Lapsuuden joulu

106

Joulun tunnelmaan johdattaa Marja-Liisa Pitkärannan piirtämä joulukortti.

Lapsuuden joulu

Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.

Mut jostain takaa aikojen menneitten

yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen

sädekimpun lämpimän, himmentämättömän heittää.

Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:

tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,

takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.

 

On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri.

Pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen,

jota kohti on kuljettu päiviä laskien.

Jo on käsillä hetki, tuokio suuri,

kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa.

On tuvassa lämmintä kirkasta juhlaisaa

ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri.

 

Miten hartaana pirtissä juhlavirren kajaa

sävel valtava: ”Enkeli taivaan lausui näin…”

Ja kuuntele, kuuntele, vaari koholla päin

nyt lukee: ”Koska he eivät saaneet majaa,

he menivät talliin härkien, lammasten luo…”

Miten liikuttaakaan lapsen sydäntä tuo:

härät, lampaatkin rakasti hyvää Vapahtajaa.

 

Siks navetan, tallinkin asujat kunniaks joulun

tänä iltana leipää, herkkua suurta, saa.

Mut huomio – pukki jo ovelle kolkuttaa,

Lapin maasta se tullut on, takaa Tornion, Oulun.

Miten kummasti toiveet salaiset pukki ties!

Hymyhuulin onneensa vaipuu pikkumies

ja nukkuu vihdoin, vapaana pakosta koulun.

 

Oi lapsuuden joulu, sulla ei määrää ajan,

on hetkiisi mahtunut autuas ikuisuus:

valo yössä, enkelilaulun ihanuus,

satu tosi ja riemukas, syntymä Vapahtajan,

ja lahjat ja herkut ja loiste silmien,

hyvä tahto ja havina taivaisten siipien –

miten kaiken ympäri piirtäisi arjen rajan?

 

Oi lapsuuden joulu, vielä sen juhlaas salaa

käyn takaisin elämän sumean, mutkaisen tien.

Miten sokaissut kirkkaan lapsensilmäni lien,

sinun kynttiläs lempeät vielä sen kalvossa palaa.

koen vieläkin riemusi ylitseläikkyvän

ja ihmettä katselen puhtaan syntymän,

teen rinnassa rauhalle rakkaudelle alaa.

 

Niin taas, kun illaksi painuu jouluaatto

ja juhlaa soittavat kellot temppelin,

sadun taikapiirissä siivin havisevin

tule luokseni, muistojen kalleimpien saatto!

Ja te tupaan käykää, rakkaat vainajat

te joulun katoamattomat haltijat,

tule, äiti, lietesi luo, tule penkille taatto.

Kaarlo Sarkia

 

Share

5 comments for “Lapsuuden joulu

  1. Kyllä siinä silmäkulma kostui, kun olin edennyt Sarkian runon viimeiseen säkeistöön. Rakkaiden vanhempien, isän ja äidin, olemusten ympärille ne lapsuuden joulujen muistot rakentuvat. Haikeuden tunteesta huolimatta muistot ovat kalliita aarteita, ei niitä mistään hinnasta pois antaisi.

  2. Ihana runo ja kaunis, tunnelmaan sopiva kortti. Oikein hyvää joulua kaikille Värtsin lukijoille.

  3. Olkoon tämä jouluviikon aamun ajatukseksi valitsemani kokonaisuus samalla myös joulutervehdys Värtsin toimitukselle, lukijoille ja kirjoittajille ja kommentoijille.

    Joulun rauhaa ja iloa teille kaikille!

  4. Muistoissa lapsuuden joulut ja läheiset!
    Kävin aamulla muistamassa edesmenneitä vanhempiani kirkkomaalla.
    Paljon oli kynttilöitä jo valaisemassa hämärää aamua.

    Rauhallista ja sopuisaa joulun aikaa kaikille, lähellä ja kaukana!

  5. Tuntuu ihan oudolta kun joka suunnalta tulvii tietoja lapsuuden ihanista jouluista. Minulla ei ole lapsuudesta juuri mitään joulumuistoja. Muisti on ollut varmaankin armollinen ja pyyhkinyt sieltä tarpeettomat pois.

    Yksi jouluun liittyvä muisto sentään on. Äiti lähetti minut nopeasti hakemaan Lyylin kaupasta (Patsolan Sisä-Karjala) 5 pennin hiivan kun uuni oli lämmitetty hän paistaisi jotain. Kauppa oli ihan lähellä, joten siellä ei viipyisi kauan. Puoti oli kuitenkin tupaten täynnä. Lyyli teki kauppaa minkä kerkisi. Asiakkaita poistui, mutta vähintään yhtä paljon niitä tuli lisää ja minun vuoro ei tullut koskaan. Lieneekö kaikki asiakkaaat jo lähteneet kun minä sain viimein vuoron. Sain aika nuheet kun eto asian kanssa meni taas tuntikausia.

    Hötkyilemätöntä Joulua !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *