenveto keleistä.Näin se menee.70-luvun alussa kun olin ”talvirukissa”Haminassa oli niin leuto talvi että sukset saatiin vasta Helmikuun puolessa välissä.Kukaan ei silloin vielä puhunut kasvihuoneilmiöstä.Yllä kuvatut vaihtelut hyväksyttiin normaaleiksi luonnonilmiöiksi.
Muutama vuosi sitten Helsingissä käyntini osui alkutalveen,
jolloin pian Kouvolan jälkeen alkoivat valtavat lumivallit,
jatkuen perille saakka. Harvoin täällä meilläkään on niin
paljon lunta. Nyt sentään pakkaset tulivat, kun järvikin oli
jo sulamassa kokonaan.
Suomi onkin laaja maa-alue, näköjään, kun lukee noita kuvauksia sääoloista. Täällä Kaustajärvellä oli Via Karelialta itään nouseva Halkolahdentien alkupää joulun aikaan niin liukas, että vaimon oli jätettävä takavetoinen auto Kahelinin pihaan moneksi vuorokaudeksi. Etuvetoisella pääsi Ullukkaan, kun oli ensin hiekoittanut pahimman kohdan.
Nyt palattuani Jyväskylän reissulta nautin aurinkoisesta ja lumen verhoamasta ”satumaisemasta”. Mutta onhan tämä vähän lähempänä Uralia kuin Helsinki.
Näin tammikuun 17.
Onhan ne ”Liisan liukkaat” ja” Kaisan kaljamat” olleet melkein joka vuosi. Viime joulukuussa ”liukkaat” kesti viikkosotalla ja jatkuvat osittain vieläkin.
Täällä Itä-Suomessa kuulin jonkun nähneen kanttarelleja jouluna. MInäkin meinasin mennä keräämään suppilovahveroita, mutta kun syksyllä tuli jo kerättyä tarpeeksi.
Kyllähän nuo Lissun kukkaset on kauniita ja mielelläänhän niitä katselee. Kuitenkin tykkään, että jouluna pitäisi olla lunta ja vähän pakkastakin.