Kaukokaipuu

Samanaikaisesti kun radiossa kerrottiin, että kirsikankukat kukkivat tänä keväänä Japanissa jopa kymmenen päivää aikaisemmin kuin tavallisesti, huomasin Kaustan taivaalla ”japaninkoneiden” savuvanat.

En ole käynyt koskaan Japanissa, ja tuskinpa käynkään. On jäänyt sota-ajalta sellainen lentopelko – tai oikeastaan pommikonepelko – ettei minua ole saatu lentämään elämäni aikana kuin muutamia kertoja.

Mutta voihan sitä lentää ajatuksissaankin. Niinpä otin esiin japanilaisen Nanao Sakakin (1923-2008) runoteoksen ”Syödään tähtiä!” jonka on suomentanut, kas kummaa, Tero Tähtinen. Tämä Sakaki oli siitä merkillinen mies että hän käveli maailman halki ja kirjoitti taukopaikoilla runoutta, ja niinpä hänen runoutensa tunnetaan lähes ympäri maailmaa.

Suomessa kirsikat kukkivat toukokuussa.

Suomessa kirsikat kukkivat toukokuussa.

Kulje mutaisin jaloin

Minulle ei selvinnyt kävelikö Sakaki peräti paljain jaloin, ainakin hänestä mainitaan että hänellä oli luisevat polvet, ruskettuneet kasvot ja eripariset varpaat… Otetaanpa vielä näyte hänen runoudestaankin: Kun kuulet likaisia tarinoita,pese korvasi / Kun näet rumia asioita, pese silmäsi / Kun ajattelet pahoja ajatuksia, pese mielesi ja pidä jalkasi mutaisina.

Koska kävin männä viikolla jalkahoidossa tunsin jalkani niin kevyiksi että päätin kokeila Nanao Sakakin konstia, siis kävellä ja pysähtyä välillä kuulostelemaan syntyisikö mielessäni suuria ajatuksia (tietenkin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin kuuluisalla Herra Sakakilla). Paljain jaloin en näin talvikelissä lähtenyt taapertamaan, mutta mutaisuuden voisi ehkä korvata suuntaamalla Ulriikantieltä Mutalahteen (yksi Kaustajärven lahdista).

Ehkä kävelemäni matka oli liian lyhyt – vaivaiset yksi kilometri – koska minkään sortin inspiraatio ei iskenyt vaikka pysähdyin aistit avoimena lähelle vieraan valtakunnan rajapyykkiä.

Suo siellä vetelä täällä

Siispä täyskäännös kohti Halkolahdentietä. Seuraava parkkeeraus oli kahden tien risteyksessä ”Turhuuventorilla”. Laitoin silmätkin kiinni josko Lökölammin suunnalta lehahtaisi jokin muusa olkapäälleni. Ei lehahtanut. Kuului kaukaista korpin raakkunaa ja aivan kuin sulavan lumen sihinää. Korppi taisi viestittää ”ei milloinkaan”, kuten E.A. Poen runoelmassa.

Paluumatkalla päätin tehdä vielä yhden pistokokeen ja pysähdyin Kiv’sillan suolle. Suoraan selän takaa paistava aurinko sai varjoni näyttämään jättiläiseltä. Jospa tekisin runon tästä varjosta joka kulkee edelläni? Keksin runolle jo nimenkin ”Aamun varjot”, vaan eipä siitäkään sitten syntynyt sen enempää. Runosuoni ei kerta kaikkiaan puhjennut. Paras siis palata varjonsa vanavedessä kotiin ja jatkaa Sakakin valittujen runojen tutkailua.

Sunnuntaiaamun rauhaa Roihuvuoren japanilaisessa puutarhassa Helsingissä.

Sunnuntaiaamun rauhaa Roihuvuoren japanilaisessa puutarhassa Helsingissä.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito…

Jäisiä portaita noustessani helähti kuistin tuulikello soimaan ja kirsikkapensaan oksalla keinui pulmunen. Siippa oli leikannut sillä aikaa omenapuita ja tuonut oksia savimaljakkoon. Telkkarin ”Studio 55” -ohjelmassa mies esitteli puutarhakirjoja ja näytti parhaillaan kuvaa punalehtisestä japaninvaahterasta. Se saa täysikasvuisena pyramidin muodon. Kokeilisikohan sen kasvattamista tulevana suvena? Tosin kirsikkapensaatkaan eivät ole kukkineet kertaakaan… eikä sekään ole kovin tärkeää.

Teksti: Tellervo

kaukokaipuu 3

Kuvat: Lissu

26 comments for “Kaukokaipuu

  1. Tosin kiinalaisen herkkusuun kirjoittama

  2. Ai, Tellenkö jalanjäljet ne ovat Ulriikantiellä. Teepä pistokoe Ullukkaankin! Jos satumme olemaan kotona. Ota Opa käskynkkään!

    terveisin EU

  3. PS
    Jutun viimeisessä kuvassa on
    Lissu Kaivolehdon ”käyntikortti”
    japaniksi. Ehkä saamme häneltä itseltään
    tarkemman selvityksen.

  4. Tellervon kävelyretkellä ei yrityksistä huolimatta syntynyt runoa, mutta sen seurauksena syntyi mainio tarina iloksemme. Kiitos Tellervo!

    Tykästyin tuohon Tellervon valitsemaan Sakakin runoon niin, että meni lainattavaksi koko kirja perusteellisempaa tutustumista varten.

    Tuo viimeisen kuvan ”käyntikortti” on peräisin muutaman vuoden takaisista Hanami-juhlista Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Siellä viehättävät japanittaret taiteilivat a-nelosen kokoiselle kirsikankukkapaperille ihmisten nimiä muutaman euron korvausta vastaan.
    Nimi luetaan ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle.

  5. Täyteläisen keväinen kertomus kuvineen. Tämä kaikki on
    pian totta- toivottavasti.

    Flunssainen varis
    lähentelee katolla
    savupiippua

    Kuu ei palele
    Siperian virtaus
    alittaa normit

    Haikut: Juhani Tikkanen

  6. Tellervon juttu herätti minussakin muistoja ja kaukokaipuuta. Viime vuosi vierähtikin suurimmaksi osaksi vaimoni kanssa Japanissa. Shikokulainen työyhteisömme kutsui meidätkin kevään kirsikankukkajuhliin – hanamiin. Japanilainen elämä on yhteisöllistä mutta samalla hierakista. Niinpä nuorin työhteisömme miehistä sai luottamustehtävän mennä pressulla varaamaan hyvät paikat suositusta kirsikkapuistosta. Toiseksi nuorin velvoitettiin taas kuskaamaan vaimoni ja minut hanamijuhlien jälkeen turvallisesti kotiin.

    Illalla työyhteisö saapui sitten isojen ruoka- ja juomalaatikoiden kanssa pressulla yksinään kököttävän seuraan. Eri puistoissa meno on erilaista; meillä oli laulua karaoke-laitteineen, tanssia (yleensä miesten), ruokailua, jutustelua ja alkoholin juontia ym. picnic-juhliin liittyvää. Meno oli äänekästä, muuten suomalaisten vappujuhlien tapaista, mutta vaikka sammuneita näkyi , niin ei näkynyt riidan haastajia tai muita örveltäjiä.

    Kirsikan kukat ja ja kevät merkitsevät uuden alkamista japanilaisille. Maaliskuussa katkeaa yritysten tilivuosi ja huhtikuussa lähdetään tekemään taas uutta tulosta. Maaliskuussa loppuu lukuvuosi eri oppilaitoksissa; valmistutaan ja juhlitaan ja huhtikuussa kilpaillaan pääsystä korkeampaan oppilaitokseen tai siirrytään työelämään ja aloitetaan uusissa työpaikoissa. Kilpailu on kovaa ja säännöt usein armottomia. Opinnoissa epäonnistunut sai huomattavasti harvemmin kuin Suomessa lisää opiskeluvuosia tai uutta mahdollisuutta tutkintoon. Muutaman promillen humalassa ajanut yliopiston opettaja menetti virkansa. Kirsikankukkajuhlien aikaan viime vuonna valtion yliopiston opettajien palkoja pudotettiin 10%. Kirsikankukkien aika ei ole Japanissa pelkkää hempeilyä: kaipuu ja unelmat saattavat täyttyä tai pirstoutua, Mutta hanamia juhlitaan ja juhlissa avaudutaan ja törttöilläänkin, mutta japanilaiseen tapaan seuraavana päivänä niistä ei puhuta mitään.

    Japani on ainakin kaksi kertaa Suomen pituinen, ja kirsikkapuut kukkivat eri aikaan – säätiedotuksista saa tietää missä ja milloin on kukoistavin aika. Japanilaiset itsekin matkustelevat kukintojen perässä, mutta eivät oikein jaksaneet ymmärtää, että ystävänsä kanssa toukuussa luonamme vierailleen tyttäremme kirsikankukkakaipuuta tyydyttääksemme lensimme koko porukka eteläisestä Shikokusta pohjoiseen Hokkaidoon. Vastaavasti emme mekään oikein jaksa ymmärtää täällä Suomessa, että japanilaisvieraidemme on lennettävä Rovaniemelle revontulia katsomaan, vaikka säätiedotus lupaa pilvistä ja lumisateista. Sitä se mystinen kaukokaipuu teettää. Pari viikkoa sitten saimme japanilaisvieraittemme isäntänä arvonnousa, kun täällä Jyväskylässäkin näkyivät loisteliaat revontulet. Voi sitä yhteistä riemua Jyväsjärven jäällä kiotolaisvieraidemme kanssa.

    Mutta ei merta edemmäs kalaan – tai ei Sääperin järveä edemmäs. Minun kaipuuni on linturetkelle Sääperille. Koulu- ja opiskeluvuosien ajoiltani 1950-luvun Savikoilla asuessani on muistossani kaksi lintujen kohtaamiselämystä. Jäidenlähtöaikaan kävin ihmettelemässä pohjoiseen muuttavaa joutsenparia 50-luvun alussa ja jokunen vuosi myöhemmin tupsahti syyssumuiselle pihapellomme etelään muuttava äänekäs kurkiparvi. Että ne olivat ylväitä heitellessään ympäri vanhoja lehmän kakkaroita. Kymmeniä vuosia sen jälkeen huomasin sitten Valatkunnallisessa lehdessä valokuvallisen artikkelin Sääperin rikkaasta linnustosta. Eipä tullut sitä noteeratuksi 50-luvulla. Nyt tekisi mieli sinne linturetkelle. Vieläkö lintuja on? En ole käynyt milloinkaan linturekellä ja siihen liityvä tietämykseni on heikko. Milloin kannattaisi tulla? Järjestetäänkö yhteisiä linturetkiä? Vai tulisiko joku yksityisoppaaksi?

    Seppo Hämäläinen

  7. Varmaan Hannu Kivivuori mielellään Sepolle lintuoppaana toimisi

  8. Tässä pikaista ensiapua Seppo Hämäläisen
    kaukokaipuuseen Sääperille. kannattaa tutkailla
    Värtsilän pitäjäyhdistyksen sivuja. (klikkaa pikkukuvasta Värtsin oikeassa alalaidassa). Siellä on vasemmalla otsikko Värtsilän yhdistykset jonka luettelosta löytyy Keski-Karjalan luonto -yhteystiedot,esim Eero-Matin mainitsemaan Hannu Kivivuoreen.
    *
    Varmaan joku paikkakuntalaisista osaa opastaa Sinua tarkemmin,
    itsekin olen Värtsilään talvikaudella kaihoileva kesä-kaustalainen.

  9. Maakotka liiteli tuossa kuukausi sitten pihani yli, valkoselkätikka nakuttelee pihakoivuissa joten lintuja täällä edelleen riittää.

    Upein aika on Värtsilään linturetkelle yölaulajien aikaan kesäkuussa. Tellen vinkistä varmaan Hannun saa Savikon retkioppaaksi.

  10. Oletko se Sinä, se Seppo Hämälinen, jonka muistan nuoruutemme ajalta??? Jos niin, voisin minäkin jotain tehdä apumiehenä, vaikka en Hannun tietoja ja taitoja hallitsekaan.

    Ierikka

  11. Kiitos monista vinkeistä! Hienoa! Lintusen Erkille: Sama Seppo olen. Kokeilepa vaikka lumipallolla, kuinka pitkälle saisit nyt pesäpallon heitetyksi. Seppo H.

  12. Olispa kiva tavata! Palloja en heittele, kun käsi on neljästi päässyt olkapäästä irti, ja vasemmalla osun omaan naamaani.

    Mutta jos olet Värtsiä seurannut, niin olet varmaankin huomannut, että sanat kyllä lentävät ja ajatukset kiitävät. Siis huulenheittotaito on säilynyt tai jopa parantunut.

    Ierikka

  13. Hyvin Värtsi näin löytää nuoruuden ystäviä! Setä-Erkille hatunnosto, sana on kyllä siellä Kaustanrannalla hallussa, eipä turhaa rovastiksi ole tultu:)

  14. Oiskohan tämä tarinan kerronta meillä sukuvika:)

  15. Mummon serkku ainakin osasi tulitikkuja lainata. Sitä minäkin harjoittelin viime kesänä potsipäivillä.

    Ierikka

  16. Kyllä Sääperinjärven laaksossa vielä lintuja on! Nähtävänä varsinkin kevätmuuton aikaan eli toukokuun lopulle, ja sitten taas kuultavana kesäkuun öinä, kuten Eero-Matti kertoi. Tänä vuonna Savikon ohrapelloilla saattaa ollakin kuhinaa, kun kyyhkyt, sorsat ja hanhet laiduntavat viime vuotista puimatonta viljaa. Tätä herkkua on odotettavissa vapun tietämillä.

    Oppaaksi voin lupautua 8.5. jälkeen isommalle tai pienemmälle joukolle. ”Aamusta päivä pitin…” eli aamuvarhain olisi hyvä lähteä.

    – hannu

  17. Sain tänään kirjastosta jutussä mainitun ja siteeratun Nanao Sakakin runokirjan. Tässä yksi tarinan teemaan sopiva runo:

    Viisaus

    Niin kuin hehkuvat kirsikankukkaset
    kuihtuivat eilen,
    niin kaikki tässä maailmassa
    kuihtuu pois
    jonakin päivänä ja ikuisesti.

    Silti tänäänkin
    vaellat elävien olentojen asuttamien vuorten halki
    ja kannat mukanasi keksittyjä unelmia
    aivan vakavissasi.

  18. Miten Hannu soidintavat heinäkurpat? Onko edelleenkin vaiettu salaisuus:)

  19. Minutkin valtasi kaukokaipuu lukiessani Tellervon juttua. Hänen kirjoituksiaan on ilo lukea, se saa ajatuksen lentämään kuin kaukoitään menevät koneet.
    Oli 22.4.1983 Finnairin avauslento Helsinki – Tokio AY914, jossa sain olla mukana arvovaltaisessa seurassa. Lento oli suora, kesti 13.5 tuntia. Lensimme pohjoisnavan yli. Silloin ei saanut lentää Venäjän yli. Matka sujui leppoisasti ruokaillen ja maljoja kohotellen. Matkalla oli silloinen Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen, sekä liikemiesjoukko. Matkalla oli pieni ryhmä jossa minä sain olla. Tutustuin moniin tunnettuihin ihmisiin, kuten Anne Pohtamoon ja Arto Hietaseen, sekä heidän perheeisiin.Tokiossa lentoamme oltiin vastassa, kuin valtiovierailua.Asuin uudessa Sinjukun-kaupunginosassa.Upeat korkeat loistoluokan hotellit ja palvelu hyvää. Nähtävää ja koettavaa riitti. Ohjelmaa riitti joka päivälle ja illalle.

    Matkustin luotijunalla vanhaan Kiotoon. Tutuksi tuli niin Budhalaiset ja Shintolaiset temppelit, sekä uskonnot. Upeita puistoja ja temppeleitä. Kirsikkapuut kauniissa kukissa juuri huhtikuussa. Kävin myös Jokohamassa ja Hakonessa. Japanilaiset ihmiset on kohteliaita ja vieraanvaraisia, voisimme ottaa heistä mallia. Paluu myös sujui samaa reittiä takaisin Helsinkiin.

    Ajatukseni palaa hyvin usein Japaniin, herättäen kauniita muistoja!

  20. Taitaa yks ja toinen Värtsin lukija ja siihen kirjoittaja lennellä idän koneilla Kaustajärven yli.
    Vilutellaan!!!

    Ierikka

  21. Värtsin väellä näyttä olevan sujuva kynä
    ja avoin mieli, jopa maailmanlaajuisesti.
    Kommenttinne ovat tuoneet
    lisäväriä juttuuni monesta eri näkökulmasta!
    Nojatuolimatkailukin siis avartaa…

  22. Horsman kukkakin on kaunis, aikanaan tämä YLI PUUTARHURI on
    istuttanut sen tänne kylmään pohjolaan.

  23. Kun Erkki vilkuttelet, (vaiko viluttelet) niille Kustajärvenkin yli kulkeville kaukoidän matkaajille niin katsopa tämä linkki http://www.flightradar24.com/ Sieltä näet reaaliajassa milloin koneita on ilmassa, ja kartan päällä olevaa konetta hiirellä napauttamalla, mistä tulevat ja minne menevät, vieläpä konetyypinkin. Matkustajien nimiä ei sentään näytetä. Kansainvälisen liikenteen äärellä tai ainakin alla tässä ollaan.
    Vilkutetllaan kaikki yhdessä !

  24. Seppoilmarin ”aikataulut” pitävät paikkansa.
    14.09 olisi voinut vilkuttaa Kaustan ladulta
    etelään menevälle koneelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *