Keitä hiljaisella tulella

Kävin Kukkolammella kokeilemassa olisiko sieltä saanut soppakalat. Ei saanut, joten oli tyydyttävä hätämuonitukseen. Minulla oli hätävarana muutama armeijan muonapussi. Olivat säästyneet jostain kertausharjoituksesta. Oli pikakaurapuuroa, kuumia kuppeja ja pasta juusto-kermakastikkeessa. Pussit olivat samoja joita varusmiehille annetaan kun ruokailu tapahtuu ”repusta”. Niitä sanotaan myös sissimuonaksi. Samoja annetaan kertausharjoituksissa oleville tai Maanpuolustus koulutusten kurssilaisille. Samat eväät annetaan myös minunlaisille huru-ukoille jos ovat armeijan kursseilla maasto-olosuhteissa.

Kuva: Alpo R.

Kuva: Alpo R.

Päätin kokata kerrankin ohjeen mukaan. ”Keitä 7 dl vettä ja kaada pussin sisältö siihen. Sekoita. Keitä sitten hiljaisella tulella 15 min. Sekoita koko ajan”.

Siinä tuli ongelma. Millainen mahtaa olla ohjeen tekijän tarkoittama ”hiljainen tuli”.

Ymmärsin kyllä, ettei se tarkoita hiljaista ääntä, vaan niin pientä lämpöä, ettei polta pohjaan. Miten minä saisin omalle nuotiolleni sellaisen tulen. Minun risut kun antoivat helposti metrin korkuisen lieskan. Löysin lähistöltä puuhellan keittolevyn puolikkaan. Asettelin sen nuotiolle. Siitä sainkin hyvän vaimennuksen kovalle tulelle.

Pasta pyrki hiljaisesta tulesta ja jatkuvasta sekoittamisestä huolimatta tarttumaan keittokattilaan kiinni. Luulenpa, että kenttäpakissa nuotiolla kokkailusta ei olisi tullut yhtään mitään. Lieneekö nämä ohjeitten kirjoittajat ikipäivänä nuotiolla kokkailleet. Trangialla tai muulla pikku keittimellä olisi saattanut onnistuakin. Ihan syötävä sapuska siitä kuitenkin tuli, varsinkin kun sipersin sekaan ison perunan ja yhden grillimakkaran.

12 comments for “Keitä hiljaisella tulella

  1. Taidat Alpo aika usein syödä ns.” ulkona” niinkuin mekin, mutta…
    Ja uskalsit panna avotulen. Meidän Seppo ei ollut uskaltanut pitkään aikaan polttaa edes roskia leipäuunissa – nyt on jo poltettu.
    Vieraita kestiään aika usein terassilla – hiljattain oli Joensuun sukulainen naisystävänsä kanssa kyläilemässä. Olivat pitkän ”kaavan” mukaan. Olipa kiva.
    MirjaSisko

  2. Alpolle vanhan sissin ohje keitto ongelmiin. Tee vesihaudekattila eli etsi tai ota mukaan metallinen pesuvati ja siihen vettä. Sekoita einestarpeet pakkiin ohjeen mukaisesti. Kuvassa keität pakissa. Sitten pesuvati tulelle ja pakki siihen pesuvatiin veden keskelle. Vesi kiehuu pesuvadissa ja ruokakypsyy siinä eikä pala pohjaan.
    On tietenkin olemassa toinenkin keino jolla välttää pohjaan palaminen ja sen opin metsäretkellä eräältä varusmieheltä. Hän söi muonan kuiviltaan ja joi vettä päälle. Eikun makoisia ruokahetkiä luonnon rauhassa.

  3. Alpo, jos investoisit teflonpintaiseen kattilaan, sellaiseen ei
    pala helpolla ruoka pohjaan. En tiedä, että kuinka ne kestävät
    avotulta.

  4. Tästäpä tulikin mieleeni että entisiltä
    emänniltä saattoi puuhellalla keitellessään
    puuro ”puatuu pohjaan”. Kova homma oli sitten
    padan puhtaaksi saamisessa vedessä liotteluineen ja
    hiekalla(?)ja patasudilla hankaamisineen.

  5. Tässä lisäohjeita nuotiolle

    Nuotiorieska

    3 dl kaurapuuroa
    1 dl muusijauhetta
    2 dl vehnäjauhoja
    2 kananmunaa

    * Sekoita kaikki ainekset taikinaksi ja paista kuumilla nuotiokivillä.

    Kasvisnyytit

    2 porkkanaa
    1 kesäkurpitsa(pieni)
    200g kiinankaalia
    1 sipuli
    1/2 paprika
    valkosipulia
    persiljaa hakattuna
    rakunaa
    mustapippuria rouhittuna
    oreganoa
    suolaa
    voita
    kermaa

    * silppua kiinankaali. pese ja kuori porkkanat, leikkaa ne tikuiksi. hienonna sipuli. leikkaa paprika renkaiksi ja kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi.

    * laita silputtua kiinankaalia neljän folipalan(kaksinkertainen)
    pohjalle. Lisää porkkanat, kesäkurpitsat ja sipuli.

    * mausta suolalla, mustapippurilla, oreganolla ja rakuunalla.
    ripottele pinnalle hakattua persiljaa. laita päälle muutama
    paprikarengas. lisää nokare voita ja loraus kermaa.

    * kokoa foliot kauniiksi nyyteiksi, nyytit saavat jäädä hieman
    auki kypsymisen ajaksi. Nyytit kypsyvät grillissä n. 20 min.

    * voit valmistaa nyytit myös nuotiossa, mutta sulje silloin
    nyytit huolellisesti ja laita hiilloksen sisään.

    * vaihdellen kasviksia saat aina erilaisen makuvivahteen. Nyytit onnistuvat myös kalasta.

    Kaltiaiset

    Valmista ruisjauhoista, vedestä ja suolasta kiinteä taikina.
    Pyörittele siitä ensin noin pesäpallon kokoisia taikinapaloja. Taputtele ne senjälkeen kämmenten välissä noin puolen sentin vahvuisiksi ja teevadin kokoisiksi taikinalevyiksi.

    * pyöreän rapautumattoman kiven päällä voi kypsentää taikinaa. Kivi kuumennetaan ennen taikinan levittämistä ja paiston lopulla se kallistetaan loitetta kohti jotta leipäkuppi saisi tasaisesti ruskeaa väriä ja kypsyisi hyvin.

    Näitä ruokakuppeja voi valmistaa myös vuollun puupölkyn päässä.

    Tämä lautanen on tarkoitus syödä jälkiruuaksi.

    – hyvää ruokahalua!

    Minulla olisi tässä myös erilaisia uunin malleja, mutta niistä
    täytyisi olla kuvat tässä esillä.

  6. Onhan se vanha sanonta,on tainnut palaa puuro pohjaan sano vieras
    kun näki naapurin emännän, vai onko se isäntä huonosti hämmentänyt.
    Sillä lailla!!

  7. Onpa tullut hyviä nuotio-ohjeita laidasta laitaan.. Kiitoksia.

    Minä tykkään ”syödä ulkona” aina kun se on mahdollista. En tilaa sinne valmiita ruokia listalta, vaan yritän valmistaa ne itse. Se on rentouttavaa ja terapeuttista liian helpon mikrossa kuumennetun pikaruuan sijaan.

    Monet nuotioruokaohjeet toimivat kyllä nuotiolla, joka on omalla pihalla ja muu keittiövarustus siinä vieressä käytettävissä.

    On eri asia yrittää kokkailla ”oikealla nuotiolla”, joka on jossain korvessa, niillä välineillä mitkä ovat mukana. Tavallisesti siellä on kenttäpakki tai trangia, kuksa, lusikka-haarukka ja puukko. Siellä ei kovin monen ruokalajin menyytä tehdä. Eräässä partiolaisten kilpailussa kaikkien piti tehdä nuo kaltiaiset. Niitä voisi tehdä kotinuotiolla lasten kanssa. Olen kerran tehnyt tikkupullataikinan paperipussissa. Jauhot ja toinen koura olivat pussissa. Toisella kädellä lorautettiin vettä varovasti kouraan ja mutisteltiin siinä jauhoja. Sotkuista hommaa, mutta lopulta syntyi taikinamöykky, josta sai tikkupullan leiponeeksi.
    Tehkääpä perässä.

  8. Oletko syönyt niitä isoja valkoisia toukkia joita lahokannoista löytyy, tai muurahaisen munia. Niiden kerrotaan olevan proteiinipitoista ruokaa. Oikeaa metsäruokailijan herkkua?

  9. Tietääkseni en ole syönyt toukkia paitsi tietysti vattujen kera. Lähetin Eirallekin kuvan toukasta, joka oli reilun tulitikun mittainen. Siitä olisi saanut sapuskan.. Tässä katiskoilla käydessäni pureskelin osmankäämin vartta. Ei ole niin hyvää kuin maissin varsi, mutta on helpompi kasvattaa

  10. Maija-Liisan ohjeista innostuneena olen kokeillut noita kasvisnyyttejä jo pari kertaa. Ekan kerran nuotion hiilloksen sisällä. Siinä kärähtivät hiukan, olisi vissiin pitänyt olla vähän hiljaisempi hiillos.

    Tänään kokeilin paistamista kuumassa tuhkassa. Olin toissapäivänä polttanut oksia ym palavaa kaivonrenkaassa. Tuhka oli vielä tänään kuumaa, joten hautasin kasvisnyytit sinne muhimaan. Laitoin nyytit katiskaverkon palasen päälle. Verkolla voi nostaa nyytit varovasti ehjinä pois käsiään polttamatta.

  11. Me teimme niitä kasvisnyyttejä yleensä krillissä, jossa
    voi lämpötilan säätää sopivaksi. (mieskokkihan minulla oli)

    Perunoita voisi varmaan folioon käärittynä nuotiossa kypsentää
    kuten uuniperunoita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *