Elokuun ilta

Ilmataistelu lapsen silmin

Se oli elokuun alkupäiviä vuonna 1944. Oli ollut kuuma kesäpäivä, ja illallakin vielä tarkeni hyvin uimahoususillaan ja paljain jaloin. Olin tulossa maitoreissullani Juvanjoen sillalle, kun vastaan tuli pari sotavankia ja vanha mies pyssy olalla. Sotavangit kävivät päivisin Värtsilän taloissa maatöissä ja illalla heidät palautettiin vartioituina sillankorvassa olevalle vankileirille. Vangit kävivät varmaan mielellään töissä, koska saivat kunnon sapuskaa syödäkseen.

Värtsilän lentokenttä. Kuva: "SA-kuva"

Värtsilän lentokenttä ilmasta. Heinäkuu 1944. Kuva: ”SA-kuva”

Päästyäni sillalta jonkin matkaa tulin laajalle peltoaukealle. Silloin ylitseni lensi muutama lentokone tavallista matalammalla. Vilkuttelin niille niin kuin sota-aikana oli tapana luullen niitä omiksi, jotka olivat laskeutumassa Värtsilän lentokentälle. Mutta sitten alkoi kuulua aikamoista jylinää ja pauketta lentokentän suunnalta, ja tajusin, että nehän olivatkin viholliskoneita, jotka tekivät yllätyshyökkäyksen Värtsilän lentokentälle.

(BW-) hävittäjä laskeutuu kentälle torjuntalennolta palattuaan. Värtsilän lentokenttä 1944.08.20  Kuva: "SA-kuva"


(BW-) hävittäjä laskeutuu kentälle torjuntalennolta palattuaan.
Värtsilän lentokenttä 1944.08.20
Kuva: ”SA-kuva”

Juoksin hädissäni kotia kohti ja olin jo lähellä, kun oli pakko painua ojan pohjalle piiloon maitohinkin kanssa. Nokkoset polttelivat paljasta ihoani, ja olo oli tuskallinen. Tiukasti pidin ”peelaria” kainalossani, ettei tilkkaakaan maitoa menisi hukkaan.

Kun suomalaiset hävittäjätkin selvisivät ilmaan, alkoi ankara ilmataistelu Värtsilän taivaalla. Kun kuularuisku osui läheiseen ratapölkkypinoon, se sai minut pakokauhun valtaan. Isä juoksi etsimään minua ja löysi surkean ja itkevän pojan ojanpohjalta nokkosien seasta. Niin pääsin turvallisesti kotiin potemaan nokkosten polttamaa ihoani.

Se oli sodan traumaattisin kokemukseni. Pitkään vietin aikaani päivisin lukemalla ja piirtelemällä väestösuojan katoksen alla. Pelkäsin kokemieni kauhunhetkien toistuvan. Silloin olisin ollut valmis lähtemään sotaa pakoon kuinka kauaksi tahansa.

Luutnantti Paavo Kahla, ylikerantti Erkki Komonen ja kersantti Sakari Peijari. Värtsilän lentokenttä 1944. 08.02 Kuva: "SA-kuva"

Luutnantti Paavo Kahla, ylikerantti Erkki Komonen ja kersantti Sakari Peijari.
Värtsilän lentokenttä 1944. 08.02 Kuva: ”SA-kuva”

Joskus on tullut mieleeni, että olisivathan ne voineet ampuakin minut sinne peltoaukealle. Taisivat olla sitä mieltä, ettei niin pieneen pojanrääpäleeseen kannattanut kuteja tuhlata. Toivottelinhan minä heidät tietämättäni vilkuttelemalla tervetulleiksikin.

Ei voi muuta sanoa kuin SPASIBO, TAVARITS! Elossa ollaan!

Luulen monella muullakin värtsiläläisellä olevan muistissa tuo elokuun ilta.

Pussinpohjan Masa

8 comments for “Elokuun ilta

  1. Huh huh.Olipa jännä tarina. Olisihan siinä voinut pikkupojalle käydä vaikka miten.

  2. Saattaa olla ihan sama ilmataistelu, jota seurasin Lintulan pihalla. Sinne eivät kuularuiskut yltäneet, mutta kyllä minuakin pelotti. Sitten helpotti, kun vihollisen kone syöksyi jonnekin Värtsilän keskustan taakse savuvana perässään.

    Ei semmoisia kokemuksia kaipaa. Mutta mielessä ne pysyvät. Vangeista minulla on hyvinkin läheisiä ja miellyttäviä muistoja mm. samasta ruokapöydästä. Mutta näen muistikuvissani yhä myös erään vangin katseen piikkilanka-aidan takaa. Hän ei ollut päässyt minkään talon töihin ja ruokapöytään.

    Sekin tapaus – kun eräs vanki oli syönyt navetassa lehmille tarkoitettua ”kakkua” – on silloin tällöin palannut mieleen. Hän oli juuri päässyt leiristä taloon töihin, mutta ei vielä tiennyt, että saisi syödä isäntäväen kanssa samassa pöydässä samaa ruokaa. Navetasta aterialta paljastunut vanki sai äidiltä aikamoisen sapiskan, kun hänen eteensä kannettiin ihmisen sapuskaa.

    Niin se vaan on, että tie vanginkin sydämeen kävi vatsan kautta.

    Ierikka

  3. Muistan hyvin tuon taistelun,meillä ajettiin heiniä latoon tuolloin.Papatus oli vallan hirmuinen, sen jälkeen pyöri iso kone kentän ympärillä,luultavasti pommari, odottiko ehkä että kenttä saatais laskeutumis kuntoon. Ilmailumuseossa Vantaalla on palanen Brewster- hävittajästä,joka oli pudonnut Ilomantsiin saatua osuman Wärtsilän ilmataistelussa.Ilmeisesti Masan näkemä kone,josta myös Johannes aikaisemmin jutussaan kertoi.

  4. En tiedä onko meillä tutkittu lasten selviytymisestä sotatraumoista. Yleensä lapset selviävät paremmin kuin aikuiset. Edesmennyt ”Usvan kennelin” Veikko Mielonen ( syntynyt Uukuniemellä ) kertoi vanhana miehenä näkevänsä painajaisunta siitä tilanteesta kun hänet yritettiin kaapata sotavangiksi. Silloin oli tapahtumasta kulunut yli 30 vuotta.

    Erkki kertoo luottosotavankien kohtelusta omassa kodissaan. Totuuden nimissä on sanottava, ettei kaikissa Värtsilän taloissa sotavankeja kohdeltu samalla tavoin kuin heillä.

  5. Joillekin tutuilleni ja sukulaisilleni jäi näistä
    pommikoneista koko elämän kestävät traumat.

    Ainakin lukemissani muistelmissa on Pälkjärven taloissa kohdeltu
    sotavankeja hyvin.

  6. Myös minunn kotonani Selkäkylällä on ollut sotavankeja. Minä olen muutaman kuukauden ikäisenä rääpäleenä kukenut erään vangin manttelin sisällä saunasta tupaan. Vanki on saattanut olla inkeriläinen, koska oli osannut suomea. Hän oli itkenyt, että kotonaan hänellä on myös pieni vauva. Meillä oli myös kohdeltu vankeja hyvin. Isä oli antanut lämpimiä vaatteita, mitkä oli toisessa talossa saatettu ottaa pois. Eräs vanki oli ollut todella moniosaaja ja osannut vaikka mitä, jotkut taas ei. Ilmeisesti he eivät uskaltaneet sanoa, että eivät osaa jotakin. Samaa ruokaa on ollut myös tarjolla mitä muutkin söivät.

  7. Terttu Valtonen os.Käihkö muistelee varmaankin tuota samaa tappelua. Tertun koti oli nykyisen ”Öljymäen” kohdalla. Mummo kertoi, että heillä oli myös töissä kaksi vankia, koska isä oli rintamalla ja Toivo setä kaatui jo talvisodassa. Mummo osasi jonkinverran venäjää koska oppikoulussa oli viisi viikkotuntia venäjänkieltä. Hän oli Värtsilän oppikoulun ensimmäisiä oppilaita v.1907. Eero

  8. Tuttu kuva itselleni, isäni vasemmala, Kahla keskellä ja Peijari oikealla. Kenttä sijaitsee Kiteen puolella. Kävin muutama vuosi sitten katsomassa paikkaa. Kenttähän oli tehty pellolle ja oli taas peltona. Talon isäntä kertoi kuinka koneet laskeutuivat heidän talonsa katon ylitse alamäkeen ja joskus kuulema tarvittiin muuraria korjaamaan piippua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *