Purolantilan valkosipulit, osa 3

Sipulien tuleentuminen.

Kuten edellisessä osassa kerroin valkosipulien tuleentumisen merkit tulivat varhain esille. Syksyllä istutetut sipulit jäivät naatistoltaan pari lehteä vajaiksi ja sipulien koko pieneksi. Valkosipulin kasvaminen poikkeaa muista sipuleista siinä, että sille kasvaa ensin naatisto täyteen kokoonsa ja vasta sen jälkeen alkaa varren tyveen muodostua sipuliosa, joka kehittyy maan pinnan alapuolelle. Ensimmäinen tuleentumisen merkki on silloin kun itusilmuvarsi kasvaa esille. Naatisto on tullut täyteen kokoonsa ja sipulin muodostuminen alkaa. Muita tuleentumisen merkkejä ovat lehtien kärkien kellastuminen ja ruskeaksi kuivuminen. Alimmat sirkkalehdet kuivuvat ensimmäiseksi ja kun alhaalta päin luettuna kolmas lehti on kellanruskea niin sipulin voi yleensä silloin nostaa maasta pois ja laittaa alkukuivatukseen. Keväällä istutetut valkosipulit tai ne lajikkeet, jotka eivät tee itusilmuvartta niiden tuleentumisen merkkinä on varsien kaatuminen ja lehtien kärkien kellastuminen. Ellei ole varmaa voiko valkosipulin nostaa jo maasta, niin kaiva multa varren tyveltä pois ja katso joko sipuli on muodostunut. Katso myöskin se näkyykö kynnet sipulin kuoren pinnassa kohoutumina. Jos näin on näkymät kynsilaukka on valmista nostettavaksi.

purolantilanvakosip_kuva1

Kuvassa on itusilmuvarsi kiehkuralla ja mikäli et halua pieniä itusilmuja katkaise varsi paksunnoksen maanpuolelta poikki.

Talvivalkosipulin tuleentumisen ensi merkkinä esiin tuleva itusilmuvarsi kannattaa katkaista poikki silloin kun se on kuvan kasvanut kuvan mukaiseksi. Ellet katkaise niin sen kasvaminen pienentää varren tyveen tulevaa sipulia reilun kynnen koon verran. Itusilmujen pois katkotut varret ovat ruokaa. Ne ryöpätään ja pakastetaan sekä käytetään keittoihin ja tai syödään ruuan lisukkeena. Minusta ne ovat kypsinä hyvän makuisia.

purolantilanvakosip_kuva2

Tässä kuvassa itusilmujen suojuskuori on auennet ja silmut ovat näkyvissä. Näistä voi kasvattaa uusia sipuleita, mutta se vie aikaa kaksi tai kolme kesää kunnes saadaan kynsiksi jakautunut sipuli.

Sipulien nostaminen ja kuivaaminen.

Nostaminen on parasta suorittaa poudalla ja auttaa sipulin maasta irtoamista talikolla tai muulla sellaisella välineellä. Voi ne nostaa varresta vetämälläkin, mutta silloin jokunen sipulinvarsi katkeaa ja yleensä sieltä maan alaisesta osasta. Ravistele mullat juurista irti ja jätä hetkeksi pellolle kuivahtamaan. Kynsilaukkaa on tässä vaiheessa käsiteltävä hellävaraisesti se ei siedä kolhimista. Sipulien juuret voit poistaa heti tai sitten myöhemmin riippuen siitä missä kuivaat sipulisi. Kun sipulit ovat nostetut ne on parasta koota varsistaan pikkunipuiksi kymmenen – kaksikymmentä sipulia nippuunsa ja viedä katon alle kuivumaan. Valkosipulin naatisto sisältää yllättävän paljon vettä ja naatit haihduttavat sitä ja samalla sipulien kuoret kuivuvat. Jos on käytettävissä hyvä kuivuri ei esikuivaamista tarvitse suorittaa vaan sipulit ovat kuivia kun niiden kuori on kuivunut paperimaiseksi.

Purolan valkosipulit laitoimme niputettuna katokseen, jossa ne saavat kuivua viikon verran. Sitten niiden varret katkotaan noin kolmen sentin tyngiksi ja sipulit siirretään kuivurille, jossa ne saavat lopullisen kuivumisensa. Kuivaamisen lämpötila ei saisi nousta yli + 42 asteen jos tarkoituksena on käyttää niitä siemensipuleiksi. Paras ja turvallinen kuivaamisen lämpötila on noin +38 – 40 astetta. Kuva kuivurilta tulee seuraavaan juttuun.

purolantilanvakosip_kuva3

Kuvassa näkyy miten Purolan tilalla sipulien alku kuivaaminen suoritetaan.

Saaliit säkissä.

Satoa saimme valkosipuleista vaihtelevasti. Parhaimmin kasvoi lajike Irkutsk ja seuraavana Sortavalasta saatu. Molemmat ovat Siperialaista kantaa ja osuivat sipulimaan parhaalle kohdalle. Muut lajikkeet jäivät kasvussaan näitä huonommaksi. Jo kaksikymmentä senttiä notkelmaa vaikutti siihen kuinka hulevedet viipyivät keväällä kasvimaalla. Niillä kodilla kasvu oli heikointa. Seuraavissa kuvissa on lajike Irkutskin sipuleita parhaasta ja huonoimmasta päästä. Kaikkein ”rupeloimpaa” sipulia ei viitsinyt edes kuvata.

Seuraavaan osioon laitan kertomusta kuivaamisesta ja kauppakunnostuksesta ja sadon säilyttämisestä ja siemensipulien valinnasta. Ne toimenpiteet ovat helpointa suorittaa tässä vaiheessa sipulien käsittelyä. Lopuksi muutamia muita kuivia kasvimaalta.

Sipuliterveisin Kalevi Tikka

Tässä linkit aiempiin juttuihin:

Share

5 comments for “Purolantilan valkosipulit, osa 3

  1. Asiantunteva teksti ja havainnolliset
    kuvat tekevät prosessin eri vaiheet
    “maallikollekin” tutuksi.

  2. Kyllä on mukava lukea Kalevin “valkosipuliopasta”. Itse en ymmärrä asiasta mitään muuta kuin että hyvää on sipulin kynnet sekä varret

  3. Laitoin muutaman kuvan enemmänkin tämän jutun loppuun, vaan taisivat hännät jäädä oven väliin.

  4. Otin valkosipulit maasta. Laitoin osan kuivumaan, mutta pienimpiä kuorin ja survoin murskeeksi. Sen sekoitin Benecoliin, Jonka kannessa lukee: “Alentaa tehokkaasti kolesterolia. Kevyt kasvirasvalevite.

    On hyvää ruisleivän päällä kahvin kanssa. Toivottavasti ei kuitenkaan mikään “pyhäinhäväistys” valkosipuliseuroissa!

    Savusaunaoluen seassa valkosipulimurske on autuaallista. Vaan kun vaimo ei tuo olutta kaupasta, eikä asiasta neuvotella.

    Ierikka

  5. Valkosipulin ystävät ovat avarakatseisia ihmisiä. Lienen ainoa nirputtaja siinä joukossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *