Rakas kuuraparta

Kuva on Amerikan lahjana saadun satukirjan kannesta vuodelta 1956.

Oletteko koskaan nähneet parratonta Joulupukkia? Tuskinpa vain. Joulupukin parran pituus ja tuuheus vaihtelee. Jouluaattona viimeistään sen on näytettävä tuuhealta ja kauniilta. Hänellä lienee siihen tarkoitukseen useita näppäriä parturitonttuja palveluksessaan.

”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville”- sanonta on useimmille tuttu Kalevalasta.

Partakarvat eivät ole mitä tahansa karvoja, vaan niihin otetaan kantaa Raamatussakin: ”Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa.”

Eurooppalaista syntyperää olevilla miehillä parrankasvu on voimakasta, kun taas Amerikan intiaaneilla se on lähes olematonta. Parta on eri aikakausina toiminut vallan, viisauden, jopa jumalallisuuden symbolina. Se on ollut korkean arvon merkki.

Partaa leikataan, ajellaan, värjätään ja kiharretaan. Onpa mahdollista myös puuteroida, öljytä ja kullata. Vain mielikuvitus on rajana. Elämästä nautiskelijalla saattaa olla pitkä parta. Löytyy risuparta taiteilijoita. Samoin kyynikolla parta saattaa olla takkuinen ja hapsottava.

Veronkierto oli sallittua, jopa suositeltavaa aikana, jolloin parta pantiin verolle. Miesten karvat haluttiin silloin siistiksi. Parta on ollut vuoroin positiivinen tai negatiivinen ilmiö, vaihtuen eri kulttuureista ja aikakausista toisiin. Parta on saanut mitä merkillisimpiä ilmenemismuotoja.

Jonkinlaisia partaveitsiä lienee käytetty jo kivikaudelta asti. Partaveistä seurasi kehityksessä partahöylä ja lopulta jopa sähkökäyttöinen partakone, jolla on mahdollista ajaa karvat kuivana tiehensä. Alkoholipitoinen, parfyymia sisältävä partavesi antaa loppusilauksen rauhoittamalla punoittavan ihon ja pehmentämällä parransängen. Se viimeistelee siloposken.

Parran voi kasvattaa pulisongeiksi tai vääntää karvoista viikset vaikkapa vahan avulla. Variaatioita riittää. Puolustusvoimissa parta ei ole kaunistus vaan kauhistus. Siellä vaaditaan lyhyet hiukset ja parrattomuus. Voisihan vihollinen lähitaisteluissa tarttua vaikka pitkistä karvoista kiinni.

Jokainen meistä varmasti muistaa useita historian lehdille nimensä pysyvästi jättäneitä partanaamoja. Tyydyn mainitsemaan näin joulun aikaan ainoastaan F. E. Sillanpään. Nobelisti kirjailija. Muistamme hänen joulutarinansa.

Entäpä, jos parta ei ehdi kasvaa enää vaikka jouluaaton tarpeisiin? No, apu on lähellä: Kaupasta voi ostaa tekoparran.

Maija- Liisa

Share

6 comments for “Rakas kuuraparta

  1. 19.12.2012 at 11:42

    Kuinkas sattuikaan, radiossa lauletaan juuri
    “Hei kuuraparta, lumiukko valkoinen…”
    *
    Yöpöydälläni on Unto Martikaisen kirja
    Runokylien kutsu. Siinä kerrotaan Luovutetun
    Karjalan alueen rikkaasta kulttuuriperinnöstä,
    lähinnä runonlaulajista.

    Kantele ja parta ovat kuuluneet
    yhteen, sillä aikamoisia partasuu urohia näyttävät
    monet vanhoissa kuvissa esiintyvät musikat olevan.
    *
    Pälkjärvellä tunnettiin Hietaniemen isäntä
    “Leveparta Rouhiainen”.
    Hän oli saanut nimensä siitä, kun hän käytti leveää
    leukapartaa ja tuuheita viiksiä.

  2. Paula Raerinne
    19.12.2012 at 12:27

    Ja mitäs pusu olisi ilman partaa? 😉

  3. Maija- Liisa
    19.12.2012 at 12:38

    Katariina Suuri ymmärsi Venäjällä jotain miesten partojen päälle,
    hänen toimestaan se partavero poistettiin siellä.

    Sukulaisiani päätyi evakkomatkallaan Amerikkaan saakka. Tästä heidän lähettämästään kirjasta näkee, että lännellä oli tavarapaljous jo silloin. Muutakin helinää ja helskettä on kirjan
    sivuilla jopa tämän päivän mittapuun mukaan riittävästi.

    Meillä Suomessa elettiin vielä niukkuuden aikoja v.1956.

  4. Sakari H
    19.12.2012 at 15:45

    3D-toosat vasta nyt tulollaan, mutta Amerikan kirja näyttää olleen sitä jo 1956.

  5. Lissu
    19.12.2012 at 18:23

    Minulle tuli mieleeni kuinka ollessani pieni tyttö, isä painoi hymyillen pistelevän parransänkisen leukansa poskeani vasten ja sanoi istuttavansa siihen parran. Näin jälkeen päin tulkitsen sen eräänlaiseksi hellyyden osoitukseksi.

    Paula Raerinteen kommenttiin viitaten; “Parraton pusu on kuin suolaton kananmuna.”

  6. Alpoaatos
    22.12.2012 at 11:37

    Kommenttini liittyy ylläolevaan kuvaan sekä lähipäivinä olleeseen TV ohjelmaan “Hehkulamppuhuijaus”

    Ameriikassa oli suuri lama 1920-30 luvulla ja kokeiltiin erilaisia konsteja siitä nousemiseksi. Tiedettiin, että kansa pitäisi saada ostamaan ja kuluttamaan entistä nopeammin, että (oravan)pyörät pääsisivät taas vauhtiin.

    Yritettiin jopa säätää laki jolla määrättäisiin tuotteille eräänlainen eräpäivä, jonka jälkeen pitäisi ostaa uusi ja luovuttaa vanha tuote valtiolle (tai jonnekin kiertoon). Se lakialoite ei koskaan toteutunut. Sama ajatus on toteutettu muilla konseteilla. Tuotteita on kaikin mahdollisin keinoin tehty sellaisiksi, että kuluttaja HALUAA tai joutuu ostamaan uuden ja vähän paremman ja vähän kalliimman ja vähän aikaismmmin kuin olisi tarpeen.

    Kulutuksen pitäisi olla jatkuvasti kasvavaa, että (oravan)pyörät pyörivät kiihtyen, vaikka ne mitä kulutamme hupenevat kiihtyen.

    Tuossa kuvassakin joululahjat on kuvattu ostohalun herättämiseksi ilman käärepaperia.

    Mainitsmassani TV ohjelmassa kerrotaan paljon tästä “suunnitellusta vanhenemisesta”. Insinöörien on suunniteltava laitteet niin että ne on pakko uusia tuota pikaa.

    Onjelma on katsottavissa YLE areenassa vielä neljä(4) päivää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *