Pihlajat punertaa Sääperintiellä.
Vanhalla vartiolla heräillään kuuden aikoihin, kahvinkeitin päälle ja lukuun aamun nettilehdet. Nämä sentään vielä tulevat aamukahvin aikaan, paperilehdet kun tuppaavat saapumaan vasta päiväpostin kera, arkisin useimmiten vasta iltapäivällä. Eipä toki noita enää vuosiin ole tilattukaan. Kahdeksan aikoihin astellaan ulos hoitamaan koiria.
Tänään oli Danin vuoro
Neljä iloista Alaskan malamuuttia kuulevat aina vesi- ja ruokasankojen kolinan jo kulman takaa. Ne hyppivät innoissaan vasten tarhojensa ovia. Koirat ulos yhteiseen juoksutarhaan ja isäntä kannonnokkaan tuumimaan maailman menoa. Leikkisästi paikka onkin saanut nimen ”luovuuden lähde”, on siinä puupökkelön nokassa yksi ja toinenkin ongelma tullut matkan varrella ratkaistuksi.
Tovi yleensä temmelletään juoksutarhassa mutta usein isännän mukavuuden halu kirjojen ääreen ajaa takaisin sisätiloihin.
Tämän jälkeen yleensä selainen hetken nettiä, laitan kattilaan tulet ja sitten uppoudun kirjan kera sohvan syvyyksiin, tutulle, turvalliselle mukavuusalueelleni. Jos naapuri vaikka saattuu piipahtamaan, turistaan hetki niitä näitä ja kahvit tietenkin juodaan niinkuin aina täällä maalla tapana on. Näiden kahvittelujen jälkeen maailma tai ainakin Värtsilä on taas entistä parempi paikka olla.
Raja-aukkoa kohti Onkilampea
Ärhäkät ampiaiset
Viime viikonlopun polttopuiden kippaus kellariin päättyi katastrofiin – joukko syksyauringon lämmittämiä, ärhäköitä ampiaisia iski ahnaasti kimppuuni halkoluukun kupeesta. Seurauksena olivat kivuliaat puremat kaulassa, kainalossa ja jopa verkkahousujen läpi pers´kannikassa saakka! Hetken nuo kaulaanpuremat säikäyttivät, antihistamiinia tai kyypakkausta ei tietenkään ollut mutta kylmäkääre kaulalla rauhoitti tilanteen. Vielä illalla saunassa pahkurat olivat tosi kivuliaat. Vaikka tänään onkin sunnuntai, jatkuu puu-urakka ehkäpä paremmalla onnella tällä kertaa.
Nälkä laittaa meitä aina ruuanlaittoon, uuniin meneekin tänään perunalaatikko ja myöhemmin vielä pellillinen sämpylöitä. Edessä on myös kävelylenkki, ulos lähden vaikka kuinka laiskottaisi. Koira vuorollaan pääsee isännän mukaan tuoksuttelemaan ja merkkailemaan lähitiet.
Järven ympäristö on kovin syksyinen, jo pitkät tovit hanhiparvia on lennellyt ylitseni ja joutsenia näkyy sankoin joukoin pelloilla, talvi tulee kohta. Koivut ovat pudottavat lehtiään ja pihlajoiden upea syysväri loistaa vielä paikka paikoin. Pellot ovat sängellä ja houkuttelevan näköisinä kutsuvat tallailemaan vaikkapa pitkin pientareita. Verkkomytyt niin rannassa kuin ovipielen saavissa muistuttavat kalamiestä myös tästäkin odottavasta savotasta. Naapuri vihjaili jo aiemmin veneiden nostosta ja minä tietenkin pontevasti siihen että ”elä kehtoo, kaks kuukautta pyyvettään vielä avoveessä verkoilla!” Hyvät kala-ajat ovat vielä edessä!
Virtaisipa tämä puro vielä Sääperiin – Onkilammen puro
Loppusyksy täällä maalla on ainakin minulle rauhoittavaa aikaa, kasvit lakastuvat, se ja puiden kellastuvat lehdet muistuttavat luonnon kiertokulusta. Aina syksyisin alan lukemaan paljon ja kirjoja saattaa samanaikaisesti olla työn alla useitakin. Kun päivisin on askaroinut milloin mitäkin, puuhaillut ulkona, lämmittänyt kattilaa ja keitellyt soppaa, mikäs sen mukavampaa päivän päälle kuin heittäytyä kirjojen maailmaan, lämmittävän takkatulen ääreen. YLE puheen tai Radio Suomen kuuluessa hiljaa taustalla. Tähän elämään eivät kuulu kapakit ja kuppilat, ei niiden sutturat, eikä varsinkaan etelän kiireet tai stressi.
Tai kuitenkin – tuota viimeistä aina välillä vielä on … Kuinka sinun sunnuntaipäiväsi sujuu?
Kiitos lapsuusmuistoja herättäneestä kirjoituksesta. Kauan tuijottelin tutunoloisia kuvia.
Leppoisan syksyistä kerrontaa. Näin meilläkin syksy
etenee, tosin ilman koiria nykyään.
Leppoisalta kuulostaa sunnuntaipäivä Sääperin rannalla.
Eero-Matti, mikä on mieluisin viime aikoina lukemasi kirja?
Kyselet kuinka lukijan sunnuntaipäivä sujuu. Rauhallisissa ja kaikin puolin leppoisissa merkeissä se on sujunut täälläkin etelärannikolla. Kiireettömän aamun jälkeen kolme tuntia kameran ulkoilutusta pyöräillen pitkin Itä-Helsingin rantoja. Kotiin palattua olikin jo nälkä, joten oli käytävä pikaisesti ruuanlaittoon. Loppuilta menee kirjoituspuuhissa ja ehkäpä lisään vielä muutaman kuvan Pälkjärven pitäjäseuran kotisivujen kuvagalleriaan.
Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille.
Kiitos Lissu.
Kirjoista kyselit…tällä viikolla luetuista;
Pysäyttävin – Ales Adamovitsin ”Leningradin piiritys”
Turhin – Kalle Isokallion ”Taivaallinen nappikauppa”
Antoisin – Raimo O. Kojon ”Eroon viinasta”
Mukaansa tempaavin – Paulo Coelhon ” Voittaja on yksin”
Joten ”laidasta laitaan” taas luettu!
Karjala-lehdessä oli pari viikkoa sitten Raimo O. Kojon haastattelu. Häneltä on hiljattain ilmestynyt kirja Pojan sota, jossa hän kertoo pienen pojan näkökulmasta elämänmenosta kotirintamalla Laatokan Karjalassa. Kojo on syntynyt Jaakkimassa ja sanoo olevansa ikuinen evakko. Kertoo muuttaneensakin 57 kertaa. Lainaan kirjan heti, kun se tulee kirjastoon.
Coelhon kirjat ovat suosikkejani ja niistä ehdoton ykkönen on Alkemisti.
Parhaillaan on menossa Mika Waltarin Yksinäisen miehen juna.
Näkee,että ammattimies on asialla monin tavoin.(Ps ennen oli rajavyöhykkeellä kuvaaminen kielletty.Vyöhykkeellä asuvilla oli oltava kameralle lupa.)
Nämä Sinun lupaamasi ja kirjoittamasi tarinat Värtsilän arjesta ovat helmiä näin muualla asuvalle.Kiitos.
Sääperin sunnuntaitarinassa hieno tunnelma.Luettuani juttusi pohdin omaa hosumistani.
Minun viikonloput ovat vielä kaaosta.Perjantaina ruuhkassa Matildaan 142 km.Lauantaina kivoja askareita maaseudun rauhassa.Sunnuntaina takaisin kaupunkiin 142 km.Ruuhkassa.
Eihän tuossa ole mitään järkeä!