Turhankävelyä Inarinpolulla

Inaripolun opasteita

Inaripolun opasteita

Tulopahan taasen oltua kaukana lautasliinoista. Vaelluskohteena oli kolkka Kaldoaivin erämaa- aluetta Päälaella Sevetistä pohjoiseen. Erämaan laajuus Norjan puoleisen alueen kanssa on puolimiljoonaa hehtaaria. Tilaa on siis hiljaisuuden retriittiin riittävästi !

Hyvä olikin dallailla, kun kaikki moskiitot olivat kuolleet, joko helteisiin tai yökylmiin. Korvauksena siitä mustikkaa ja variksenmarjaa oli runsaasti tunturien helmoilla ja maittavia kiisseleitä niistä keiteltiinkin. Kapustarinta uikutteli näköetäisyydellä poikasiaan varoitellen moisista karvanaamoista.

Piikivilohkare polun varrella

Piikivilohkare polun varrella

Kohtasin erämaassa myös wanhan tuttavani – Inarinpolun, joka vie vaeltajaa Sevetistä Norjan Karlebotniin Varangin vuonolle. Polku oli ikivanha saamelaisten markkinareitti Ruijaan ja Jäämeren kala- apajille aina 1850- luvulle saakka ja on nykyäänkin merkitty paaluilla ja päällekkäisillä kivillä. Polun pituus on 100 km, josta Norjan puolella 40 km.

Aittuajvjävrin turvekammi vuodelta 1972

Aittuajvjävrin turvekammi vuodelta 1972

Olin polun varren turvekammissa yötä jo vuonna 1972. Kammi sijaitsee Aittoaivijärven töyräällä aivan Norjan rajalla. Vaan olipa ajanhammas sortanut tuolloisen yösijani. Vain piisin hahmo oli enään tunnistettavissa sekä jäkälöityneet leirikivet. Sentään oli paikallaan Tuppilaavujärven tuntumassa jököttävä valkea juonikvartsilohkare ( piikivi ). Wanhaa ystävää oli dunnelmallista syleillä 41: n vuoden jälkeen. Syleilijä oli jo tosin ehtinyt hieman virttyä.

Mukana kulkeva voimalaite

Mukana kulkeva voimalaite

Nykyvaeltajalla täytyy olla fölissä älypuhelin, johon saa dataa, kuten karttaselaimen, sääennusteet tunnin tarkkudella ja muut normaalit sähköpostit, sekä uutiset ym- herkut. Virran kulutus on senmukaista, joten bagaasien päällä killuvat aurinkokennolaturit max. 4000 mAh takaavat toimivuuden.

Turhaankävelyä taasen tapahtui, mutta tulipahan koettua, aprikoi virttynyt Paavo, entinen Kakunvaaran pyhäkoululainen Olarista.

 

Share

18 comments for “Turhankävelyä Inarinpolulla

  1. Kiitokset Kakun Paavolle !
    Tuntuu mukavalta kun käytät asiallisia nimiä kuten tyhjän kävely. Minunkin olisi tarkoitus mennä parin viikon päästä tuonne Kilpisjärven tuntumaan turhan tallaajaksi. Älypuhelinta ei ole minkä akkuja pitäisi ladata, mutta jospa siinä omat patterit latautuisivat hiukan. Onhan se tunturin tallaaminen vaihtelua polttopuusavotointiin.

  2. Tuollaisille tuntureille olisi kiva päästä.

  3. ….”Kuin tunturilla puro hiljaa helää,
    ja luopi kultatähkät pajurukkaan”…

  4. Tellelle:
    “Kun tunturilla puro hiljaa helää,
    ja luopi kultatähkät pajurukkaann”.
    Niin tunturikin silloin elää,
    ja nousee Lapinorvokkikin kukkaan.

    Voi turistikin olla turhankävelyllä,
    niinkuin “Kakun Paavo” konsanaan.
    Kun ois vielä puhelimet hällä yllä,
    niin ois varustuskin kohdallaan.

  5. Enpä avannutkaan Värtsiä turhanpäiten,
    täältähän löytyikin Martin mukaelma
    Törmäsen tunturilaulusta.

    Hienoa saada runoutta tummenevaan elokuun
    iltaan!
    *
    Nytpä muistankin, että Kakku Paavo on
    ollut ennenkin turhakävelyllä, ainakin
    18.9.2012 saamelaisten mailla.

  6. Kokonaisvaltaista oman hyvinvoinnin ylläpitoa tuollainen “turhankävely” eli ei ollenkaan turhaa.

  7. Älä nouse tunturille
    Säv “Rakkauden tuli palaa”

    Kuka lie sanaillut
    ======================

    Älä nouse tunturille
    nousu hengen salapaa
    Maisemien mahtavuus
    jo pyörryttämhän alakaa.

    Älä nouse tunturille
    siell`on jäinen hanki,
    silimät siinä huikaistuu
    ja tunturin oot vanki.

    Älä nouse tunturille
    sielä aina tuulee
    tuuli viepi menneshän
    ken sielä liikaa luulee.

    Jos sie sielä kerran käyt
    niin unhottaa et saata
    täyellistä hiljaisuutta
    tuntureitten maata.

    Kun sie tulet etelhän
    ei sinua tunne kukhan,
    lupsakkuus ja lapinhulluus,
    net lähtenhet on mukhan

  8. Tuo ylläoleva runo sai minutkin kirjoittamaan.Inarinpolulla kävely on tosin jäänyt vähiin. kerran kuljimme Sevettijärveltä Opukasjärvelle. sieltähän Inarinpolku seurottelee Näätämöjoen vartta jonkin matkaa. Yövyimme Opukaksella ja sain järvestä harjuksen ja hauen.Läheisyydessä virtailee Silisjoki jota eräs kirjailija (E.N Manninen)kuvailee osuvasti “ei juuri suorempi tunturikatajaa”.
    Näistä yöpymisistä tunturimaassa ovat parhaiten jääneet mieleen yö Kotakönkäällä Suomujoella:Syksyn revontulet ja huuhkajan huhuilu.Tietysti yötön yö Pithsuskönkäällä Haltilta palatessa.Vielä haluan mainita yön Fiellun könkäällä ja siellä huuliharppua soittelevan kaverin. Silloin oli täysikuu.
    Ei nämä olleet ainoat yöt mutta tuo runo teki runolliseksi.

  9. Melkein päivälleen 27 vuotta sitten eli syyskuun 8. päivänä 1986 syyspäivän jo kallistuttua ehtoopuolelle lähti vastavihitty nuoripari rinkat selässä tallaamaan Utsjoen Mieraslompolosta kohti Vetsijärveä. Häät olivat olleet kaksi vuorokautta aikaisemmin ja nyt oli alkanut häämatka; ei missään tapauksessa etelän lämpöön ja ihmisvilinään vaan pohjoiseen tunturimaan rauhaan!

    Mehän siinä vaimoni kanssa askellettiin. Taival oli jo hyvissä ajoin pääpiirteittäin kartalle suunniteltu sillä periaatteella, että kierrämme merkityt reitit – mahdollisimman kaukaa! Unelma 100 kilometrin yksinäisyydestä tai paremminkin kaksinaisuudesta toteutui erinomaisen hienosti. Maisemassa hehkui paras ruska, säätila oli varsin suosiollinen ja aivan alkukilometreillä työskennellyttä yksinäistä polttopuunhakkaajaa lukuunottamatta emme tavanneet yhdeksän maastovuorokauden aikana ketään muuta ihmistä.

    Vetsijärven eteläpuolelta suunnistimme kohti Fallejavria. Sieltä saimme hienoja kaloja, ei kylläkään lohia vaan tosi suuria ahvenia ja puolenkymmentä kiloa painaneen hauenmörön. Kalaruokapuoli oli siis turvattu. Fallejavrilta etenimme koilliseen Vustemjavrille, jonka lähellä sijaitsevassa Aksonjunnin porokämpässä majoituimme parin sadepäivän ajaksi. Sen pohjoisempana emme käyneet, vaan kiertelimme kaakon suuntaan ja kävimme mm. Kuorboaivin kolmiomittaustornissa. Sää kylmeni, viimeiseen telttayöhön valmistautuessa oli jo pieni pakkanen ja seuraavana aamuna lopputaipaleelle kohti maantietä lähtiessä satoi jo räntää. Illan hämärtyessä 16. päivänä olimme autolla ja ajallimme lähellä olevan Kenestuvan leirintäalueen pihaan. Vaikka se oli jo pantu virallisesti talvikaudeksi kiinni, omistajapariskunta oli kuitenkin vielä sattuneesta syystä paikalla. He lämmittivät pyynnöstämme saunan ja saimme yöpyä mökissä; kyllä oli mukava!

    Mielessä on ollut, että kulkisimme tämän muistojen reitin paitsi valokuvien äärellä myös maastossa vielä uudelleen. Mahdotontahan se ei suinkaan liene; harkitaan asiaa vaikka esimerkiksi kolmekymmenvuotishääpäivän merkeisssä, jos vain jalka vielä riittävästi nousee. Se on sitten ihan Luojassaan!

  10. Onneksi olkoon Paula ja Jussi ! Tuollainen reissu säilyy varmaan muistoissa ja toivottavasti toteutuu kuvien ja tekstin muodossa myöskin Värtsiin ja vieläpä ennen kolmekymppishääpäivää. Kyllä luonto ja rauha on ihmiselle tärkeitä (tietysti sen tärkeän ihmisen lisäksi).

  11. Melkoinen häävalssi Jussilla ja Paulalla! Jatkakaa kolmen vuoden mittaisen väliaskeleen jälkeen

    Ierikka

  12. Piste jäi tarkoituksella pois!

    Ierikka

  13. Saakos Jussia opastaa.
    Älä odota niitä pyöreitä vuosia. Silloin on mentävä kun vielä on kuntoa. Ettei käy kuten minulle, viikko-oleskelut ja yli 20km päivämarssit ovat haave vain. Hyvä että yöksi tai kahdeksi voi jäädä ( särkypillereiden kera).Vielä me sinne vaimon kanssa on päätetty joskus mennä.

  14. Onnea Paula ja Jussi! Sanotaan että avioliiton koetinkivi onkin juuri reissu tunturiin, sen jos kestää, kestää tulevan elämänkin.

    Monia armorikkaita yhteisiä vuosia !

  15. Kun on tunturissa hevosenkengän muotoisen vuorokauden talssinut ja tammukoita naakinut, niin kokee väsyneenä endorfiinihuuman,
    vaiko aivan -humalan. Endorfiini on aivojen omaa morfiinia, jota
    erittyy kovatehoisessa liikunnassa.

    Kannatta kokeilla !

  16. Niinhän se on kun Reino sanoo, että aikanaan on nuo reissut tehtävä
    Minua vähän harmittaa, kun en ole ruskan aikaan ollut Lapissa kävelemässä (ainoastaan hiihtämässä, mikä sekin oli mukava kokea
    siellä).
    Nythän Vlä-seuralaisia ym.lähtee Lapin maisemiin, mutta me jätimme entiset muistot. On noita töitäkin ollut riittävästi.
    Kyllä minä pidin enemmän Lapin hiihtomatkoista kuin etelän aurinkomatkoista.
    Voi niitä latuja ja mäkiä – ne oli kunnossa, mutta oli hiihdettävä myöskin tuiskussa ja lumessa (kuruissa)
    Jussi ja Paula te olette vielä nuorehkoja toistamaan tuon reissunne. Elämä on arvaamatonta, mutta ihanaa.

    Suositellaan Lapin matkoja toisillekin!
    Siitäkin huolimatta vaikka täällä meilläkin on tosi kauniita
    maisemia, kuten Mirjan kuvista näimme
    MirjaSisko

  17. Äitivainaakin aina muistutti, että kaikki asiat on tehtävä aikanaan. Meidänkin perheessä oli Lapin retki mielessä , mutta ajateltiin odotella hiukan. Lapset ja vaimo ovat lähteneet maailmalle jo aikoja sitten ja häämatka on yhä tekemättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *