Pilkille

Taitaa mennä pelkäksi ulkoiluksi tämä pilkittäminen.

Taitaa mennä pelkäksi ulkoiluksi tämä pilkittäminen.

Voi olla, että olette jo olleetkin kalassa. Mutta, jos ette toivon auringonpaistetta teille jäälle menijöille. Itse olen ollut aika huono pilkkijä syystä, että olen viluinen siellä jäällä.

Vaikka tiedän, että se on pukeutumisasia vain, mutta jos kalaakaan ei tule se on tosi tylsää. Aurinkoisena päivänä siellä kyllä ruskettuu, jos jaksaa olla suhtkoht  pitkään.

Hei ! Sietähän taitaa tulla jokin körmyniska.

Hei! Sieltähän taitaa tulla jokin tirri.

Toivon kaikille, jotka sinne halajaa aurinkoisia päiviä, mutta ei tuiskuja ja tuulia. Laitan muutaman kuvan, että olen minäkin ollut pilkillä naapureiden kanssa  joskus muinoin. Pidän enemmän kesäkalastuksesta, jos siitäkään enää.

Iloisella mielellä tulipa kalaa tai ei.

Iloisella mielellä tulipa kalaa tai ei.

Tervemenoa PILKILLE!

Pusan Mirja

Share

7 comments for “Pilkille

  1. “Pilkillä”

    Jäätä kaikkialla.

    Suunnaton jääkenttä,
    rantoja ei näy.

    Yksin pilkkijä
    valkoisella peitteellä
    jäisen kylmässä.

    Tunteettomassa suuruudessa.

    Pieniä reikiä pintaan sen,
    kairallansa tekee hän.

    Narske lastuavan jään,
    kirskahtelee korvaan.

    Hiljaisuudessa kaikki kovana,
    äänet pienetkin kuuluu.

    Läpi jään kaira uppoaa
    purskahtaa jää hyhmä,
    vähäisen vettä pinnalle jääkentän.

    Istahtaa penkille.

    Monta jäälakeutta jo nähnyt
    rispaantunut jakkara.

    Pilkkinsä upottaa.

    Reikään tummaan,
    mies tuo hiljainen
    elämää jo nähnyt.

    Vartoo ,vartoo
    liikettä ongen odotellen.

    Sielu leväten,
    kaiken kiireisen elämän keskellä.

    Jospa tänään tulisi
    saalista makiaa.

    Ehkä ei sittenkään.

    Kun täällä vaan olla saan.

  2. KIITTI RUNOSTA – VÄRSSYSTÄ Mike

  3. Tänä talvena olen käynyt vasta jäälatuja hiihtämässä.
    Tulevalla hiihtolomaviikolla pikkupojat aikovat tulla
    pilkille, joten minäkin pääsen ainakin yleisöksi. Toivottavasti
    ei ole kylmää viimaa, sitä ei jäällä kauan kestä.

  4. Pilkkijä avannon reunalla miettii,
    tulispa nyt soppa kalat.
    Ahven jään alla katsoo,
    ai tossa on se ansa.
    Nykäisenpä vähän tuota syöttii,
    varmaan pilkkijä mitteistänsä herää.
    Vetää pilkkijä avanosta tyhjän syötin,
    kyllä se mua taas juksas.
    Ahven heiluttelee evää,
    Sainpas pilkkijän mä herään.

  5. Jäällä

    Saari on kolmikulmainen, ja sen yhden kulman katkaisee kartan reuna. En tiedä miten suuri saari todellisuudessa on. Tarpoessani sitä ympäri totean, että tämä on liian suuri saari. Liian suuri minulle.
    Harkitsen siinä tilanteessa hetken ja luovun. Lähden kulkemaan omia jälkiäni takaisinpäin. Se kirvelee vielä matkalla, mutta unohtuu ja pian tähyilen maisemaa, kaivan kartan taskun pohjalta.
    Siinä näen kyyhöttävän hahmon rannassa, aivan kaislikon rajassa ja hetken päästä toisen kauempana ja kuulen kairan kurahtelun.
    Herää toivo mielessä. Hiljaiset miehet. Sumu. Kalamiehen hartautta.
    – Ei, tuon saaren takaa et saa tänään.
    – Olisivatko selällä?
    – Ranta ei näy antavan tänään.
    Sumun seasta erottaa miehen tempovan kalaa. Siis siellä.. Ja taas, taas. Se vetää niitä solkenaan. Katseet kääntyvät ja miehet.
    – Sulla on hopeasiipi.
    – Ja se on hyvä.
    – Ei niistä tiedä. Joskus tulee vaihdettua ja kun taas saa kalaa, ne sotkeutuvat ja sitten ei tiedä, millä saa eniten.
    – Iskisi oikein iso.
    – Oletkos napannut haukia?
    – Ne ovat pieniä täällä.
    – Arvaa mitä sanoi majuri, kun kutsui porukan koolle. Kaikilla oli vain yksi risa vaatekerta. Luulimme, että nyt saadaan uudet. Se komensi:” Lepo!” Sanoi: “Pojat, antaisin teille uudet vaatteet, mutta on Suomi köyhä siksi jää. Poistukaa!”
    – Se on nytkin.
    – Nyt niitä vaatteita saa.
    – Ja liikaa.
    – Sitä mieltä olen minäkin, sanoo kolmas.
    Syntyy kolmio, jonka kärjet ovat pilkkimiehet. Kärjet muuttuvat, kolmio suurenee ja pienenee, muuttaa muotoaan. Miehet kuuloetäisyydellä, vieraat toisilleen, onki kädessä, avannossa siima ja yhteinen ranneliike kuin ajan mittari. Nytkähtelevät vuodet, päivät, viikot, minuutit.
    – Tiedätkö mitä pitää tehdä kun saa ensimmäisen ahvenen? Kaada sille tilkka vodkaa suuhun ja laita takaisin avantoon. Sitten vain odotat. Se kato kertoo toisille, että sieltä saa viinaa.
    – Ostin vehkeet,sanoo sama. Vuosiin en ollut koettanut. Nyt tulin.
    Sillä on uusi hyhmäkauha nahkakengän varressa ja lyhyet jalat. Kuiva ukko. Ja se hyhmäkauha on sille kuin nuoruus ja nykyaika. Minun käy sääliksi kun se puhuu niin paljon.
    Žkkiä minulle tarttuu iso. Tunnen miten se vääntelee siimaa järven pohjalla. Ei puhettakaan, että saisin sen nostetuksi kertavedolla ylöspäin. Minä ajattelen, että pitää nyt ottaa väsytellen. Miehet ovat huomanneet, miten minä liikehdin oudosti. Ne katsovat kiinnostuneina, mutta eivät lähde paikaltaan. Ne vetelevät vain ahvenvetojaan ja antavat minun taistella.
    Saan sen jään reunaan. Huomaan, että avanto, jonka puhkaisin vanhaan reikään on liian pieni. Huudan siinä kavereille, että tulkaa ihmeessä avuksi. Miehet lähtevät tulemaan juosten, kun kuulevat kutsuni. Vanhempi mies tulee siihen ja sanoo, että hän kairaa toisen reiän, niin saadaan peto maille. Se aloittaa kairata viereen. En erityisemmin varo siimaa, mutta mies näyttää osaavan homman. Pian se on kairannut avannon viereen ja särkee välikannaksen kairan terällä.
    Nyt hauki on helppo nostaa maalle.
    Se on pitkä kala. Miehiltä naamat valahtavat kalpeiksi, kun näkevät, että nostan sitä aina vain lisää avannosta. Sitten lötkäytän kalan jäälle.
    – Aika peto.
    – Rotkale.
    – On siinä vaimolle näyttämistä.
    Vanhin tulee vierelle ja sanoo, että hän antaa hyhmäkauhan hauesta, sen punaisen. Ajattelen, että sillä on oma eukko kotona joka odottaa, että veteraani tuo sopan. Sanon, että kiinni veti.
    Mies kantaa jalat väärällään haukea. Minä katselen hyhmäkauhaa kädessäni ja ajattelen. Nuoruus ja nykyaika.

    Satutan jalkoja painaumiin. Askeleet hangessa tulevat päin. Murskaan jälkiä yhden kerrallaan ja muotoilen ne menemään kohti rantaa. Pienen saunan kupeelta nousen tielle.
    Auto takaa. Siinä istuu mies, joka on saanut mateen. Se pysäyttää ja esittelee mateen.
    Kävelen autolle. Se helmeilee vettä ja rapa lentää perässä kun lähden.
    Syön lihapullia. Tyttö ongittelee ahvenia pesuvadista. Siitä tulee kalastaja. Sille tarttuu kala tyhjänä ammottavasta silmäkuopasta. Koukku menee syvälle ahvenen päähän eikä lähde pois. Tyttö kelaa , ja onki ritisee. Vapa menee luokille, kun ahven on vavan päässä.
    Ajattelen, että jos vapa katkeaa, niin minulta on särkynyt huonompi onki, ja ei muuta.

    ”Lassi”

  6. Lähen tekemään matikkakeittoa – aah – hyvät ystävät kiitos
    Mike

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *