Ajelinpa Sunnuntaina 2.6. Tohmajärveltä kohti Niiralaa. Aurinko paistoi ja kesä oli ”virallisesti” alkanut.
Tiellä edessäni oli pysähtyneenä tumma auto jossa oli hätävilkut päällä. Ajettuani lähemmäksi huomasin että rekisterilaatta oli keltainen. Yhdistin heti auton Venäjän konsulaatin autoiksi koska heillä on keltaiset rekisteritunnukset. Autosta hyppäsi ulos mies joka huitoi käsillään että hätä on suuri ja oli jopa osittain ajoradalla. Minä pysäytin autoni ja odotin että mies tulee kertomaan mikä on hätänä. Mies tuli ja aukaisi ”pelkääjän puolen oven” ja kysyi, puhunko saksaa, ranskaa, espanjaa, englantia? Kun vastasin kieltävästi, hän kysyi vielä puhunko Venäjää. Sanoin puhuvani jonkin verran, mutta sillä ei ollut merkitystä, vaan hän puhui hieman sekavasti ja pyysi rahaa ja puhui myös että häneltä on dieseli loppu.
Kun tiesin että kyllä konsulaatin porukalta saan myöhemmin rahat takaisin niin etsin kukkaron ja annoin 20 euroa, mutta hän pyysi että antaisin lisää, annoin vielä 20 euroa kun hän sanoi että on menossa Pietariin. Sitten mies kiskoi kädestään kaksi paksua ”kulta”sormusta ja sanoi jotain jeesus mariasta ja ja huitoi käsillään ristin merkkejä ja minä annoin vielä 20 euroa lisää. Hän piirsi käteensä sadan euron numerot ja pyysi vielä lisää sataan euroon asti. Minä sanoin ettei minulla ole, hän katsoi minua vihaisena ja paiskasi oven kiinni ja juoksi omalle autolleen. Silloin vasta tajusin kun katsoin taakseni että autossa edessä oliki VALKOINEN rekisterilaatta. Samassa myös tajusin että minua oli HUIJJATTU.
Maanantaina vein sormukset kultasepälle joka totesi ne messingiksi.
Tarinan opetus oli se ETTEN PYSÄHDY KETÄÄN AUTTAMAAN jos olen yksin ajamassa tiellä.
Varokaa huijjareita ja mustia autoja, varsinkin naiset jos olette yksin liikkeellä.
Terveisin ”HUIJATTU”60
Avunpyytäjiin törmätty myös täällä pääkaupunkiseudulla. Puku päällä oleva ”herrasmies” hienolla autolla huitoo tienposkessa apua pyytämässä. Auto ulkomaan kilvissä. Nyrkkiä heristelty, kun rahaa ei annettu.
JOOPA JOO
Tuo huijatun tarina palautti mieleeni erään vierailun Lemin pappilassa. Ruotukaverini, sittemmin professori Jouko Martikainen, valtimolainen pappismies, pistäytyi meillä kotimatkallaan Moskova-Helsinki. Hän oli arkkipiispa Martti Simojoen delegaation sihteerinä. Kahvipöydässä kysyin, miltä se kirkko Neuvostoliitossa oikein näyttää. Hetken tuumattuaan Jouko vastasi: ”Kuule, se on niin, että kun punaista väriä vähän raaputtaa, näkyviin tulee pyhä Venäjän kirkko.
Reissattuani monet kerrat sekä Neuvostoliitossa että sittemmin Venäjällä olen muistanut Joukon sanat ja todennut ne tosiksi.
Mutta, mutta kirkko on siellä taas ”sulautunut” valtiovallan syliin. Putinin suhde kirkkoon on aika läheinen, ja vastavuoroisuuttakin on havaittavissa. Eikä tässä ole kysymys vain arveluttavista seikoista. Kyllähän Jeesuksen ja Marian nimiä on syytä ääneen lausua ja ristinmerkkiä itseensä piirtää. Mutta samalla piilee vaara, että Laupiaan Samarialaisen kertomuksesta voidaan ottaa mallia myös väärällä tavalla sekä poliittisesti että yksityisyritteliäisyyden muodossa. Niinpä aina ja kaikkina aikoina meitä voidaan höynäyttää.
Toisaalta sekin on muistettava, että – niinkuin Jeesus sanoi – köyhät meillä on aina keskuudessamme.
Miten voi tienvarrella ymmärtää, milloin siellä on syytä olla laupias suomalainen ja milloin on kylmästi kuljettava ohi ihan pysähtymättä?
Ierikka
Me tulimme kerran tuttavapariskunnan kanssa Sortavalasta
paikallisella taksilla kotiin. Lada levisi sopivasti tuttujemme
pihamaalla, jolloin kuljettaja täytyi majoittaa sinne, saunottaa
ja pestä hänen vaatteensa talonväen vaatteiden kanssa koneessa.
Seuraavana päivänä oli edessä Ladan korjaus ja siitä koitunut
lasku, joka sopi vielä tuttujemme lomabudjettiin. (600euroa)
Tämä kuljettaja ei ollut huijari, vaan ihan symppis kaveri.
Puhui joten kuten suomeakin.
****
Sellaisia autoja älkää pysähtykö naapurimaassa auttamaan,
joiden rekisterissä on 777.
Jassoo, tuossa huijatun tarinassa tapahtumat tapahtuivat Suomen puolella, ja päähenkilö ei varmaankaan ollut naapurimaasta, ”tunnusmerkit” viitannevat sinne, mistä näitä muki kädessä istuvia tätejäkin tänne toimitetaan..ja jos nämä ”työmiehet” käyttäytyvät agressiivisesti, syynä lienee se, että päivälle isäntien asettama tulostavoite ei vielä ole saavutettu..semmosta tänään täälläkin.
Näissä tapauksissa ainoa konsti on, että jos tiellä on tilaa, niin kaasua, kaarros vasemman kautta ja ohi.
Ihmetellä täytyy, että uskoit ”konsulaatin porukan” puheita.
Mutta…matkailuhan aina avartaa..
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/autoja-pysayttava-huijari-liikkeella-keski-suomessa/1230193