Tässä eräänä päivänä sieluni halusi tulla ravituksi tasokkaalla taiteella. Niinpä suunnistin Ateneumiin 52 SIELUA – SYMBOLISMIN MAISEMA 1880-1910 – näyttelyyn, jossa on esillä vuosien 1880 ja 1910 välillä maalattuja runollisia, mystisiä ja aistivoimaisia tulkintoja luonnosta.
Esiteltävien 52 taiteilijan joukossa on mukana maailmantaiteen suuria mestareita kuten Vincent van Gogh, Claude Monet, Paul Gauguin, James ja Edvard Munch. Suomalaisista taiteilijoista näyttelyssä ovat mukana Väinö Blomstedt, Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg ja Ellen Thesleff.
Näyttelyssä on kuusi eri teemaa. Heti ensimmäisessä salissa erään taulun kohdalla mieleeni nousi yksi kuvaamani maisema. Taulussa ja valokuvassa oli jotain samaa. Siitä sain idean kirjoittaa näyttelystä Värtsiin ja etsiä kuhunkin teemaan sopivat kuvat valokuvistani, koska esillä olevia tauluja ei saanut kuvata. Nimet kuvilleni olen lainannut maalausten nimistä.
Katoava idylli
Symbolistitaiteilijat olivat kiinnostuneita vanhoista mytologioista, mutta kuvasivat myös löytämiään ja kuvittelemiaan maanpäällisiä paratiiseja. Temppelinrauniot ja tarunhohtoiset ihmishahmot viittaavat kadonneisiin sivilisaatioihin ja henkivät kaipuuta viattomuuden aikaan.
Antiikin maailma
Nocturne
Suosittu aihe taiteilijoiden keskuudessa olivat yömaisemat sekä illan hämärä. Pimeys koettiin rajatilana, jossa tavallinen maisema muuttui salaperäiseksi ja jopa pelottavaksi. Pehmeä hämäryys kietoo maiseman hiljaiseen vaippaansa ja luo mystisen tunnelman.
Romantiikan ajan säveltäjän Frédéric Chopinin esiin tuoma aihe Nocturne soi niin pianomusiikissa kuin Eino Leinon runoudessa ja monissa 1800-luvun lopun maisemissa. Pohjoinen kesäyön maisema koettiin maagisena hetkenä.
Kesäyö meren rannalla
Lumottu maisema
Me kaikki olemme kokeneet voimakkaita luontoelämyksiä. Yhdistämme tiettyjä tunnetiloja erityyppisiin maisemiin, luonnonilmiöihin ja vuorokaudenaikoihin. Symbolisteille maisema tarjosikin oivan mahdollisuuden tunteiden ja mielialojen ilmaisemiseen. Yksi suosituimmista aiheista oli metsä, sen satumainen lumo, alkuvoimainen villeys tai läpitunkematon synkkyys.
Metsä.
Kosmos – elämän syke ja unen maisemat
Tieteen nopea kehitys vaikutti voimakkaasti myös taiteilijoihin. Charles Darwin oli 1859 järisyttänyt tieteellisen maailmankuvan perusteita teoksellaan Lajien synty. Uusi tieto ihmisen alkuperästä ja evoluutiosta sekä maailmankaikkeudesta näytti ihmiskunnan vain pienenä osana valtavaa kosmosta. Taitelijat kuvasivat maailman jatkuvaa liikettä ja elämänvirtaa, sen loputonta muutosta ja kiertokulkua.
Myös psykologiasta muodostui 1890-luvulla varteenotettava tieteenala, joka laajensi tietoisuutta ihmismielestä ja alitajunnasta. Symbolistit kuvasivat sisäisiä näkyjään ja uniaan, yhtä lailla painajaismaisia kauhukuvia kuin runollisia henkimaailman ilmestyksiä. Nämä henkilökohtaiset mielenmaisemat avasivat ovia tiedostamattomaan, näkyvän todellisuuden tuolle puolen.
Kevätilta jäiden lähdön aikaan.
Hiljaiset kaupungit
Muuttoliike maalta kaupunkeihin kiihtyi 1800-luvun lopulla kaikkialla Euroopassa. Teollistuminen muutti historiallisia kaupunkeja, joista tuli modernin maailman uljaita ja elämää kuhisevia metropoleja. Taiteilijat maalasivat unenomaisia, nostalgisia ja aavemaisia kuvia kaupungeista, joiden hämyiset kadut olivat vailla kulkijoita ja joissa aika näytti pysähtyneen.
Helsinki (näyttelyssä taulun nimi oli Tukholma).
Mystiseen maailmaan
Eri taiteenalojen välinen vuorovaikutus oli tärkeää symbolisteille. Teoksiin sisältyi usein viittauksia musiikkiin, ja sommittelussa korostui muodon ja värin harmonia.
1900-luvun alussa monet taiteilijat kiinnostuivat teosofiasta ja henkisyyden etsinnästä, mikä johti osaltaan kohti pelkistetympää ja abstraktimpaa ilmaisua.
Merkittävässä manifestissaan Taiteen henkinen olemus (1911) Wassily Kandinsky yhdisti värin, tunteen ja musiikin: ”Väri on koskettimisto… Taiteilija on soittava käsi, joka laskeutuu milloin millekin koskettimelle ja aiheuttaa sielussa värähtelyä”.
Meri auringon laskun jälkeen.
Symbolismi Suomen kuvataiteessa
Edellä kerrotun näyttelyn lisäksi Symbolismin hengessä on viiden näyttelysalin laajuinen kokonaisuus Ateneumin kokoelmien yhteydessä, joka avaa näkökulmia symbolismiin. Näyttelyn teemoja ovat mm. uskonto ja mystiikka, ideamaailma sekä kuolema.
Esillä on mm. Torsten Wasastjernan Varisevat lehdet (1897) (n. 580 x 370 cm), joka on tiettävästi yksi Suomen suurikokoisimmista öljymaalauksista kankaalle. Henkeäsalpaavan kaunis maalaus!
Molemmat näyttelyt ovat avoinna 17.2 saakka. Teksti pohjautuu näyttelyluettelon tietoihin.
Kuvat: Lissu Kaivolehto
Varsinainen perjantai-illan piristys tämä
Lissun Ateneumissa käynti, näistä hienoista kuvistakin
voi lumoutua.
*
Minun olisi pitänyt ratkaista tänään lähdenkö
Järnefelt -näyttelyyn Ateneumiin, en ole osannut
vielä päättää puoleen enkä toiseen… Tosin vastaava
näyttely oli jokunen vuosi sitten Joensuun taidemuseollakin.
Kamerallakin voi tunnretusti taiteilla. Mitenkä olisi,Lissu, jos pitäisit näyttelyn Värtsilässä, vaikka värsiläpäivillä? Varmasti varastostasi löytyy lisää ihastuttavia kuvia.
Enpä nähnyt asteroidia tänä iltana. Mutta olisi kiva nähdä keällä Lissun valokuvia kylätalolla, niinkuin Irene yllä olevassa kommentissaan toivoo.
Ierikka
Taidenäyttelyissä käynti ja laadukkaan taiteen tarkastelu
synnyttää luovassa ihmisessä halun luoda itsekin jotakin
kaunista kanssaihmisten katseltavaksi ja nautittavaksi.
Kyllä nämä Lissun kuvat ovat hyvä esimerkki siitä.Kun on
taito aistia ympäristön kauneutta ja luonnon mahtavuutta,
syntyy taidetta kamerallakin.
Tulipa niitä ihailtua kauan.
Kiittäen Pussinpohjan Masa
Tämä oli hieno oivallus toteuttaa täidenäyttelyn innoittamana
tähän samanhenkinen valokuvanäyttely. Kuvat synnyttävät katsojassa taas uusia mielleyhtymiä, kuten tuo ”Kesäyö merenrannalla” näyttää avoimelta simpukalta. ”Metsä” tuo mieleeni
erään tietyn metsän, ehkä kuva sieltä onkin?
Kiitokset kaikille positiivisista kommenteista kuvistani!
Irene: Kuvia on kyllä pilvin pimein laidasta laitaan, mutta uskoisin kylätalolle löytyvän näyttelynpitäjiä sieltä ihan omilta nurkilta.
Minä puolestani olen ajatellut silloin tällöin koota eri teemoista muutaman kuvan mininäyttelyitä Värtsiin. Ja onhan kuviani tässä parin vuoden aikana ollutkin Värtsissä melkoinen määrä.
Masa: Mukavaa, että viihdyit kuvieni äärellä kauan. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Toivottavasti kuvien ottohetkellä vallinnut onnellinen olo välittyy myös katsojalle.
Maija-Liisa: ”Eräs tietty metsä” oli ehdolla tähän. Pitkän valkkaamisen jälkeen päädyin kuitenkin tähän syksyiseen koivikkoon, joka on osa Herttoniemen kartanonpuistoa. Näyttelyssä Metsä-taulussa oli hyvin tiheään maalattuja tummia männynrunkoja, joitten välistä pilkotti iltarusko. Kerrassaan vangitseva maalaus!
Minua kiinnostaisi tietää, tunnistaako joku pääkaupunkiseudulla asuvista lukijoista mistä Helsinki-kuva on otettu?
Lissu hyvä! Kuvien kokoaminen ja näyttelykuntoon saattaminen on tietysti aikamoinen urakka. Etkö mitenkään jaksaisi ryhtyä toimeen? Ei täällä Värtsilässä niin nurkkakuntaisia olla, etteikö kauniita kuvia voitaisi katsella, olipa ne kenen ottamia tahansa tai mistä tahansa.
Saarivaarassa oli aikoinaan suosittu
Keskikesän Aitta jossa oli eri taiteilijoiden
töitä esillä.
Hoilolan kyläkauppa on jatkanut
perinnettä viime vuosina. Kyllä vaan sellaiset
tapahtumat antavat väriä paikkakunnalle ja turisteille
aiheen poiketa samalla vaikkapa kahville tai ruokailemaan.
Hyvin järjestetyssä näyttelyssä on tietenkin aikamonen
homma mutta tässähän olisi idistä jollekin toisellekin
jos Lissu ei ehdi toimeen tarttumaan. Ja tottakai asiasta
pitäisi neuvotella näyttelypaikan omistajienkin kanssa.
Vaan jos suinkin ryhtyisit, niin Kaustan kutsu mahdollisena majapaikkana on voimassa. Lissulta jäi viime kesäisellä pikavisiitillä monta mielenkiintoista pitäjän kolkkaa näkemättä.
Ja Ullukassa savusauna!
Ierikka
Oletan että Helsinki-kuvassa on Paasitorni ja kuva on otettu Helsingin kaupunginteatterin suunnalta päin tai jostain sieltä vastakkaiselta rannalta.
Anita, oletuksesi osui täysin oikeaan kuvauspaikkaa myöten. Olin elokuun lopulla tulossa kaupunginteatterista katsomasta Viulunsoittaja katolla.Oli aivan ihana sametinpehmeä lämmin ilta niin kuin elokuun illat monasti ovat. Täysikuu ja veteen heijastuvat valot lumosivat minut. Kuva on vain kalpea aavistus näkymästä.
Irene, Sinulle heitän vastaehdotuksen. Sinulla on myös kauniita kuvia. Entäpä jos Sinä laittaisit näyttelyn pystyyn Värtsiläpäiville.
Keskityn nykyään mieluummin kuvakirjojen tekemiseen kuin näyttelyiden pitämiseen.