Jäätelöä

Näin hyvien helteiden aikaan iskee väistämättä jäätelön mieliteko. Tämän tarpeen tyydyttäminen on helppoa. Kauppojen pakastehyllyt ovat täynnä kymmeniä erilaisia jäätelöitä. Jokaisessa kodissa taitaa olla myös pakastin jossa jäätelöä voi säilyttää jäätelönälän varalle.

Kilonpakkaus

Jäätelöä teki mieli natiaisenakin Niiralassa. Silloin sitä herkkua ei vaan joka päivä saanut. Piti olla jotain juhlan tai palkitsemisen aihetta että rahaa jäätelöön törsättiin.

Oli lämmin kesäpäivä ja naapureillamme oli jokin syy juhlia. Vuokko täti näki minut pihalla ja huusi luokseen. Hän tiedusteli halukkuuttani lähteä Kostamon kaupalle jäätelön hakuun. Ei tarvinnut maanitella. Olin varma että hakijalle lohkeaa aimo pala harvinaista herkkua hakupalkkioksi.

Vuokka antoi rahat ja ohjeisti hakijaa. Kilonpakkaus vanilja jäätelöä. Vielä tilaaja varmisteli hakijan kyvykkyyttä toimittaa tilaus koska pyörällä ajotaito oli hankittu vasta muutamaa päivää aiemmin. Hakijan jäätelönhimo ja orastavat puheenlahjat johtivat sopimukseen. Matka kohti Kostamon ostosparatiisia alkoi.

Mutkia matkaan

Pyörällä ajo kaupalle sujui hämmästyttävän hyvin. Pyörään asennettu lisävaruste auttoi asiaa. Istutin vanhan naistenpyörän rungon väliin kiikkulaudan. Sen päällä oli hyvä istua ja jalat ylsivät mainiosti polkimille.

Kaupalle päästyäni juoksin betoniportaat ylös. Muistan oven lasi-ikkunan takaa ystävälliset, hymyilevät kasvot. Säikähdys ja sitten pimeni. Tipuin kaupan rapuilta vieressä olevaan kellarin rappujen kuoppaan. Betonia sekin, pudotusta pari metriä.

Viimeistään silloin tuli todistettua että pääni on puuta. Virkosin ympärillä olijoiden hämmästykseksi ja aloin toimittaa jäätelöostosta. Juhlava patti päässä. Jalat sekä kädet vereslihalla siinä kaikki. Ei siis mitään poikkeavaa. Ikäisilläni pojilla ruvet ja patit kuuluivat ”kesäloogiin”, siinä kuin tatuoinnit nyky äidin rintoihin.

Hyvää!

Sain kaupasta jäätelöpaketin, vaihtorahat ja varoituksen sanat. Selvisin vähällä. Tuohon aikaan pieni selkäsauna moisesta töytäilystä katsottiin hyvinkin oivaksi kasvatus metoodiksi. Pyöräily vartiolle onnistui taas ilman kaatumista. Niin ainakin haluan muistaa.

Kiikutin jäätelön ja vaihtorahat Vuokolle. Vuokko kiitteli vuolaasti hyvin hoidetusta hommasta. Kaikki vaihorahatkin olin onnistunut olemaan hävittämättä. Kuten kiitos kuului. Vähän rouvaa ihmetytti lisääntyneet verinaarmut polvissa ja käsivarsissa mutta ei niitä nyt ruvettu ihmettelemään.

Jäätelö sulaa muuten jos sitä ei heti syödä. Sain hakupalkkani, hyvää oli. Kauppareissulla saatu tälli vaikutti kuitenkin sen verran että jouduin myöhemmin oksentamaan herkun. Muukaan ruoka ei pariin päivään maistunut. Lisärangaistuksen pelossa piti töytäilystään olla hiljaa ja nuolla haavat itsekseen.

Jore