Sikamainen juttu – syyt ja seuraukset
Kiinan virallinen englanninkielinen päivälehti China Daily kirjoitti sivuillaan 18.3., että 8.3. alkaen Huangpu joesta on nostettu yhteensä 9 460 sianruhoa! Se on aikamoinen määrä teuraspainoa yhteensä, olisiko lähes 900 tonnia? Täällä liikkuu myös epävirallisia arvioita Huangpu joen varrelta kadonneiden sikojen määrästä, tosin selvityksiin perustuvia, ne ovat 22 000 – 24 000 ruhon luokkaa. Jos tämä pitää paikkansa, löytymättä on vielä paljon.
Mistä tälläinen äkkinäinen ”porsastelu” johtuu, joesta pitäisi kalastaa vedessä eläviä, ei kuolleita possuja. Olen kuullut tähän liittyen monenlaisia selityksiä:
”oli kova talvi ja pikkupossuja kuoli sen seurauksena”
”kuolleisuus oli tavallista suurempi jostain syystä”
”häiriöt jätehuollossa”
Ehkä noista löytyy osatotuus, mutta miksi ruhot päätyivät jokeen?
Oma teoriani tapahtumista alkoi muodostua kun samaisessa aviisissa, sen 14.3. numerossa oli juttu oikeudenkäynnistä ja tuomiosta joka vei tuomitut vuosiksi vankilaan. Syynä tuomioon oli ruokaturvallisuuteen liittyvä rikos, he olivat hankkineet sairastuneita tai jopa kuolleita eläimiä, myyneet eläimistä leikattua lihaa eteenpäin hävittäen lihan alkuperän ja salaten sen mahdolliset terveysriskit.
Syy ja seurausteoriani on siis se, että sikafarmarit myivät aiemmin kaiken epäkurantin lihamateriaalin näille ”harmaan lihan välittäjille” hyvin edullisesti, välittäjät ottivat kiinnijäämisen riskin ja käärivät hyvät voitot myydessään lihan eteenpäin. Tuo yllämainittu oikeusprosessi (sehän on ollut tiedossa toisilla välittäjillä) ja sen seurauksena tuoteturvallisuuden parantaminen ovat pelästyttäneet heidät pois tästä tuottavasta liiketoiminnasta toistaiseksi, ja näin kysyntä katosi. Sikafarmarit eivät aivan varmasti halua maksaa yhtään mitään sairastuneiden tai kuolleiden sikojensa asianmukaisesta hävittämisestä polttamalla, hautaamalla tai jätehuollon kautta, on halvempaa nakata ne jokeen yön pimeinä tunteina. Pois silmistä ja pois mielestä, hoitakoon yhteiskunta ruhojen ylösonkimisen alajuoksulla ja niiden hävittämisen, välittämättä jokiveden saastumisesta tuon taivaallista. Raadollista toimintaa!!
Shanghai muuten ottaa tuosta joesta n. 10% talousvedestään!
Seuraan tilanteen kehittymistä ja teoriani vahvuutta. Sianlihan syönnin Kiinassa olen kuitenkin jo lopettanut. Hanavettä täällä en ole koskaan juonutkaan, enkä juo.
VTOH
Huh huh
Ahneuson kaiken kauhean alku.
Luettuani tämän kyseisen uutisen HS:sta myös minä ihmettelin kuinka siat ovat jokeen joutuneet.Kiitos VTOH:n ja Värtsin asialle tuli looginen selitys.
Kiinalainen kaatopaikka ja jätteenkäsittelylaitos on virtaava joki.
Niin, ja vain tällaiset ”suuret” tapahtumat uutisoidaan muullekin maailmalle kun niitä ei voi salassakaan pitää. Kuinka paljon sitten tapahtuu sellaisia ”normaaleja” tapahtumia, jotka eivät ylitä uutiskynnystä. Todella surullista
Mukava lukea VTOH:n matkakertomuksia ja tapahtumia kaukoidästä. Nykyisin tiedottaminen on erilaista kuin vuosikymmeniä sitten. Tällainen ”Sikamainen juttu” olisi jäänyt salaisuuden verhon taakse.
En malta olla kertomatta matkaani Kiinaan vuonna 1985. Silloin turismi oli hyvin vähäistä ja rajoitettua. Suoria lentoja ei ollut niinkuin nyt moniin kaupunkeihin ja päivittän. Matkustin Frankfurtin ja Delhin kautta Hongkongiin. Sieltä matka jatkui entisen Kantoniin laivalla. Sieltä matkasin Pekingiin saakka, milloin junalla ja lentokeneella. En käy kertoilemaan sen tarkemmin, koska tarinasta tulisi pitkä ja se ei liity tähän asiaan. Likaa ja saasta kyllä nähtiin ja luvattomia kaatopaikkoja. Pukeutuminen silloin ei ollut vielä vapaata. Mao pukuja kaikilla ja naisilla samanlaiset vaatteet.
Sikamainen juttu on myös Intiassa naisten raiskaus. Lehdistä olemme saaneet lukea, miten naismatkustajat karttavat Intiaa. Syytä onkin. Siellä miehet on niin näppitautisia, että saa varoa ruuhkassa että ei tule kopeloiduksi. Myös miehet saavat varoa. Itsellä ei ole kokemusta kopeloiduksi tulleena, mutta seurassani naismatkustajat saivat tämän kokea. Täydet ruuhkabussit ja paikalliset torit, ovat pahimpia paikkoja. Miehet eivät häpeile vaikka heitä huomauttaa. Naiset olivat kyllä matkan aikana meidän miesten suojelussa. Niinkö puutteessa miehet siellä on, vaikka borbelleja joka nurkan takana. Intia on muuten mielenkiintoinen maa. Agra ja Taj Mahal ja monia muita kohteita. Siitä voi jatkaa kohti Himaljaa ja Nepalia.
Mielenkiinnolla odottelen VTOH:n matkoja maailmalla!
Toivottavasti Värtsiin löytyy kotoisia ja lämpimiä juttuja jatkossakin. Näitä sianraatoja näkyy uutisissa tarpeeksi,
kuten muutakin mädännäisyyttä maailmalta.
Kyllä on tarpeellista lukea myös sikajuttuja, että tietää missä maailma menee tai – tulee! Me elämme globaalissa maailmassa. Kaukainen voi olla yllättävällä tavalla läheinen.
Ierikka
Tyttäreni pojan kummi on parasta-aikaa Shnghaissa Helsingin-Sanomien toimittajana paikanpäällä. Sikoja joesta on nostettu enemmän mitä edellinen kirjoittaja kertoo. Kun olin lapsi Kaustajärvellä yksi porsas otettiin pienessämökissä keväällä kasvamaan,siitä jouluporsas kasvatettiin. Potkasta tehtiin kinkku, muistaosista teki äitini monenlaista ruokaa. Rasvaiset osat isäni ja vanhemmat veljeni ottivat evääksi savotoille.
Niinhän se tietysti on, että on osallistuttava maailman hätään.
Mie en yleensä viiti katsoa uutisiakaan, kun siellä on monenmoista
poliitikkojen kähmintää, yleensä ollaan viemässä veronmaksajien
rahoja, raiskaamassa bussimatkustajia, uhkailemassa ydinsodalla,
jne jne… Nämä punanenäkeräykset ja muut ovat yleensä julkkisten
mahdollisuus tuoda naamaansa esille ja tienata rahoja ties mihin
tarkoitukseen. Joensuussakin taidettiin kerätä veteraaneille rahaa
ja rahat menivät kokonaan muihin tarkoituksiin. Siitähän oli juttua
lehdissä.
Taitaa olla Tauno aika lailla oikeass!
Tähän kampanjaan voi itsekukin ympäristössään osallistua….ja materiaalia riittää.
Ja tulokset näkyvät omissa silmissä välittömästi 😉
Olen monesti aikonut pysäyttää auton kaljatölkin kohdalle. Sitten olen miettinyt, kannattaako. Jos sen kyljessä lukee ”pantti”, saan siitä 15 senttiä. Jos se on heitetty tien poskeen bensan hakumatkalla, siitä ei saa mitään, ellei sen pois korjaaminen ja kierrätykseen kuskaaminen tuota hyvää mieltä.
Jäljelle jää Värtsin lukijoille kysymys, kannattaako. Jos, niin miksi? Jos ei, niin miksi ei?
Kysymys on arvovalinnoista.
Ierikka
Kävin Kaustajärvellä pääsiäisenä. Kaljatölkkejä oli tienvarressa säännölisin välein. Kaupungissa on keskustelu koirankakoista jokatalvista. Haluttaisiin, että kakat pannaan pussiin ja viedään kotiroskikseen. Ei ole viesti mennyt perille kun katsoo sulavia tienpenkkoja. Kierrätyskelvottomat tölkit voisi pussittaa autossa ilman p:n hajua ja viedä kierrätyspisteeseen. Minkä näille asioille voisi tehdä kun meitä ihmisiä on moneen lähtöön.