15 comments for “Jouluviikon puheenaiheet, vko 52”
Olen tässä aatonaaton iltaa viettäessäni lukenut joulutoivotuksia ja Juhalle esitettyjä myötäelämisen sanoja.Tuntuu kuin hyvä tahto olisi levinnyt koko Värtsilään ja kauemmaksikin. Jatkukoon tämä joulun hyvä tahto läpi seuraavankin vuoden ja sitä seuraavan…
Kaikki kaunis on jo sanottu ja niihin sanoihin tahdon yhtyä.
Onpa mukava selailla noita Värtsin edellisten joulunseutujen tarinoita. Tässä yksi kahden vuoden takaa.
Nyt voi jo sen todeta etten säiden suhteen muista toista tämmöistä Joulua. Ei edes 1970 joulu ollut näin vetinen, ei ainakaan Lieksassa jossa silloin asuin. Kylmin Joulun muistoni on sieltä Lieksan Ruokojärveltä vuodeltä -78 pakkasta oli reilusti. Joulupäivänä teimme rajapartion erään Matin kanssa. Kun Rajakosken partiomajan lämpömittarin lukemia katsoin niin siellä jokilaaksossa oli pakkasta jotakin 27 astetta. Vaikka olen työssäni tehnyt lukuisia rajapartioita niin sen Joulun partiomatkaa en unohda juuri sen kylmyyden tähden.
Vetisin joulu kyllä mitä minä muistan.Minulla taas kylmin joulu on -83.Olin Lieksan Valamajärvellä silloin töissä ja lähdin nollilta partioon mt-kelkalla,vartion mittari näytti -39 astetta.Partio suuntaui Otroselle,majalla ei ollut mittaria mutta tuntui että siellä on kylmempää.Tietysti mittarin lukema voi heittää muutaman asteen puoleen tai toiseen,mutta v-83 jouluna kylmä oli.
Olin Valamajärvellä työssä 1967 – 68 ja muistan siltä ajalta sen, että järvi oli vaarojen ympäröimä ja se kylmä oikein valui sinne laakson pohjalle. Kun pakkasjaksoa oli ollut viikon verran niin se paakanen kertyi sinne. Joulu -67 ei ollut siellä kylmää vaan lumisateista.
Tuli tehtyä tänään jotain sellaista, jota en ole tehnyt koskaan ennen. Kävin tapaninajelulla polkupyörällä, kymmenen kilsaa pitkin rantateitä.
En ole koskaan aikaisemmin ajanut joulukuussa polkupyörällä. Tänä vuonna sen sijaan vaikka kuinka monta kertaa. On nautinnollista sekä kävellä, että pyöräillä, kun ei ole liukasta.
Vaan on ollut liukasta Kaustajärven Halkolahdentiellä ja sen sivuhaaralla Ulriikantiellä. Emännän piti jättää takavetoinen, siis takatyöntöinen, auto Kahelinin pihalle. Etuvetoisella kävin hakemassa kotiin. Mutta sitäkin varten piti ensin hiki päässä – ja selässä – lapioida soraa Via Karelialta nousevaan alkumäkeen. Sivuteillä ei uskaltaisi nousta polkupyörän selkään edes armeijan kypärä päässä. On niin kirkkaan jäistä, että voi peilata siitä takapuoltaan.
Mutta pysyypä avanto auki!
Kun on saanut lörpöttelijän maineen, niin lörpötellään vielä lisää:
Tämän tapaninpäiväisen Hoilolan kirkkomatkan jälkeen palasi mustiin eräs toinen samaiseen kirkkoon suuntautunut matka. Ensi helmikuussa tulee siitä kuluneeksi kymmenen vuotta. (AKS:n vuosipäivänä) 22.2.2014 hiihdimme Ullan kanssa rajan suunnassa Hoilolan kirkkoon. Siitä alkoi ”PASSIO. Erään paaston päiväkirja”.
Kirjassani kerron tuosta matkasta, samoin kuin pääsiäisyön messusta Pariisin Notre Damen katedraalissa.
Molemmat ovat jääneet pysyvästi muistiin, eivät vain kirjan lehdille.
Siellä muistissa on myöskin jouluaamun kirkkomatka 1940-luvulta. Kulkuset säestivät sitä mennen tullen Lintulan ja Uudenkylän maamiesseurantalon, silloisen kirkkomme, välisellä maantiellä.
Muistan myös jouluyön messun parin vuoden takaa. Pielisensuun kirkon Pälkjärveltä evakuoidut kellot kutsuivat joulua juhlivaa väkeä koolle. Messun aikana kiinnitin erityistä huomiota siihen, miten paljon kirkkoon oli saapunut nuorta väkeä. Vieläkin näen heidän iloiset ilmeensä, kun he halasivat toisiaan. Se oli ennen näkemätöntä. Sen jälkeen olen ihmetellyt, miksi kirkkomme ei ole lämmennyt enemmän jouluyön – ja myös pääsisäisyön – messujen järjestämiseen. Se kun voisi olla merkittävä kirkon nuorisotoiminnan muoto!
Käytännön ongelmiahan ei ole. Autot kulkevat yhtä lailla päivällä kuin yölläkin. Ja joulunahan niitä autonkin valoja voi sytyttää.
Ja kansa valvoo muutenkin. Miksei kirkossakin? – Pääsiäisestä puhumattakaan. Onhan se kirkon suurin juhla: ikuisen valon voitto pimeydestä, elämän voitto kuolemasta.
Kävin Tapaninpäivä-ajelulla you tubessa,– kun ei tuonne ulos uskalla lähteä liukastelemaan. Fb:n Ilomantsi ryhmän kautta katselin Ilomantsin talvisia kuvia, ja huomasin lättähattu-ajelun Joensuusta Ilomantsiin. Lapsuuden leikkipaikat 7v. eteenpäin oli Herajärven aseman seudulla, ja radan valmistuttua sinne asti, monet monituiset kerrat äitimme lähetti meidät pikkusiskon kanssa Pielisjärvelle Kylänlahden asemalle, josta posti-Kerttu kyytisi meidät synnyinkyläämme Viensuulle, ja taivalsimme nyk. Lontsilan rantaan, ja mummo souti hakemaan joen yli. Jokunen kerta olimme jäämässä junasta jo Niinivaaralle, tai Lieksaan, mutta aina ystävälliset konduktöörit pitivät meistä huolen. Muistan Joensuun asemalla useinkin ihmetelleeni opastaulussa Niirala-nimistä paikkaa,– ja syksyllä 1970 olinkin Niiralan-junassa menossa Uusi-Värtsilään tapaamaan valimokurssille päätynyttä poikakaveria. Ja kylästä tulikin asuinpaikkamme 36 vuodeksi ja Joensuussa käytiin lättähatulla. Nykyisin Joensuuhun mennessä ylitämme Ilomantsin radan kerran ja Jänisjoen 3 kertaa.
Tuula-Riitta, jäin kyselemään, missä kohtaa Joensuuhun mennessäsi ylität Jänisjoen 3 kertaa. Olis kiva tietää, kun tuo Jänisjoki on maailman mielenkiitoisin joki, nimittäin minulle, ja monestakin syystä.
Kun Konnunniemestä lähdemme alamäkeen, niin ensin Konnunniemensilta,- sitten Huosiovaarassa käännymme Koveroon päin, tulee Haarajoen silta..- Koveron Lastujärvi/ Nivanlampi kuuluvat myös Jänisjokeen, mutta sitä en suoraan laskenut,- vaan Teboilin luona Ilomantsintiellä ylitämme taas Jänisjoen 😀
Kiitos!!! Kaivanpa huomenna kaapista kartan ja etsin nuo sillat. Mielenkiintoista !
Täältä netistä löytyy myös Karttapaikka,Retkikartta ym. karttoja, joista voi katsoa myös ilmakuvat. Mielenkiinnolla olen seurannut myös Uusi-Värtsilän ilmakuvaa, – ja eipäs enää ole entistä hiihtoladun pohjaa jäljellä.. on soramonttu niin paljon laajentunut.. liekö enää hyppyrimäkeäkään.
Aamulla seittämältä jolkotteli tien laitaa pimeässä ”nälkiintyneen näköinen iso koira” Muskon risteyksen kohdalla kun nopeasti ohi ajelin;)
Kaksi venäläistä huskyn näköistä koiraa on näillä maisemilla liikenteessä. Nähty myös Kosolan pellolla.Yksi on yrittänyt hyökätä Karvosen Pasin päälle. Näin on kerrottu.
Olen tässä aatonaaton iltaa viettäessäni lukenut joulutoivotuksia ja Juhalle esitettyjä myötäelämisen sanoja.Tuntuu kuin hyvä tahto olisi levinnyt koko Värtsilään ja kauemmaksikin. Jatkukoon tämä joulun hyvä tahto läpi seuraavankin vuoden ja sitä seuraavan…
Kaikki kaunis on jo sanottu ja niihin sanoihin tahdon yhtyä.
Onpa mukava selailla noita Värtsin edellisten joulunseutujen tarinoita. Tässä yksi kahden vuoden takaa.
https://www.vartsi.net/2011/12/21/riisin-ostossa/
Nyt voi jo sen todeta etten säiden suhteen muista toista tämmöistä Joulua. Ei edes 1970 joulu ollut näin vetinen, ei ainakaan Lieksassa jossa silloin asuin. Kylmin Joulun muistoni on sieltä Lieksan Ruokojärveltä vuodeltä -78 pakkasta oli reilusti. Joulupäivänä teimme rajapartion erään Matin kanssa. Kun Rajakosken partiomajan lämpömittarin lukemia katsoin niin siellä jokilaaksossa oli pakkasta jotakin 27 astetta. Vaikka olen työssäni tehnyt lukuisia rajapartioita niin sen Joulun partiomatkaa en unohda juuri sen kylmyyden tähden.
Vetisin joulu kyllä mitä minä muistan.Minulla taas kylmin joulu on -83.Olin Lieksan Valamajärvellä silloin töissä ja lähdin nollilta partioon mt-kelkalla,vartion mittari näytti -39 astetta.Partio suuntaui Otroselle,majalla ei ollut mittaria mutta tuntui että siellä on kylmempää.Tietysti mittarin lukema voi heittää muutaman asteen puoleen tai toiseen,mutta v-83 jouluna kylmä oli.
Olin Valamajärvellä työssä 1967 – 68 ja muistan siltä ajalta sen, että järvi oli vaarojen ympäröimä ja se kylmä oikein valui sinne laakson pohjalle. Kun pakkasjaksoa oli ollut viikon verran niin se paakanen kertyi sinne. Joulu -67 ei ollut siellä kylmää vaan lumisateista.
Tuli tehtyä tänään jotain sellaista, jota en ole tehnyt koskaan ennen. Kävin tapaninajelulla polkupyörällä, kymmenen kilsaa pitkin rantateitä.
En ole koskaan aikaisemmin ajanut joulukuussa polkupyörällä. Tänä vuonna sen sijaan vaikka kuinka monta kertaa. On nautinnollista sekä kävellä, että pyöräillä, kun ei ole liukasta.
Vaan on ollut liukasta Kaustajärven Halkolahdentiellä ja sen sivuhaaralla Ulriikantiellä. Emännän piti jättää takavetoinen, siis takatyöntöinen, auto Kahelinin pihalle. Etuvetoisella kävin hakemassa kotiin. Mutta sitäkin varten piti ensin hiki päässä – ja selässä – lapioida soraa Via Karelialta nousevaan alkumäkeen. Sivuteillä ei uskaltaisi nousta polkupyörän selkään edes armeijan kypärä päässä. On niin kirkkaan jäistä, että voi peilata siitä takapuoltaan.
Mutta pysyypä avanto auki!
Kun on saanut lörpöttelijän maineen, niin lörpötellään vielä lisää:
Tämän tapaninpäiväisen Hoilolan kirkkomatkan jälkeen palasi mustiin eräs toinen samaiseen kirkkoon suuntautunut matka. Ensi helmikuussa tulee siitä kuluneeksi kymmenen vuotta. (AKS:n vuosipäivänä) 22.2.2014 hiihdimme Ullan kanssa rajan suunnassa Hoilolan kirkkoon. Siitä alkoi ”PASSIO. Erään paaston päiväkirja”.
Kirjassani kerron tuosta matkasta, samoin kuin pääsiäisyön messusta Pariisin Notre Damen katedraalissa.
Molemmat ovat jääneet pysyvästi muistiin, eivät vain kirjan lehdille.
Siellä muistissa on myöskin jouluaamun kirkkomatka 1940-luvulta. Kulkuset säestivät sitä mennen tullen Lintulan ja Uudenkylän maamiesseurantalon, silloisen kirkkomme, välisellä maantiellä.
Muistan myös jouluyön messun parin vuoden takaa. Pielisensuun kirkon Pälkjärveltä evakuoidut kellot kutsuivat joulua juhlivaa väkeä koolle. Messun aikana kiinnitin erityistä huomiota siihen, miten paljon kirkkoon oli saapunut nuorta väkeä. Vieläkin näen heidän iloiset ilmeensä, kun he halasivat toisiaan. Se oli ennen näkemätöntä. Sen jälkeen olen ihmetellyt, miksi kirkkomme ei ole lämmennyt enemmän jouluyön – ja myös pääsisäisyön – messujen järjestämiseen. Se kun voisi olla merkittävä kirkon nuorisotoiminnan muoto!
Käytännön ongelmiahan ei ole. Autot kulkevat yhtä lailla päivällä kuin yölläkin. Ja joulunahan niitä autonkin valoja voi sytyttää.
Ja kansa valvoo muutenkin. Miksei kirkossakin? – Pääsiäisestä puhumattakaan. Onhan se kirkon suurin juhla: ikuisen valon voitto pimeydestä, elämän voitto kuolemasta.
Kävin Tapaninpäivä-ajelulla you tubessa,– kun ei tuonne ulos uskalla lähteä liukastelemaan. Fb:n Ilomantsi ryhmän kautta katselin Ilomantsin talvisia kuvia, ja huomasin lättähattu-ajelun Joensuusta Ilomantsiin. Lapsuuden leikkipaikat 7v. eteenpäin oli Herajärven aseman seudulla, ja radan valmistuttua sinne asti, monet monituiset kerrat äitimme lähetti meidät pikkusiskon kanssa Pielisjärvelle Kylänlahden asemalle, josta posti-Kerttu kyytisi meidät synnyinkyläämme Viensuulle, ja taivalsimme nyk. Lontsilan rantaan, ja mummo souti hakemaan joen yli. Jokunen kerta olimme jäämässä junasta jo Niinivaaralle, tai Lieksaan, mutta aina ystävälliset konduktöörit pitivät meistä huolen. Muistan Joensuun asemalla useinkin ihmetelleeni opastaulussa Niirala-nimistä paikkaa,– ja syksyllä 1970 olinkin Niiralan-junassa menossa Uusi-Värtsilään tapaamaan valimokurssille päätynyttä poikakaveria. Ja kylästä tulikin asuinpaikkamme 36 vuodeksi ja Joensuussa käytiin lättähatulla. Nykyisin Joensuuhun mennessä ylitämme Ilomantsin radan kerran ja Jänisjoen 3 kertaa.
Tuula-Riitta, jäin kyselemään, missä kohtaa Joensuuhun mennessäsi ylität Jänisjoen 3 kertaa. Olis kiva tietää, kun tuo Jänisjoki on maailman mielenkiitoisin joki, nimittäin minulle, ja monestakin syystä.
Kun Konnunniemestä lähdemme alamäkeen, niin ensin Konnunniemensilta,- sitten Huosiovaarassa käännymme Koveroon päin, tulee Haarajoen silta..- Koveron Lastujärvi/ Nivanlampi kuuluvat myös Jänisjokeen, mutta sitä en suoraan laskenut,- vaan Teboilin luona Ilomantsintiellä ylitämme taas Jänisjoen 😀
Kiitos!!! Kaivanpa huomenna kaapista kartan ja etsin nuo sillat. Mielenkiintoista !
Täältä netistä löytyy myös Karttapaikka,Retkikartta ym. karttoja, joista voi katsoa myös ilmakuvat. Mielenkiinnolla olen seurannut myös Uusi-Värtsilän ilmakuvaa, – ja eipäs enää ole entistä hiihtoladun pohjaa jäljellä.. on soramonttu niin paljon laajentunut.. liekö enää hyppyrimäkeäkään.
Aamulla seittämältä jolkotteli tien laitaa pimeässä ”nälkiintyneen näköinen iso koira” Muskon risteyksen kohdalla kun nopeasti ohi ajelin;)
http://pantaseuranta.rktl.fi/
Kaksi venäläistä huskyn näköistä koiraa on näillä maisemilla liikenteessä. Nähty myös Kosolan pellolla.Yksi on yrittänyt hyökätä Karvosen Pasin päälle. Näin on kerrottu.