Valon yö

Pohjanlahden rannikolla – vauraissa huvilayhdyskunnissa – alettiin viettää 1800-luvun loppupuolella “venetsialaista iltaa” josta muodostui sittemmin oikein juhlaperinne, varsinkin ruotsinkieliselle rannikkoseudulle.

Tämä perinne lienee pikkuhiljaa hivuttautunut muuallekin Suomeen, sillä olen pannut merkille, että jopa täällä itärajallakin sytytellään laitureille kynttilöitä mökkikauden päättymisen merkeissä elokuun viimeisenä viikonloppuna.

"Taivaanrannan  värivalot"

“Taivaanrannan värivalot”

Vuosirenkaita

Mökkeilyn alkuaikoina meillä oli pihakalusteena pöllirykelmä: Pöllin tyvestä pätkäisty baaripöytä ja sitä hieman matalammat pöllijakkarat. Tarvikkeet saimme siten, että ukkonen vaurioitti pihamaan suojaksi 1900-luvun alkupuolelta istutetusta kuusikkorivistä sen kaikkein pisimmän ja paksuimman. Siippa kaataa rojautti sen sitten alamäkeen ja karsinnan jälkeen pätki kädenkäänteessä siitä pihakalustesarjan, design by Kaustan Kuusi. Pöydän muoto muistutti kookasta kanttarelliä. Kanto on vieläkin jäljellä ja sen läpimitta on reilut 70 senttimetriä.

Pölökkypari

Mielellään vieraammekin istuskelivat tällä pihamaan “puar’tiskillä”, siitä oli tuolloin hulppeat näköalatkin järven eri puolille, aina Vennäin puolen vartiotorniin saakka.

Koska elimme tuolloin vielä sähköttömässä taloudessa kynttilöitä poltettiin sisällä ja ulkona ahkerasti. Eräänä lämpimänä elokuun iltana istuksimme taas myöhään tuon pöllibaarin jakkaroilla, pöydällä paloi useammankin sorttisia kynttilälyhtyjä iltaa valaisemassa.

Siippa meni jo nukkumaan, mutta me jäimme vielä sisareni kanssa katselemaan Vanhan Värtsilän suunnassa kajastavia valoja ja molempien ajatukset kiisivät rajan toisellekkin puolelle, synnyinkyläämme Ilmakkaan saakka.

Koska kuukin pilkisteli pilvien lomasta, aloimme laulella kaikkia muistamiamme kuuaiheisia lauluja, ja ehdottomaksi suosikiksemme muodostui “Tinttarella di luna”… Epävireinen karaokemme saattoi kantautua järven toiselle puolelle saakka.

Yön viiletessä puhalsimme kynttilät sammuksiin ja siirryimme sisätiloihin. Sisko meni vielä kuistille harjaamaan hampaitaan ja kun hän tuli takaisin, niin hän kysyi että etkö sammuttanutkaan kaikkia kynttilöitä? Näyttäisi siltä, että pöytäpölkyllä palaa peräti nuotio!

Aikamoinen hässäkkä siinä syntyi kun etsiskelimme pilkkopimeässä vaatteitamme ja taskulamppuja ja vesiämpäreitä, sillä tuli levisi nopeasti oikein pölkkypaloksi. Kipunat vain sikoilivat tulisoihtuina kohti hiilenmustaa yötaivasta!

Katsoimme parhaaksi vierittää kaikki pölkyt yksi kerrallaan suoraan järveen, onneksi maassa oli yökastetta, ettei ollut vaaraa ruohikkopalon syttymisestä.

"Kaustan kuutamoa"

“Kaustan kuutamoa”

Tea for two

Nokisina ja yöpaidan helmat märkinä palasimme sisälle. Uni ei tietenkään tullut heti silmään, ja teetä kahdelle juodessamme kiittelinkin siskoani siitä että hän huomasi palon alun. Päivän vaalettua tutkimme pölkkyjä. Reunahalkeamista huomasimme että niissä kaikissa oli sahanpurumaista lahoa sisäpuolella. Jossain vaiheessa kipinä oli päässyt johonkin näistä halkeamista eikä enempää tarvittukaan tulen roihahtamiseksi.

Onneksi selvisimme tuosta “venetsialaisesta yöstä” pelkällä säikähdyksellä, mutta pölkkybaaria emme ole sen jälkeen enää pystyttäneet. Taisi olla vielä sitä aikaa kun avotulen teko rajavyöhykkeellä ja sen läheisyydessä oli ilta kymmenen jälkeen ankarasti kielletty.

Teksti ja kuvat: Tellervo

 

Share

20 comments for “Valon yö

  1. Huhhuh! Olettekos käyneet Venetsiassa. Jotkut tekevät sinne häämatkan.
    Päivästä’ taitaa taas tulla ihana ja lämmin vaikka yö on ollut
    viileä.
    Terv. teidän “Venetsiaan” täältä Patsolasta.

  2. Valloittava kertomus noista taivaanvaloista ja muistakin
    valoista. Pölkyistä tekevät niitä jätkänkynttilöitä myös.

    Viime viikonlopulla oli todella upeat taivaanvalot tässä,
    koska samaan aikaan kun aurinko laski naapurin heinäpellon
    taakse, nousi täysikuu vastakkaiselta puolelta järven takaa.
    Aivan upea elokuun ilta!

    Annoimme tässä eräänä elokuun iltana tavoistamme poiketen
    meillä vierailulla olevan huippuhanuristin soittaa tyynellä
    rannalla “Nuoruusmuistoja” ja muutakin mukavaa. Siitä seurasi,
    että järveltä alkoi lähestyä ihmisiä veneillä meidän rantaamme.
    Kyselivät, että onko täällä tanssit? Ei ollut.

  3. Olipa tosiaan viimeviikko upea.Täysikuu nousi Saarivaaran takaa.Maisema oli upean aavemainen.Vietin viikon Patson Pitkän rannalla.Kynttilän valo huoneissa ja kuu taivaalla.Meillä kun ei ole sähköjä Pyykkölässä.

  4. Maija-Liisan kommentista tuli mieleen takavuosilta tapaus kun Kukkolammen Luppomajan niemeen tuli ulkotulin valaistua metsäpolkua myöten läpi pimeyden lehtimiesryhmä.

    Niemen nuotiolla oli Sinkkarin Rami vieraita vastassa rantakalakattilansa kera.

    Vieraat alkoivat aterioimaan, yht´äkkiä pimeältä Kukkolammelta alkoi kuulua neliäänistä laulua. Puuvene myrskylyhty kokassaan alkoi lähestyä ihmettelevää vierasryhmää! Siinä taisi muikku poikineen mennä vierailla väärään kurkkuun…

    Laulu voimistui ja vene läheni, kunnes niemennokkaan rantautui veneestä kylän oma mieskuoromm Jänisjoen Lautturit; Vesa Honkanen, Hannu Tikka, Hannu Kivivuori ja Markku Kauppinen.

    Vaikka itse järjestäjä tiesinkin mitä ohjelma tuleman pitää, tuli iho kananlihalle laulun alkaessa lammen hiljaisesta pimeydestä!

    Harmi ettemme vaikkapa kylän tapahtumissamme enää saa nauttia Lauttureiden upeista esityksistä!

  5. Ystävälleni järjestimme vastaavanlaisen yllätyksen syntymäpäivänä, lautturien vene oli lyhdyin valaistu ja pimeällä joella alkoi kuulua laulua. Kyynel tirahti sankarin silmiin, kun hän joen törmällä kuunteli.

    Edes Tikan Hannun kuume ei estänyt heitä tulemasta, kun pyydettiin. Savusaunan löylyt päälle, muistaakseni ei suurempaa jälkiseurausta Hannulle koitunut.

    Kiitokset vielä jälkikäteen vuosien takaisesta:)

  6. Jopa oli valoisa yö ja kiintoisat kommentit. Olen minäkin ollut monessa syksyisessä valojuhlassa mukana, mutta ei niissä ole huonekaluja poltettu.

  7. Onpa tunnelmalliset kuvat Kaustalta!

    Ei siinä varmaan ole sisaruksia paljon naurattanut, kun “kipunat kohti tähtiä kiiri” elokuun yössä. Minua lukijana sen sijaan nauratti makeasti, kun näin sieluni silmin nokiset pöllinpyörittäjät.

    Mirja kyselee Venetsiassa käynnistä. Venetsialaista yötä en ole kokenut, mutta päiväretkellä entisestä Jugoslaviasta käsin olen siellä ollut elokuussa 1976. Venetsia on vaikuttava kaupunki. Hyllyssäni on sieltä muistoksi hankittu kaunis koboltinsininen, ruusuin koristeltu Muranolasimaljakko.

    Maija-Liisan kommenttiin viitaten Nuoruusmuistoja. Tällä kertaa Erkki Junkkarisen esittämänä.

    http://www.youtube.com/watch?v=UmB0mbJUniM&list=RD02UmB0mbJUniM

  8. ….”Elokuun illat, järjen ne vie,
    sydän niin täysi on,
    elokuun illat, harhaako lie,
    oikkuja kohtalon”….

    *
    Kerrottakoon vielä, että tuo kuukuva on otettu
    silloin kuin taivaalla komeili ns Superkuu.
    *
    Kiitos tunnelmallisista kommenteista!

    Huoomenna voimmekin jo hyräillä:
    …”Saavu syyskuu kun silloin koittaa
    taas ruusun uusi ihanuus”…

  9. Tänään olen kuullut radiosta kahteen kertaan Syysunelmia ja parhaillaan kuuntelen sitä Yotubesta kolmatta kertaa. Kymmeniä vuosia sitten eräs ystäväni lauloi sitä minulle tupaantuliaisissa näin elo-syyskuun vaihteessa. Aina, kun kuulen tuon kappaleen, muistan ystävääni, joka muutama vuosi sitten siirtyi tuonilmaisiin.

    http://www.youtube.com/watch?v=NL6YkQ9BnL8

  10. Palaan vielä tähän eiliseen Luonnon ja
    Venetsialaisen teemapäivään.

    Koska järvi oli aamupäivällä peilityyni,
    käänsimme kanootin vesille (eka kerta tänä
    kesänä) ja kiertelimme sillä sellaisetkin
    kaislikkorannat ja saarten sivustat joihin ei veneellä
    pääse.

    Kun sitten illalla sytyttelimme roihuja laiturin nokkaan,
    niin pusikon takana loiskahti kolme kertaa ja
    hetken päästä näimme majavan uimassa kohti
    vastarantaa, siis sitä joka näkyy ylemmässä kuvassakin.

    “Kanootin kapean vesille työnsin, seuraamaan majavaa
    vaeltavaa”….

    Vaan tässä tapauksessa majava taisikin seurata meitä.

  11. Kiitos musiikkilinkeistä!

    Minä täällä tunnelmoin menneitä muistellen. Muistuipa mieleen
    sekin tilaisuus, jolloin Arto Tarkkonen hanureineen ja Vasili
    Pantire viuluineen soittivat meille edesmenneen mieheni kanssa
    “Nuoruusmuistoja”- valssin. Silloin tanssia liihoittelimme.

    Tuli mieleeni, että minun täytyy kohta opettaa vanhemmalle
    lapsenlapselle valssin tanssiminen. Pojalle valssin osaaminen
    on “kova sana” tanssiparketilla. Menisi edes se mahdollinen oma häävalssi jotenkin.

    Olavi Virtaa tuli paljon eilen radiosta. Esimerkiksi “Metsäkukkia” on ihana.

  12. Valon yö on kirvoittanut musiikkipitoisia kommentteja. Niiden jatkoksi ja teemaan liittyen haluan laittaa jakoon Pirjo Kaskisolan runon, jonka sain ystävältäni tänään sähköpostilla.

    Antaudu syksyisin
    musiikin vietäväksi
    heittäydy nuottirivistölle
    ja anna
    jokaisen säikeesi soida
    lue itsesi uudelleen
    ja tiedä
    että olet täydellinen
    upea taideteos
    sinä

  13. Täällä Tampereella juhlittiin “venetsialisia” myös ilotulituksin pe, la, vieläköhän tänä iltanakin sädehtii?!

    Olen vieraillut Venetsiassa v. 2010 Islannin “tuhkapilvien” aikaan. Paluulentomme oli viimeinen ennenkuin Helsinki-Vantaan lentokenttä suljettiin.

    Venetsian yö on taianomainen valojen leikkiessä upeiden katedraalien pitsisissä silueteiissa ja mustaan veteen välkkyvine sateenkaariväreineen. Kapeat kujat ja kanaaleissa liukuvat kondoolit lisäävät mystisyyttä.

    Kaustajärven elokuun öitä en unohda milloinkaan…

  14. Matildassa vietettiin myös Venetsialaiset.Tulia rannoilla ja laitureilla,ilotulitteita ja rantaterasseilla piletystä.

    Olen käynyt Venetsiassa,silloin oli elokuu,iso virhe.Meitä turisteja oli niin paljon ettei kapeilla kujilla mahtunut oikein kävelemään.
    Paikka on kyllä taianomainen kuten Malla tuossa hienosti kuvasi.

    Nautin siellä elämäni kalleimmat kahvit.Kuppi kahvia ilman lisukkeita 12 euroa!

  15. Me emme ole tässä erityistä ilotulitusta kaivanneet,
    koska eilen aaamullakin minut herätettiin taas puoli kuuden
    aikaan rannan läheisyydessä ammuttuihin puoliautomaatti
    haulikon laukauksiin.Tätä on jatkunut nyt jo kohta pari
    viikkoa. Silkkiuikkuja ei näy enää missään. Minä nyt jaksan
    valittaa tästä samasta asiasta, mutta jotain rajaa kaipaisin.

    Aurinko nousi kyllä todella punaisen kirjavana tyynessä
    aamussa.

  16. Olen myös aikoinani käynyt Venetsiassa. Haaveena oli tietenkin romanttinen gondoliajelu. Saimmehan me gondolin ja matkan kohde oli valittu ja ajeluaika sovittu. Pyysimme gondolieria laulamaan, koska meillä oli sellainen käsitys, että kaikkihan ne laulavat. Gondoliero sanoi, että on tämä tarpeeksi raskasta työtä muutenkin ja souteli lyhintä reittiä matkan kohteeseen, eikä se kestänyt sovittua aikaa. Mutta olihan se muuten upeaa.

  17. Vaan eipä tulosvastuullinen gondoliero
    auttanut Italiaa konkurssitilaan joutumasta,
    vaikka oli niin berlusconimaisen kiero,
    että lakkasi ennen aikaansa soutamasta.

    Tässä Liisalle se vaiettu laulu.
    Tai vaikkapa huoneentaulu.

    Ierikka

  18. Saispa vielä kuulla lauttureita jossain!
    MirjaSisko

  19. Kyllä Erkiltä runo luistaa, hyvin loppusoinnut muistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *