Luonnon päivä

Lauantaina 31.8.2013 vietetään koko maassa Suomen luonnon päivää. Ainutlaatuista luontoamme juhlitaan nyt ensimmäistä kertaa. Suomen luonnon päivä on Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen luontopalvelujen sekä Biologian ja maantieteen opettajien liiton yhteishanke, johon osallistuu eri alojen toimijoita Martoista ministeriöihin. Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio toimii Suomen luonnon päivän suojelijana.

Tie kutsuu - tule luontoon

Tie kutsuu – tule luontoon

Päivän tarkoitus

Päivän tarkoituksena on suunnata katseet kauniiseen suomalaiseen luontoon, saada ihmiset liikkeelle ja jakamaan luontokokemuksiaan. Suomen luonnon päivä kiteytyy ajatukseen juhlistaa ainutlaatuista luontoamme, oivaltaa sen terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus ja vaalia sen tuomaa iloa. Ihmiset pyritään havahduttamaan luontomme tuottamien palveluiden tärkeydestä, sillä ilman puhdasta vettä, ruokaa ja ilmaa emme voi elää.

Meri aava rannaton

Meri aava rannaton

Lippu salkoon

Suomen luonnon päivä tarjoaa mahdollisuuden olla mukana luomassa uutta suomalaista kansanperinnettä. Päivästä on tarkoitus tehdä perinne ja virallinen liputuspäivä, ja sitä vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna.

Suomen luonnon päivänä järjestetään yli 40 tapahtumaa eri puolilla Suomea. Päivän päätapahtuma järjestetään Suomen luontokeskus Haltiassa Nuuksiossa. Siellä liehahtaa Suomen lippu salkoon klo 11.00, kun ympäristöministeri Ville Niinistö ja kansallispuistokummi Saimi Hoyer avaavat valtakunnallisen Suomen luonnon päivän pääjuhlan. Haltiassa on luvassa monipuolinen tapahtuma, jossa on ohjelmaa luonnonhenkien satupolusta sienineuvontaan, elokuvaesityksistä opastettuihin retkiin ja tukkijätkän taiteilusta yöperhosen tanssiin.

Pohjois-Karjalan kohdalta päivän tapahtumakalenterista löytyy Luonto-Liiton Savo-Karjalan piirin järjestämä Retki Paiholan metsään Kontiolahdelle ja Kolin Luontokeskus Ukon järjestämä sieniretki. Ihastuttavaa Metsän tarina-elokuvaa esitetään lauantaina ainakin Joensuussa ja Kiteellä.

Metsässä on sata laulua ja tuhat tarinaa

Metsässä on sata laulua ja tuhat tarinaa

Kohderyhmä

Päivän kohderyhmänä on kaksi miljoonaa suomalaista. Avainasemassa on jokainen suomalainen, jota luontomme kiinnostaa. Kaikki voivat osallistua päivän viettoon haluamallaan tavalla ja jakaa kokemuksiaan kasvotusten, verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Suomen luonnon päivän eräs tärkeimmistä kohderyhmistä ovat koululaiset, joille on tarjottu mahdollisuutta osallistua päivän viettoon jo päivää edeltävällä viikolla.

xxxxx

Kirjoituksen tiedot on poimittu http://suomenluonnonpaiva.fi/ sivustolta, josta voi lukea aiheesta enemmän.

Kuvat ovat kirjoittajan kamerasta. Kuvauspaikka on Itä-Helsingissä sijaitseva Vartiosaari.

Share

21 comments for “Luonnon päivä

  1. Minulle jokainen päivä on luonnonpäivä ja kun menen tänään ulos katsastamaan puolukan keräämisen mahdollisuuta niin sehän on yhtä juhlaa.

  2. Juttua lukiessa tuli mieleen
    Intiaanipäällikkö Seattlen “maan puolustus-
    puhe”, jonka aitouteen mielelläni uskon, vaikka
    sen aitous on nykyisin kyseenalaistettu.

  3. Tellen mainitsema Intiaanipäällikkö Seatlen puhe oli Värtsissä aamun ajatuksena kesäkuussa 2012.

    https://www.vartsi.net/2012/06/04/17768/

    Kaleville, kuten minulle ja monelle muulle jokainen päivä on luonnon päivä. Olemme siinä suhteessa etuoikeutettuja. Läheskään jokaisen kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Otetaan yhtenä esimerkkinä vaikka sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa hoidettavana olevat ihmiset.

    Ihminen tarvitsee luontoa, mutta luonto ei tarvitse ihmistä.

  4. Kiitos Lissu kun muistutit..
    tosin minä -etuoikeutettu, saan myös viettää sitä päivittäin. Kerron hiukan.. Itse istuttamani metsä tässä ihan lähellä vaati jo hoitotoimenpiteitä. Käyn siellä tekemässä polttopuita ym. Mennessä otan omenapuusta tai puun alta ompun välipalaksi.. pois tullessani syön hernepenkistä maukkaita herneitä ja kuukausimansikkapenkistä vielä mansikoita päälle. Kelpaa sitten keittää nuotiokahvitkin päälle.
    Niin että, eikö elämä ole ihanaa..

  5. Minä tulin juuri äsken metsästä. Keräsin muutaman litran
    puolukoita, jota puuhaa aion huomenna jatkaa, jos ei sada.

    Viime viikonlopulla veimme pojat metsään. Olipa ilo katsella
    sitä innostusta, jonka valtaan metsän käkkyräpuut, polut ja
    ehkä karhun kaivamat kuopat heidät saivat. Siitä on hyvä
    jatkaa.

  6. En tahdo uskoa vaikka asun metsän keskellä, etten ole käynyt edes sienessä tai puolukoita katsomassa.Isäntä taiteilee rakentamisen
    parissa ja osa ajasta on mennyt kylätellessä ja menee vielä.
    Kyllä hän lupasi vielä mennä sieniä katsomaan. Aina on puolukoitakin saatu aika paljon – ei liene kiirettä.
    Me vaan tykätään puolukoista ruoan kanssa ihan mahottomasti.
    MirjaSisko

  7. Luonnonpäivä sekin kun katselee kaupunkiluontoa. Minulla on joitakin tuttavia joille korpimetsä tai salo on suorastaan kauhistus. Heille pielisjokirannat Joenkaupungissa on oivallinen luontokohde.

  8. Lissun tekstissä oli hienosti;

    “Kaleville, kuten minulle ja monelle muulle jokainen päivä on luonnon päivä. Olemme siinä suhteessa etuoikeutettuja. Läheskään jokaisen kohdalla näin ei kuitenkaan ole. Otetaan yhtenä esimerkkinä vaikka sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa hoidettavana olevat ihmiset.

    Ihminen tarvitsee luontoa, mutta luonto ei tarvitse ihmistä.”

    Tuttavapiirissäni on paljon ihmisiä joille luonto ei merkitse mitään eikä se ole minkäänlainen arvo, tai asia jota tulisi kunnioittaa – surullista! Onpa minulle myös monasti sanottu että kuinka sinä voit asua siellä keskellä ei mitään!

    Minulle elinympäristöni ja harrasteet täällä ovat sellainen rikkaus jota ei voi millään taloudellisella mittarilla mitata.

    Onni on saada asua Värtsilässä – ruoho ei ole ollut vihreämpää ja elämä onnellista aidan toisella puolella kun sitäkin on täytynyt kokeilla…

  9. Viikolla Ilomantsissa vieraili testiryhmä Japanista, asia uutisoitiin näyttävästi maakunnan eri medioissa ja YLEn alueuutisissakin.

    Testiryhmän takana on Hyvinvointimatkailua maakunnassamme kehittävä hanke (ties monesko!!) ja se on tuotteistanut mm. metsiemme ympärille rakentuvia matkailupaketteja, markkina-alueenaan mm. Japani missä hyvinvointimatkailu on nouseva trendi.

    Ehkäpä tämä hanke jotain poikisi Ilomantsin matkailuyrittäjille, näitä testiryhmiä on vaan riittänyt kaikki ne vuodet mitä olen maakunnan matkailun kehittämistä seurannut!

    Monissa asioissa yltiöpositiivisuudestani huolimatta, kovin paljon en roposia tähänkään veikkaukseen laittaisi. Enpä usko että “jenivirta” maakuntaamme tästä alkaisi.

  10. “Onni on saada asua Värtsilässä – ruoho ei ole ollut vihreämpää ja elämä onnellista aidan toisella puolella kun sitäkin on täytynyt kokeilla…”

    Eero-Matti kertoi tärkeän asian. Moni ei osaa arvostaa kotiseutua ja omaa elinympäristöään, ennenkuin on nähnyt mitä elämä muualla on.

    Minulle luonnossa ja metsässä liikkuminen on terapiaa. Siellä liikkuessa sielu lepää ja ajatus lentää. Kotipaikkani oli hyvä turvapaikka aina palatessa maailman turuilta. Sinne vieläkin ajatukset palaa, jopa unissakin!

  11. Onhan meilläkin tuttuja ja sukulaisia, jotka eivät voi ymmärtää, miten täällä voi asua.
    Toivottavasti voimme vielä pitkään.
    Pusan Mirja

  12. Luonto hoitaa mietä – miksi siis emme hoitaisi luontoa?!

  13. Palaan vielä vähän tähän luontokeskusteluun.

    Joskus kuulee sanottavan, että Helsinki on kivierämaa. Äkkiseltään rautatieasemalta vilkaistuna se tietysti saattaa näyttää siltä. Totuus on kuitenkin toinen. Helsinki tarjoaa runsain mitoin luontoelämyksiä.

    Meillä on täällä kaupungin rajojen sisällä vaikka minkä verran upeita luontokohteita. Keskustassa on hienoja hyvin hoidettuja puistoja ja kun kun siirrytään keskustasta pois löytyy kartanoitten puistoja,siirtolapuutarhoja, Seurasaari,Kivinokka, Mustikkamaa, Kruunuvuori, Stansvik, Vartiosaari, Lammassaari, Viikki, Haltiala, Uutela ja monia monia muita. Ja sitten meri on tietysti ihan oma lukunsa.

    Yksi omista suosikkikohteistani on Viikki. Siellä hurahti taas tänäkin iltana muutama tunti. Oli kiehtovaa seurata monituhatpäistä pellolla aterioivaa valkoposkihanhiparvea ja kuunnella niitten kaklatusta. Toisella pellolla puolestaan käyskenteli Viikin koetilan monikymmenpäinen lehmälauma ja kolmannella nuori karja. Ja olipa yhdellä pellolla ohran sängen joukossa muutamia kymmeniä suokukkojakin ruokailemassa. Välillä ne pyrähtivät kaikki yhtä aikaa siivilleen. Niiden taidokkaat lentonäytökset olivat kiehtovaa katsottavaa!

    Auringon laskettua Viikistä kotiin pyöräili jälleen onnellinen nainen.

  14. No täytyy vähän korjailla sanomisiani eli meillä on jo puolukoita kaksi sankkoa ja minäkin sain sieniä vähän ja kun puhdistin ne eivät olleet kaikki kovin hyviä – siis tapahtui melkoinen vaje, vaikka otin vain pieniä – on ollut kuiva huono kesä – siitä johtunee. Jospa niitä vielä nousee, jos lämmintä riittää!
    Riistaveellä käydessämme saimme ihailla kauniita maisemia – tosin vain auton ikkunasta – siinä oli luontopäivämme. Mukavaa siinä oli, että olimme liikkeellä mieheni veljen ja vaimon kanssa.
    MirjaSisko

  15. LUONNON AAMU

    Täällä Kaustajärvellä, hienon luonnon helmassa, astelin aamulla ulkohuussiin. Repäisin rullasta paperipalasen. Mutta ennen sen käyttöä lukaisin siihen painetun mietelauseen:

    “Rakkautta
    hiekkalaatikolla
    on yhteinen
    hiekkakakku”.

    Miten monimielistä,
    suomenkielistä
    sanomaa luonnon sisällä,
    ihan kuin Taivaan Isällä!
    Vaikka sen kertoi vain paperirulla,
    jonka oli kaupasta ostanut Ulla.
    Huussiin on aamulla
    kiva tulla.

    Ierikka

  16. Kyseessä on pantasusi Sero joka oli vuorokauden sisään hölkännyt Hoilolasta Ilomantsiin, kirkonkylän kupeelle!

  17. Sero-susi taitaa olla muuttomatkalla pohjoiseen. Eilisen jälkeen se on siirtynyt Mekrijärven alueelle, parikymmentä kilometriä.
    Mielenkiintoinen sivusto. Kiitokset Eero-Matille. Onkin siirryttävä susia seurailemaan kun virolaiset kalakotkat lähtevät kohta muuttomatkoilleen.

  18. Susia pelkäämättä kävelin tänäkin aamuna huussiin ja repäivin rullalta “aamuhartauden”:

    Vanha huuhkaja,
    sinä vanha varis,
    samalla oksalla ja
    ja lämmitämme
    toisiamme.

    Ierikka

  19. Pantasusi “Sero” näyttäisi nyt asettuneen Ilomantsin pohjoispuolelle http://pantaseuranta.rktl.fi/

    Lapsuudessani Lintulassa oli karjalan karhukoira “Seri”, oli myös “Kyttä”

  20. Tänään luonnonpäivänä menin tapani mukaan huussiin ja siellä vessapaperista luin seuraavat mietelauseet:

    “Vuosia
    kuljimme
    toistemme ohi,
    kunnes eräänä
    kauniina päivänä
    avasimme
    silmämme
    ja kohtasimme.”

    “Onko rakkaus
    niin vanha
    kuin Mummi?”

    Hei beibi
    missä sä oot?
    Mä rakastan sua
    heti kun sutt
    löydän ainiaan!”

    “Rakastan sitä,
    kun löydyt
    aamuhämärissä
    peittojen seasta.
    Olet lämmin ja
    rakas. Olet siinä.”

    Mukavaa taas jatkaa iltapäivää!

    Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *