Mennään bussilla

Bussin taustalla on Sortavalan Seurahuone.

Bussin taustalla on Sortavalan Seurahuone.

Päivä oli harmaa ja sataa tihuutti. Ilman viininpunaista huiviani ja laukkuani olisin sulautunut täysin vallitsevaan säähän ja maisemaan. Kiirehdin askeleitani bussipysäkille katoksen suojaan. Bussi n:o 7 kaartoi eteeni poimien minut suojiinsa. Ojensin kolikkoni maksuksi kuljettajalle, joka vastaanotti minut iloisin tervehdyksin.

Seurasin bussin keskivaiheilta kuinka hyväntuulinen kuljettaja toivotti samat tervehdykset matkustajien ikään ja sukupuoleen katsomatta kaikille seuraavilta pysäkeiltä kyytiin kapuaville matkustajille. Hän huuteli kiitoksensa myös auton takaosasta poistuville matkustajille. Jotkut heistä vastasivat kiitoksella, osa poistui vastaamatta mitään. Ehkä kaikki eivät kiitoksista ilahtuneet.

Havahduin katsomaan kohteliasta kuljettajaa tarkemmin: hän näytti ulkomaalaistaustaiselta olemukseltaan, mutta saattoi olla suomalainenkin. Siinä bussissa meitä matkantekijöitä oli useista kansallisuuksista. Linja- autossa oli tunnelmaa!

Auto ei ollut enää uusi, joten se tien epätasaisuuksissa natisi ja kitisi. Hyvin se näytti kuitenkin kuljettajan käskyjä tottelevan. Ahnaasti kulki ja kääntyili.

Kuvanveistäjä Erkki Eronen ja Kirsti Sälli.

Kuvanveistäjä Erkki Eronen ja Kirsti Sälli.

Päätepysäkillä Joensuussa me autosta poistuvat matkustajat valtaosin kiitimme kuljettajaa turvallisesta matkasta. Me jäykähköt suomalaiset opimme varttitunnin aikana uudelleen sydämellistä kohteliaisuutta. Ainakin omat suupieleni kääntyivät ylöspäin harmaatakin harmaampana päivänä. Yksi pieni sana siihen riitti – kiitos!

Eikä siinä vielä kaikki. Kävelin asioimaan apteekkiin, jossa erittäin ystävällinen miesfarmaseutti kartoitti ostamani lääkkeen mahdollisia hyötyjä. Mikäs ihmeen kohteliaisuuspäivä tämä menossa oleva olikaan, mietin itsekseni. Kolmas kerta toden sanoo, muistin sananparren. Ehkäpä eteeni osuu vielä peräjälkeen kolmaskin superkohtelias henkilö, jännäsin. Kolmas kohtaamani kohtelias oli ystävällinen kylläkin sillä rutiininomaisella tavalla, joka kuuluu asiakaspalveluun.

Ehkä epäkohtelias käytös, ruma ja karkea kielenkäyttö huomataan helpommin, koska se on yleisesti hyväksyttyjen käytöstapojen vastaista. Lapsena meitä kehoitettiin pesemään suu saippualla, mikäli sieltä lipsahti rumia sanoja aikuisten korville kuultavaksi.

Hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä voi oppia. Se tuo iloa elämään. Kohdalleni osuneen bussinkuljettajan sydämellinen ystävällisyys piristi harmaana alkaneen päiväni täysin.

Kiitos hänelle!

Maija- Liisa

Kuvat, Lissu Kaivolehto.

Share

9 comments for “Mennään bussilla

  1. Nyt joudutte kuuntelemaan Linjuripolkan kahteen kertaan, kun tuo ensimmäinen linkki jumittui aluksi Värtsin roskapostisuodattimeen, mutta näköjään aikansa junnattuaan pääsikin läpi. Toivottavasti on kaksinkerroin parempikin.

  2. Nii-iin. Kyllä ystävällisyys ja hymy yhden harmaan päivän aurinkoiseksi saa.

  3. Yksi pieni sana – kiitos – ja siihen kaupan päällisiksi hymy. Tuolla yhdistelmällä voi levittää paljon positiivista energiaa siellä missä liikkuu. Eikä maksa mitään!

  4. Tuhannet kiitokset taas Lissulle valokuvista!

    Kuvassa on kuvanveistäjä Erkki Eronen, jonka töitä
    ovat Tohmajärvellä vuosien 1865- 68 Nälkään kuolleiden
    muistomerkki Kirkkoniemessä.

    Kunnan keskuspuistossa löytyy hänen veistämä Maiju
    Lassilan muistomerkki.

  5. Pappi ja linja-autonkuljettaja kuolivat. He tulivat taivaan portille.
    Pyhä Pietari päästi linja-autonkuljettajan portista sisään, mutta pappia hän pyysi odottamaan.
    Pappi kiivastui ja selitti, että hän sentään oli pappi ja
    oli saarnannut koko ikänsä, jolloin Pietari sanoi:

    – Kun sinä, pappi, saarnasit, kaikki vain nukkuivat.
    Kun tuo linja-autonkuljettaja ajoi, kaikki rukoilivat.

  6. Oi niitä aikoja kun ”linjakkaat”,
    ”Ruposen ruskeet” ja ”esikat” kuljettivat
    meitä paikasta toiseen.

    Nyt perinteikäs Lehtosen liikenne lopettaa
    toimintansa Joensuun seudulla. perustelut
    olemme saaneet lukea sanomalehdistä.
    *
    Eka muistoni linja-autokyydistä lienee se
    kun matkustin evakko-aikoina Mari-mummon kanssa
    Laihialta Seinäjoelle. Autoon tuli vika
    Koskenkorvan kohdalla. Siinä sitten talvipakkasessa
    kyhjötettiin loputtomalta tuntuva aika ennen kuin
    pääsimme jatkaman matkaa.

    Onneksi mummo taikoi kätköistään palan makkaraa,
    tuota sen ajan harvinaista herkkua!

  7. Ruposen ruskeisiin liittyy minunkin ensimmäiset
    linja- automuistot. Erään kerran pitkähameinen
    nainen nousi tienvarrelta kyytiin. Hän nosti
    kuljettajan edessä ensin päällimmäisen hameen ylös,
    sitten toisena olevan hameen, ja kolmannen hameen taskusta löytyi vasta rahakukkaro, josta hän latoi
    tarvittavat kolikot kuljettajan kouraan.

    Eräs hankalimmista bussikyydeistä osui kohdalleni
    Kuopio- Tampere välillä. Auto oli alunalkaen yli
    buukattu, josta johtuen osa matkustajia seisoi
    käytävällä. Sitten auto keitti kesken matkan.
    Me matkustajat odotimme tienposkessa tuntikausia
    meitä hakemaan kutsuttua varabussia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *