Kenraalinkylän nimestä keskusteltaessa
tuli esiin Värtsilän seudun erikoisempia
puulajejakin kuten lehmus jota niinipuuksikin
lienee kutsuttu.
Täältä Joensuun Niinivaaralta katsellessa, tuli
mieleeni, että voisitteko te metsiä tuntevat
kirjoittajat kertoilla enemmänkin näistä paikkakunnan
erikoisuuksista.
Itseäni on usein askarruttanut mistä Kukonkaulasta Saarivaaraan
päin mentäessä sijaitseva Niinilampi on saanut
nimensä, onko siellä ollut joskus lehmuksia?
Valtakunnan raja halkoo tämän lammen nykyisin pituussuunnassa.
Sotien jälkeen Suomenpuoleisella rannalla oli asustellut
naisihminen joka oli tunnettu myös nimellä Niin’lammin Mari.
Vanha Korpiselkä-Värtsilä maantie on kulkenut juuri
niillä paikkeilla. Kuin myös Viipurin ja Kuopion lääninraja,
joka ylitti kyseisen Marin peltotilkut.
Kannatettava ajatus Telle !
Nämä erikois- tai jalopuut ansaitsevat oman juttunsa. Kuka ryhtyisi tuumasta toimeen.
Koin nyt niin että pyyntö osoitettiin osittain minulle.
Totta on että 33 vuoden aikana näitä erikoisuuksia tuli vastaan.
Kun on ollut jo yli 2 vuotta poissa on päässyt unohtumaan niin kohteita kuin tämän tietorakkineen käyttörutiinitkin. Näin komeana kesänä tahtoo aika kulua tuolla ulkohommissa.
Sikäli kun tiedän ,yritän auttaa asioissa.
Tuo Niinilammin Mari ei kerro minulle mitään. Niinilammen tiedän, samoin Kukonkaulan ja sanonpa että on yksi hienoin maisema Värtsilässä.Varsinkin se vanha tie siinä lampien välissä. Vahinko vain että se on siellä vyöhykkeen sisäpuolella. Muutama vuosi sitten pesi joutsen Onkilammen liepeillä. Huuhkaja pesi ainakin Hepovaarassa ja Kenraalinkylässä. Varmin paikka nähdä koskikara on Ryösiöjoen yläjuoksulla, siis talvella. Hannu K se nämä lintuasiat parhaiten tietää, tämä olikin nyt pallonheitto hänelle.
Puuasiasta senverran tuolla Kukkovaarantien Tervavaaran puoleisessa päässä koivu on näyttänyt kivelle olevansa vahvempi. Kolmekymmentä vuotta sitten pieni vesa kasvoi pienessä rakosessa, nyt halkeama on jo melkoinen. Käy Seppo kuvaamassa.
Hieno homma Reino..
Minäkin olen tallonut polun Kukkolammelle vissiin sadat kerrat, mutta en muista kuulleeni siellä olevista lehmuksista. Ryhännotkon lehmuksista puhuttiin, mutta en tiedä missä ovat. Pitänee varautua keväällä kukinta-aikaan sinne retkeilemään jos saisi vaikka kuvia
Reino A. kirjoittaa: ”… hienoin maisema Värtsilässä. Varsinkin se vanha tie siinä lampien välissä. Vahinko vain että se on siellä vyöhykkeen sisäpuolella.”
Olen joskus Värtsiin kirjoittanut tästä tiestä ja toivoskellut, että se kunnostettaisiin museotieksi. Mutta se on siellä vyöhykkeellä!!! Ehkä joskus se vyöhyke ei ole niin ”pyhitetty” kuin vielä nykyisinkin, 1950-luvun ajoista puhumattakaan.
Maisema lampien välistä mäkeä ylös vanhaa tietä on todella upea! Ei taida olla enää elossa ketään sitä tietä linja-autolla matkannutta ja ehkä mäkeä noustessa autoa työntänyttä Saarivaaran ja Värtsilän keskustan välillä kulkenutta? Valokuvia saattaisi löytyä???
Ierikka
Sopiskohan viikon puheenaiheiden joukkoon nimipäiväonnittelut Eiralle!!! Ja samalla kiitokset Värtsin toimittamisesta!!!
Vapaaehtoinen aktiivisuutesi on omiaan luomaan tervettä ilmapiiriä Värtsilään ja sinnekin, missä tätä mainiota verkkolehteä luetaan ja siihen kirjoitetaan. Haluan ilmaista mielipiteeni viittaamalla terveeseen ilmapiiriin siksi, että Eiran nimi on tullut käyttöön skandinaavisessa muinaistarustossa esiintyneestä lääkintätaidon jumalattaresta Eir.
Terveys – myös mielen virkeys – on Jumalan suuri lahja, Lutherin mukaan osa jokapäiväistä leipää.
Meidän Eiramme toimii ns. kolmannella sektorilla, jonka merkitys kovassa kilpailuyhteiskunnassa ja byrokratian rattaissa on saamassa yhä suuremman arvon. Miten ankea olisikaan aamu, ellen avaisi Värtsiä ja ilta ennen makuulle menoa, jos en olisi sulkenut läppäriä!
Onnea – päivän puheenaihe Eira – tänä viikon 32 eiranpäivänä!
Ierikka
Kyllä Kukonkaula tuttu on,silloin kun pääsi vielä koulumatkat kulkemaan
Kaustajärven itäpuolelta.Kyllä joskus matka jatkui Kukonkaulan sillalle
saakka,siinä lähellä siltaa oli tuhoutunut tankki,täytyihän sitä käydä
tutkimassa.Voi olla että siitä on vielä jäännöksiä jäljellä,kuka tietää
on muuten Suomen puolella.
Onnittelen minäkin Eiraa sekä myös Mantsisen Veijoa ja Piiaa
lapsen syntymästä. Sukupuolta en paljasta – saavat itse sen kertoa
ja onnea myös mummolle ja ukolle – taitaa olla viides lapsenlapsi.
Sain asian kuulla ihan Veijolta itseltään.
Jaksatkos Veijo valvoa Piian ja vauvan kanssa, kun hunajatkin työllistävät vai onko vauva hyväuninen.
Oikein onnellista aikaa teidän perheeseen!
Mirja ja Seppo naapurista
Niinilammella kävin kaksi kertaa 90-luvulla majavanpatoja purkamassa. Lehmuksia en havainnut, mutta lammen rannat olivat rehevän heinäisiä. Liekö siitä saanut nimensä.
Liityn Mirjan esittämiin vauvaonnitteluihin.
Yksi kalasääsken (kalakotka) poikasista on ollut kuolleena pesässään jo viikon verran. Tänä aamuna kahdella poikasella näytti olevan niin nälkä, että maistelivat kuollutta veljeään.
Emo toi ison näköisen kalan. Se syötiin alle puolessa tunnissa
Kenraalinkylän nimestä keskusteltaessa
tuli esiin Värtsilän seudun erikoisempia
puulajejakin kuten lehmus jota niinipuuksikin
lienee kutsuttu.
Täältä Joensuun Niinivaaralta katsellessa, tuli
mieleeni, että voisitteko te metsiä tuntevat
kirjoittajat kertoilla enemmänkin näistä paikkakunnan
erikoisuuksista.
Itseäni on usein askarruttanut mistä Kukonkaulasta Saarivaaraan
päin mentäessä sijaitseva Niinilampi on saanut
nimensä, onko siellä ollut joskus lehmuksia?
Valtakunnan raja halkoo tämän lammen nykyisin pituussuunnassa.
Sotien jälkeen Suomenpuoleisella rannalla oli asustellut
naisihminen joka oli tunnettu myös nimellä Niin’lammin Mari.
Vanha Korpiselkä-Värtsilä maantie on kulkenut juuri
niillä paikkeilla. Kuin myös Viipurin ja Kuopion lääninraja,
joka ylitti kyseisen Marin peltotilkut.
Kannatettava ajatus Telle !
Nämä erikois- tai jalopuut ansaitsevat oman juttunsa. Kuka ryhtyisi tuumasta toimeen.
Koin nyt niin että pyyntö osoitettiin osittain minulle.
Totta on että 33 vuoden aikana näitä erikoisuuksia tuli vastaan.
Kun on ollut jo yli 2 vuotta poissa on päässyt unohtumaan niin kohteita kuin tämän tietorakkineen käyttörutiinitkin. Näin komeana kesänä tahtoo aika kulua tuolla ulkohommissa.
Sikäli kun tiedän ,yritän auttaa asioissa.
Tuo Niinilammin Mari ei kerro minulle mitään. Niinilammen tiedän, samoin Kukonkaulan ja sanonpa että on yksi hienoin maisema Värtsilässä.Varsinkin se vanha tie siinä lampien välissä. Vahinko vain että se on siellä vyöhykkeen sisäpuolella. Muutama vuosi sitten pesi joutsen Onkilammen liepeillä. Huuhkaja pesi ainakin Hepovaarassa ja Kenraalinkylässä. Varmin paikka nähdä koskikara on Ryösiöjoen yläjuoksulla, siis talvella. Hannu K se nämä lintuasiat parhaiten tietää, tämä olikin nyt pallonheitto hänelle.
Puuasiasta senverran tuolla Kukkovaarantien Tervavaaran puoleisessa päässä koivu on näyttänyt kivelle olevansa vahvempi. Kolmekymmentä vuotta sitten pieni vesa kasvoi pienessä rakosessa, nyt halkeama on jo melkoinen. Käy Seppo kuvaamassa.
Hieno homma Reino..
Minäkin olen tallonut polun Kukkolammelle vissiin sadat kerrat, mutta en muista kuulleeni siellä olevista lehmuksista. Ryhännotkon lehmuksista puhuttiin, mutta en tiedä missä ovat. Pitänee varautua keväällä kukinta-aikaan sinne retkeilemään jos saisi vaikka kuvia
Reino A. kirjoittaa: ”… hienoin maisema Värtsilässä. Varsinkin se vanha tie siinä lampien välissä. Vahinko vain että se on siellä vyöhykkeen sisäpuolella.”
Olen joskus Värtsiin kirjoittanut tästä tiestä ja toivoskellut, että se kunnostettaisiin museotieksi. Mutta se on siellä vyöhykkeellä!!! Ehkä joskus se vyöhyke ei ole niin ”pyhitetty” kuin vielä nykyisinkin, 1950-luvun ajoista puhumattakaan.
Maisema lampien välistä mäkeä ylös vanhaa tietä on todella upea! Ei taida olla enää elossa ketään sitä tietä linja-autolla matkannutta ja ehkä mäkeä noustessa autoa työntänyttä Saarivaaran ja Värtsilän keskustan välillä kulkenutta? Valokuvia saattaisi löytyä???
Ierikka
Sopiskohan viikon puheenaiheiden joukkoon nimipäiväonnittelut Eiralle!!! Ja samalla kiitokset Värtsin toimittamisesta!!!
Vapaaehtoinen aktiivisuutesi on omiaan luomaan tervettä ilmapiiriä Värtsilään ja sinnekin, missä tätä mainiota verkkolehteä luetaan ja siihen kirjoitetaan. Haluan ilmaista mielipiteeni viittaamalla terveeseen ilmapiiriin siksi, että Eiran nimi on tullut käyttöön skandinaavisessa muinaistarustossa esiintyneestä lääkintätaidon jumalattaresta Eir.
Terveys – myös mielen virkeys – on Jumalan suuri lahja, Lutherin mukaan osa jokapäiväistä leipää.
Meidän Eiramme toimii ns. kolmannella sektorilla, jonka merkitys kovassa kilpailuyhteiskunnassa ja byrokratian rattaissa on saamassa yhä suuremman arvon. Miten ankea olisikaan aamu, ellen avaisi Värtsiä ja ilta ennen makuulle menoa, jos en olisi sulkenut läppäriä!
Onnea – päivän puheenaihe Eira – tänä viikon 32 eiranpäivänä!
Ierikka
Kyllä Kukonkaula tuttu on,silloin kun pääsi vielä koulumatkat kulkemaan
Kaustajärven itäpuolelta.Kyllä joskus matka jatkui Kukonkaulan sillalle
saakka,siinä lähellä siltaa oli tuhoutunut tankki,täytyihän sitä käydä
tutkimassa.Voi olla että siitä on vielä jäännöksiä jäljellä,kuka tietää
on muuten Suomen puolella.
Onnittelen minäkin Eiraa sekä myös Mantsisen Veijoa ja Piiaa
lapsen syntymästä. Sukupuolta en paljasta – saavat itse sen kertoa
ja onnea myös mummolle ja ukolle – taitaa olla viides lapsenlapsi.
Sain asian kuulla ihan Veijolta itseltään.
Jaksatkos Veijo valvoa Piian ja vauvan kanssa, kun hunajatkin työllistävät vai onko vauva hyväuninen.
Oikein onnellista aikaa teidän perheeseen!
Mirja ja Seppo naapurista
Niinilammella kävin kaksi kertaa 90-luvulla majavanpatoja purkamassa. Lehmuksia en havainnut, mutta lammen rannat olivat rehevän heinäisiä. Liekö siitä saanut nimensä.
Liityn Mirjan esittämiin vauvaonnitteluihin.
Yksi kalasääsken (kalakotka) poikasista on ollut kuolleena pesässään jo viikon verran. Tänä aamuna kahdella poikasella näytti olevan niin nälkä, että maistelivat kuollutta veljeään.
Emo toi ison näköisen kalan. Se syötiin alle puolessa tunnissa
http://www.eenet.ee/EENet/kalakotkas2.html
Surullista. elämä on kovaa!
Voi sitä surua olla ihan pikkupörriäisilläkin kuten kärpäsillä.
Eräskin sanoi toiselle:
”Tuus kattoon kattoon, kaveri tapettiin tapettiin!”
Siihen toinen:
”Surisisitko, jos minä olisin ihan lätkässä?”