Pienen puun ensimmäinen hedelmä. Kuva Lissu Kaivolehto.
Kotikadulta Värtsilänkadun kautta Helylänkadulle hämärtyvässä syysillassa askeltaessani mietin runoilijan sanoin että mit’ on nää tuoksut mun ympärilläin?
Lämpimän syksyn ansiosta kaikissa pihoissa ja puutarhoissa kukki ja kukoisti, mutta silti ilmassa leijuva sulotuoksu ei ollut lähtöisin kukista, vaan mistä ihmeestä? Vasta kyläpaikkani ovikolkutinta kopistellessani tajusin että tuo kirpeänmakea tuoksu on lähtöisin omenista ja omenapuista jotka ovat kautta aikojen viihtyneet Niinivaaran suojaisilla rinteillä erittäin hyvin.
Ei omena kauas putoa
Samana päivänä olimme seuranneet ikkunastamme kuinka leikkikentän laitamilla säästyneen vanhan, tuuhean omenapuun juurelle saapui pariskunta joka alkoi ravistella puuta niin että kypsät hedelmät tipahtelivat maahan. Ristimme heidät oitis Aatamiksi ja Eevaksi. Ja eikös vain! Hetken kuluttua nainen poimi maasta omenan ja ojensi sen miehen maisteltavaksi!
Syömäkelpoinen oli sekin omena jonka eräs kansakoulupoika toi kouluumme toisten kadehdittavaksi – vaan ei suinkaan opettajanpöydälle. Omena oli kotikulmillani Utrassa tuolloin vielä harvinaista herkkua. Kyllä sitä meilläkin yritettiin kasvattaa mutta talvihalla palellutti Niittylahden opistolta tuodut puuntaimet heti alkuunsa. Jo silloin sanottiin että ei ne tällä puolella jokea menesty, mutta kylläkin Niinivaaran aurinkoisilla rinteillä!
Kaikki oppilaat kerääntyivät välitunnilla oikein piiriin jonka keskipisteenä oli tuo poika punaposkisen omenansa kanssa. Melkein henkeä pidättäen seurasimme kuinka hän haukkasi mehukkaan palasen. Mutta mitä nyt? Omena lensi kaaressa pihamaan laatoitukselle! Joku toinen noukki sen oitis käteensä ja näimme kaikki kuinka siemenkodan vierestä kurkisteli hämmästynyt Toukka Tollero! Omenan maasta noukkinut ei hämmästynyt. Otti vain taskustaan linkkarin, kaivoi madon pois ja söi omenan.
Omena päivässä
Sanotaan että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Koska omat omenapuumme Kaustan mökillä eivät ole suostuneet vielä tuottamaan satoa on kotimaisen omenan kaipuussa turvauduttava toripöytien tai kaupan hedelmätiskien apuun.
”Turso, Esteri ja Venäläinen” / Kuva Tellervo
Tohmajärveläisessä kaupassa oli niin kohtelias myyjänuorukainen että hän piti omenalaatikkoa koholla koko ajan kun valikoin hedelmiä pussiini. Totesi vain ettei rouvan tarvitse kyyykkiä. Kyllä yllättävä kohteliaisuus piristää sateisenkin päivän!
Kemien mäki Tohmajärvellä näyttää olevan myös sellaista seutua jossa omenapuut menestyvät. Koskaan en ole sattunut näkemään ketään puiden huoltohommissa, mutta täytynee niitä huoltaakin koska sato on runsas vuodesta toiseen.
Muutama vuosi sitten istutimme mökki rinteeseen toiveikkaina kolme omenapuun tainta. Aivan ensimmäiseksi halusin niiden keskelle pöydän ja tuolit jotta voin romantisoida päiväkahveilla omenapuiden katveessa.
Ensimmäisenä kesänä yhdessä puussa oli yksi omena. Seurasimme silmä tarkkana sen kypsymisprosessia. Ilmeisesti joku muukin oli seurannut, sillä eräänä kauniina päivänä omena oli tipotiessään. Sitä ei näkynyt puussa eikä maassa.
Eipähän ne hentoiset taimet vielä moneen vuoteen kaivattua katvettaan suoneet, vasta tänä kesänä olivat tarpeeksi suuria ymmärtääkseen varjostustehtävänsä.
Sitä eivät kuitenkaan ymmärtäneet että satoakin olisi mukava saada. Yhdessä puussa oli kyllä muutama kukka hyvin varhain keväällä, mutta siihenpä se sitten jäikin. Taisi puuttua ne pölyttäjätkin.
Hedelmäpommit
Kysyin siipalta että oliko Kaustalla hänen lapsuudessaan omenapuita. Hän ei ollut asiasta varma mutta arveli että Kymintalon pihalla ehkä kuitenkin.
Oma suosikkini on kautta aikojen ollut Valkea Kuulas. Tosin eräs torimyyjä väitti minulle kerran Tammelantorilla Tampereella ettei sitä enää edes viljellä. Tiedoksi vaan, että kyllä sitä löytyi tänäkin syksynä Joensuun sadonkorjuumarkkinoilta. Vaikka makukin on hyvä niin eniten minua kiehtoo omenan vaalea väri, muoto ja tuoksu.
Selailin juuri erästä sisustuslehteä ja siinä kysyttiin että tuleeko omenia ovista ja ikkunoista? Jos tulee, niin ehdotettiin että pudokkaat voisi täyttää syyskukilla ja ottaa osaksi kattausta tai asetella ne vadille tuikkujen seuraksi.
Ei sitten muuta kuin omenaporat käteen ja kukka-asetelmia taikomaan!
Tellervo
Omenat on jo keräilty , mehutettu ja soseutettu.Samoin puolukat –
voi tätä sadon paljoutta. Ainoastaan porkkanoita on vielä maassa.
kehtaanko tehdä puolukkapiirakkaa – nimen omaan pullataikinaan se on siipasta hyvää, samoin vävylle ensi viikon lopuksi.
MirjaSisko
Runsaasta kukinnastaan huolimatta tämän pihani
omenapuu jaksoi kasvattaa vain yhden omenan, jota
ei myöskään näy enää maassa eikä puussa.
Joensuun kodin pihalla valkeakuulas roikotti yhden
oksan varassa olevaa satoaan pensasaidan yli naapurin
puolelle. Kaikki omenat sotivat minua vastaan.
Kyllä sitä Valkeaa Kuulasta löytyy Hakaniemen toriltakin.
Helsingissä on useita siirtolapuutarhoja ja melkein poikkeuksetta joka mökin pihalla omenapuu tai kaksi. Joillakin mökkiläisillä on tapana laittaa ylijäämäsatoa koriin portin ulkopuolelle ohikulkijoiden poimittavaksi.
Seuraavassa vähän omppumusiikkia. Lasse Mårtensson ja Vihreät omenat.
http://www.youtube.com/watch?v=YzlVTVJ8xEg
Lintulassa joskus 50-luvulla kasvoi monta isoa omenapuuta. Satoa tuli, niin että piti suurin osa syöttää lehmille. Mutta kyllä sitä söimme myös me kakarat.
Sitten yhtenä talvena pakkanen vei kaikki puut. Oli surullista katsella, kun keväällä lehdettömiksi jääneet puut sahattiin liiteriin polttopuiksi.
Aikanaan sitten uudet taimet kasvoivat tuottaviksi omenapuiksi. Eikä oltu kaupan varassa.
Ierikka
…”on tilaa, rahaa, tavaraa
vaan silti kaipaan pientä omenaa”…
Näin Katri-Helena
laulussaan Maailman pihamaat.
*
Kiitos Lissu
että sain käyttää Raalan pienen puun
omenaa tarinan väriläiskänä.
*
Omenasesonki lienee parhaimmillaan koska
männä viikolla sanomalehdessä ja Pohjois-
Karjalan radioassa oli juttua Kontiolahden
Romossa sijaitsevasta luomuomenatarhasta
jossa on kasvatettu omenaa ja yli 70 vuotta.
Mieleeni jäi, että nykyisin tarhassa kasvaa kolmen
hehtaarin alalla lähes 1800 hedelmäpuuta.
Tilalta voi käydä itsekin poimimassa omenia,
eri lajikkeitakin tuntui olevan vaikka kuinka paljon.
Lisää omppumusiikkia, Katri – Helana ”Maailman pihamaat”
http://www.youtube.com/watch?v=RC8GpdQ2ETo
Lapsuuskodissani ei ollut omenapuita. Omppuja kuitenkin teki mieli.Niinpä keksimme koulukavereiden kanssa poiketa koulumatkalla vettä juomassa sellaisissa taloissa, joissa oli omenapuita. Poislähtiessä sitten emäntä kehotti: ”Ottakee puun alle puonneita omenii, jos maistuu.” Ja maistuihan meille.
Kun poikani oli pieni, luin hänelle Risto Rasan runoa:
”Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.”
Erään kerran ollessamme ulkona, poika (kolmen ikäinen) kyyristyi sadevesikaivon viereen ja painoi korvansa lähelle kaivon reunassa olevaa pientä reikää ja totesi: ”Toukka tiskaa.”
Raalan omppuun viitaten: ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.”
Tänä syksynä tuo samainen puu teki 20 omenaa.
Meilläkin on (oli)kolme omenapuuta, samaan tapaan kuin Tellelläkin. Saman kokoisiakin. Ovat ehkä viisi vuotiaita. Kaksi vuotta sitten keskimmäinen puu kuoli. Sen tilalle ostettiin vuosi sitten uusi taimi. Jätettiin kuolleen puun runko tueksi ja istutettiin taimi sen lähelle noin puolen metrin päähän. Tänä kesänä tämäkin uusi taimi kuoli. Molempien puitten rungossa (kuoressa) oli pieni halkeama, josta vuoti mahlaa. Löysin ilmiölle jonkun sopivan taudin nimenkin, mutta en enää muista minkä. Sen diaknoosin mukaan tauti asuu maassa ja tarttuu seuraavaan taimeen. Olkoon paikka tyhjänä vaikkapa pöytää varten niinkuin Tellelläkin.
Rupesin tässä minäkin kertoilemaan Ompuista sekä myös Omenapuista.
Meillä täällä Hukanhaudalla on kaksi Omenapuuta toinen on Valkeakuulas ja on iältään noin 20v. Taas tämä toinen puu on yli 60vuotias??
tekee punaiset-omenat lajiketta en tiedä ,mutta alkaa olla tällä hetkellä poiminta kunnossa .Kummassakin oli tänä vuonna suhtkot runsas sato,mutta täällä on kiusana muumiotauti sekä pihlajamarjakoi jotka kyllä verottavat satoa jonkin verran myös tänä syksynä.
Tuli tässä vielä mieleen että silloin
”helmitaulujen aikakaudella” vähennyslasku-
esimerkkejä havainnollistettiin usein
omenilla, tyyliin:
Sinulla on kahdeksan omenaa. Annat Liisalle kaksi ja
Pekalle kolme. Montako omenaa sinulle jää?
Olikohan se Pikku Kalle joka vastasi että ei yhtään
kun hän söi jo ne kaikki.
Joensuussa on Värtsilänkatu, Uukuniemeltä löytyy Kodin Pellervon jutun mukaan myös Värtsinkatu ja Värtsin satama.
Ollan kartalla siis.
Omat omenapuuni antoivat ekan sadon, ihania terveitä omenia. Kärsivällisyys palkittiin, kahtena edellissyksynä teki syysantonovka ”keinopölytyksellä” yhden omenan. Nyt sitten kukki myös pölyttäjäksi hankittu uusi puu ja molemmat tuottivat hedelmiä.
Sodan jälkeen oli kai kylmiä talvia, koskapa meidänkin kaikki äidin kullekin lapselle hankkimat nimikkopuut kylmivät, kuten Lintulassakin.
Meidän tytär Kirsti sai kummeiltaan vähän rahaa ja he ostivat uuden kotinsa pihalle kaksi omenapuuta ja ristivät toisen Veliksi ja toisen Hilkaksi Kivasti oivallettu- ettepä arvaa miksi?
Useinhan meiltä unohtuu lajikkeiden nimet- minulta ainakin.
MirjaSisko